Rocking Sydney with Maikki

G'Day! - tai paremminkin Gee Day, kuten meillä oli Maikin kanssa tapana sanoa. ;) 

Maikki saapui ilahduttamaan minua Sydneyyn maaliskuun alussa, ja ne pari viikkoa olivat todellakin aikamoista menoa. Maikki laittoi koko kaupungin ihan sekaisin, mutta se oli vaan psykologisesti terveellistä ottaen huomioon hänen nykyiset kehitysmaaolosuhteet. Tässä tiivistetysti huomioitamme ja visiitin pääkohdat:

• Sydneyssä on maailman komeimmat miehet, ja meillä molemmilla ehti olla jo useita uusia poikaystäväkandidaatteja. Erityisesti suosikkejamme olivat surffarit ja yksi ihana lennykravitz-tyylinen eläintenhoitaja. Lääh!
• Tutkimme toden teolla horoskooppeja (länsimaisia, kiinalaisia sekä intialaisia), ja selvisi että Maikin nouseva merkki onkin Oinas eikä Kalat. Todella mullistava tutkimustulos, jonka seurauksena Maikilla on nyt uusi persoonallisuus!
• Kuinka keittää puuro.
• Jason ei ole koskaan surffannut! Suhteemme on perustunut todella perustavanlaatuisiin väärinymmärryksiin. Hmph.
• Arvostelimme toden teolla aussinaisten "tyyliä" ja löysimme omat sisäiset ranskalais-bitch-valittajat. Maikki sen sijaan oli ehdottomasti koko kaupungin kaunein ja tyylikkäin nainen, vaikka saapuikin suoraan kehitysmaasta. 
• Maikin synttäridrinksut lähtivät vähän käsistä ja seuraavana aamuna heräsin tyylikkäästi olohuoneen lattialta kaikki bilevaatteet päällä! Aargh. Olin ensin jäänyt jotenkin jumiin olohuoneen kahvipöydän alle (?!) ja olin sitten sammunut siihen kun Jason oli yrittänyt vapauttaa minut. 
• Hashtag-mania.

#europeanbitches #betterthanplux #downunder #hashtagrevolution

Ivy Pool Bar

Yliopiston toinen (ja samalla toivottavasti viimeinen) lukukausi on alkanut kiireisissä merkeissä ja olen ollut todella stressaantunut. Minulla on työn alla seuraavat kurssit:

• Policy Analysis
• Information and Research for Policy
• Policy Project
• International Development Policy

Tälläkin lukukaudella opinnot ovat seminaarimuotoisia ja tunneille pitää valmistautua lukemalla määrätyt artikkelit ym. Kokeita ei ole, vaan kurssit suoritetaan esseillä ja erilaisilla esitelmillä. IDP-kurssilla on lisäksi käytössä uusia kammottavia menetelmiä, kuten blogin ja wikipedia-tyylisen artikkelin kirjoittaminen ryhmissä Moodlessa, sekä Twitter. Aargh! Policy Project -kurssi on käytännössä tutkimusprojekti, joka suoritetaan työharjoittelun muodossa. Suoritan harjoittelua Consult Australia -nimisessä konsulttifirmassa. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, tosin en tiedä miten ikinä tulen saamaan projektini valmiiksi - tunnetusti järkevänä ihmisenä valitsin nimittäin aiheen, josta en tiedä yhtään mitään (coal seam gas). Jaiks! 

Jason on ollut ihanan kannustava, ja onneksi Sydneyssä riittää piristävää tekemistä opintojen ohella. Suoritimme myös viimein kaksi uutta salsakurssia. Lisäksi kävimme mm. ulkoilmaelokuvissa katsomassa About Time -leffan, ja muutama viikko sitten kävimme Royal National Parkissa tsekkaamassa yhden ihanan "salaisen" rannan. 

Valentine's Day; Dedes on the Wharf, the Rocks.

Royal National Park, NSW

Pääsiäisloma on alkanut varsin mukavissa merkeissä. Kävimme eilen katsomassa Lion King -musikaalin, aivan upea esitys! Sunnuntaina suuntaamme 10 päivän South Pacific -risteilylle, jonka kohteina ovat Vanuatu ja New Caledonia. En ole tietenkään pakannut yhtään enkä muutenkaan valmistautunut matkaan, onneksi Jason oli hankkinut meille matkaoppaan ja snorklausvarusteet valmiiksi. Tällä hetkellä ainoat ajatukseni risteilystä ovat seuraavat:

• Onko laivalla wifi? Pakko opiskella.
• Onko saarilla myytävänä mustia helmiä? 

Kutsuin muutaman kaverin pienimuotoisen pääsiäisdinnerin viettoon tänä iltana. Tarkoituksena on testata uutta grilliä, ja lisäksi ostin yhdeltä suomalaisleipurilta mämmiä (suomalaisversio vegemitesta) ja tein myös cheesecake-brownien (melkein sama kuin pasha). Valmistelut ovat sujuneet hieman katastrofaalisissa merkeissä: aamukahvi kaatui lattialle, ja lisäksi onnistuin tekemään superhelpon brownien jotenkin ihan väärin... Ehkä aika luovuttaa, minusta ei tule koskaan mitään kodinhengetärtä, vaikka olenkin nousevalta merkiltäni Rapu. Anyway, mukavaa pääsiäistä kaikille! :)

Kolmen mantereen kuulumisia

Mahtavaa alkanutta vuotta kaikille! Helmikuu on tosin jo pitkällä, joten tässä viimein reportaasi Suomen ja Hong Kongin joululomareissusta ja alkaneen vuoden tapahtumista.

Ensinnäkin voin todeta, että lentomatka Suomeen on ihan loputtoman pitkä, varsinkin kun en osaa nukkua koneessa ikinä sekuntiakaan. Välistoppi Hong Kongissa molempiin suuntiin tosin auttoi vähän asiaa, mutta silti matka tuntui ikuisuudelta. Suomessa oli sitten vastassa maailmankaikkeuden surkein talvisää, lunta oli Siilinjärven seudulla sen verran että voi juuri ja juuri sanoa kokeneensa valkoisen joulun. Hiihtäminen, lumikenkäily ja muut suunnitellut talviaktiviteetit jäivät vain haaveeksi, mutta muuten oli tietysti aivan ihanaa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, ja Jason sai myös kokea oikeastaan kaikki perheemme normaalit jouluperinteet joulukuusen koristelusta jouluruokiin ja joulupukin vierailuun. 

Viikko Siilinjärvellä vierähti aivan liian nopeasti ja maisema vaihtui sitten Helsinkiin, jossa majailimme hotelli Tornissa. Jonsku emännöi ihastuttavan uuden vuoden aaton kotonaan, ja päädyimme seuraamaan ilotulituksia ja muita juhlallisuuksia leppoisasti TV:stä skumppaa lipittäen. Vuosi alkoi myös varsin mukavissa tunnelmissa skumppabrunssin merkeissä kodikkaan persoonallisessa Sunn-ravintolassa. 

Jouluaaton tunnelmissa

Uuden vuoden skumppabrunssi

Sitten tulikin jo lähdön hetki, ja pakko sanoa että Suomesta lähteminen ei ole ikinä ollut yhtä vaikeaa. Olin vielä Hong Kongissakin muutaman päivän aivan depiksessä ja käyttäydyin kuin mikäkin angstinen teinikapinallinen. Lisäksi siellä tuli vastaan hieman odottamattomia kulttuurishokkeja, vaikka olin kuvitellut Hong Kongissa jo kerran käyneenä olevani siellä kuin yksi paikallisista. Jason sen sijaan selvisi Suomen visiitistään ilman suurempia traumoja, hän joutui lähinnä kokemaan suomalaisten jurottamista ja tuijottamista, mutta niihin hän oli ilmeisesti osannut aika hyvin jo asennoitua etukäteen. Olin valmentanut Jasonia Suomen reissua varten mm. katsomalla hänen kanssaan suomalaisia elokuvia, kuten Kaurismäen trilogian ja Napapiirin sankarit. Tiivistäen voin sanoa, että perhetaustamme eivät varmaan voisi olla enemmän erilaiset. Jasonin perheen Hong Kongin kodissa asuu kolme kotiapulaista (mikä on Hong Kongissa ilmeisesti ihan normaalia), jotka hyysäävät koko ajan perässä, he mm. valitsivat minulle vaatteet valmiiksi, sekä pakkasivat ja järjestelivät tavarani sillä aikaa kun olin suihkussa. Minulla meni hermot näihin "palveluihin" jo parin päivän jälkeen. Kiinalaiset ovat myös jotenkin kylmiä ja pinnallisia ihmisiä, vaikka ovatkin hyvin ystävällisiä ja mukavia. Myös perheen ruokailuhetket sekä kotona että ravintolassa vaativat minulta vähän totuttelua; ensin on päällä kamala kiina-solkotus ja sitten syödään puikot heiluen. Lisäksi joka paikkaan liikutaan taksilla. 

Mutta onhan Hong Kong aivan mahtava, mielenkiintoinen erilaisten vastakohtien kaupunki. Jason puolestaan oli valmentanut minua Hong Kongia varten kävelyttämällä minua Sydneyn keskustan Chinatownissa, ja hän oli erittäin ylpeä sillä en menettänyt kertaakaan hermojani ihmispaljouteen (oli ihan tarpeeksi muita kriisejä, heh). Hulppeiden pilvenpiirtäjien, ravintoloiden ja maanisten shoppailumahdollisuuksien lisäksi Hong Kongin edustalla on ihania pikku saaria, joiden kalastajakylissä on aivan toisenlainen maailma. Yhtenä päivänä matkasimme lautalla Cheung Chau -saarelle, jossa mm. vierailimme merirosvoluolassa. Lisäksi kävimme Hong Kongin Ocean Parkissa katsomassa pandoja, awww.

Cheung Chau Island, Hong Kong

Ocean Park, Hong Kong

Joululomareissu oli henkisesti aika raskas ja täynnä monenlaisia tunteita, mutta kaiken kaikkiaan matka sujui mukavasti ja parisuhteemme kannalta se lähensi meitä entisestään. Lopulta oli kuitenkin ihana palata takaisin kotiin Sydneyyn. Ja vastoin kaikkia odotuksiani tämä tunne on säilynyt. 

Tammikuun lopulla tein viimeisen viikonloppuvisiitin Canberraan ennen Jasonin pääkaupunki-rotaation loppumista, ja juhlistimme samalla myös Jasonin synttäreitä. Viikonlopun aikana jouduin myös puistossa hullun harakan hyökkäyksen kohteeksi, aargh! Vaikka lintujen pesimisaika on jo ohi, ilmeisesti joillakin linnuilla voi kuitenkin olla pesissä vielä myöhäisiä poikasia ja siksi ne puolustavat reviirejään. Eräs avulias puistonvartija antoi minulle risun ja luikin sen turvin hyvin äkkiä pois puistosta. Todella traumaattinen kokemus.

Tammikuun viimeinen viikonloppu oli kansallispäivän (Australia Day, tai paikallisittain Ozstraya Day) pitkä viikonloppu, ja matkasimme Port Stephens'iin. Se on viehättävä pieni rannikkokaupunki parin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä pohjoiseen. Kaupunkia kutsutaan nimellä "blue water paradise" ja sitä se todellakin on. Turkoosi meri on joka puolella ja alueella on myös mahtavat vaellusreitit sekä muita aktiviteettejä. Kansallispäivän aamuna pääsin uimaan villien delfiinien kanssa, se oli aivan uskomaton kokemus! Delfiinit ovat todella uteliaita ja leikkisiä, lisäksi ne "laulavat" veden alla. Iltapäivän hengailimme sitten rennosti Murrauy's -olutpanimossa. 

Port Stephens, NSW

Delfiinejä

Tänä vuonna kiinalainen uusi vuosi vaihtui tammi-helmikuun vaihteessa ja juhlistimme sitä Jasonin äidin ja parin hänen ystävänsä kanssa dinnerin merkeissä. Ensimmäisen Hevosen vuoden viikon nukuin kiinalaisen perinteen mukaisesti punainen kirjekuori tyynyni alla, sillä sen pitäisi tuoda onnea. Tähän on tultu!  

Kiinalaisen horoskoopin mukaan minulle (Sialle) on luvassa sujuva vuosi, mutta vuoden teema on kuitenkin hyvän henkilökohtaisen energiatason ylläpitäminen ja siksi Sialle suositellaan pientä puhdistuskuuria ja meditointia. No, onneksi sain Emmiltä detox-kuurin ohjeen jo ennen näitä ennustuksia, nyt pitäisi vain muistaa toteuttaa se! Länsimainen vuosihoroskooppi sen sijaan lupaa minulle (Skorpparille) vahvaa pohjaa elämälle vuosiksi eteenpäin sekä hyvät menestymisen eväät, lisäksi voin vain ihmetellä asioiden sujuvuutta. Lähteenä on tietenkin aina luotettava astro.fi, ja voit tsekata oman ennustuksesi tästä. Ottaen huomioon draamakuningattaren luonteeni rohkenen suhtautua tähän ennustukseen kuitenkin hieman skeptisesti... ;)

Hyvää kiinalaista uutta vuotta!

'Tis the Season

Joulu lähestyy, tosin minun on vaikea päästä täällä joulutunnelmaan tänäkin vuonna. Kaupoissa kyllä soivat joululaulut ja joka puolella on joulukuusia ja muita koristeita, mutta ne ovat kaikki jotain hirveitä kaupallisia amerikkalaistyylisiä välkky-bling-bling -viritelmiä. Lauantaiaamuna sitten alkaa matka kohti Hong Kongia ja Suomea, ja eiköhän se oikea joulutunnelma löydy viimeistään kotoa Siilinjärveltä. Jason on jo varoittanut, että Honkkarin joulumeininki on vielä paljon enemmän kaupallista, joten yritän henkisesti valmistautua siihen. Tapani mukaisesti en ole aloittanutkaan pakkaamista, lahjat olen sentään hankkinut jo hyvissä ajoin, tosin ne on vielä kaikki paketoimatta. No, hyvin ehtii vielä.  

Joulu on saapunut Darling Harbouriin

Muutoin joulunalusaika on sujunut rennoissa tunnelmissa. Sain viimein ensimmäisen lukukauden tulokset ja opinnot olivat sujuneet ihan hyvin. Lisäksi iloiseksi yllätykseksi sain harjoittelupaikan Justice Action -nimisestä policy advocacy -organisaatiosta. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja varmasti luvassa hyödyllinen oppimiskokemus. Ja ainakin jotain mielekästä tekemistä tämän nykyisen housewife -arjen rinnalle. 

Pari viikkoa sitten kävin myös viettämässä viikonlopun Canberrassa. Ohjelmassa oli ensinnäkin egyptiläis-australialaisen oud-virtuoosi Joseph Tawadrosin konsertti, jota Jason oli hehkuttanut jo pitkään. Olin varautunut johonkin omituiseen tekotaiteelliseen maailmanmusiikkiin, jota kukaan ei oikeasti kuuntele, mutta se oli todella upea ja taidokas esitys. Suosittelen! 

Kävimme myös vaeltamassa läheisessä Tidbinbilla -kansallispuistossa, missä on mahtavat vaellusreitit ja hyvät mahdollisuudet bongata eläimiä. Alueelle on myös siirretty mm. useampi koala turvaan ja alue on aidattu, joten eläimet ovat suojassa pedoilta. Tai niinhän sitä luulisi. Jouduimme valitettavasti todistamaan kuinka pelikaani söi pienen kilpikonnan suihinsa aivan silmiemme edessä. Todella traagista. 

Gibraltar Peak, Tidbinbilla National Park, ACT

Joulukuun alussa tuli vastaan tärkeä virstanpylväs: ensimmäinen vuosipäivä Jasonin kanssa. Nyt rasti seinään, tässä rikotaan henkilökohtaisia ennätyksiä! Tosin mainittakoon, että tämä matematiikka perustuu Jasonin käsitykseen seurustelumme vaiheista, sillä itse en vuosi sitten tiennyt että ne ihmeelliset hengailut olivat treffejä. ;) Jason vei minut dinnerille Cafe Paci  -ravintolaan, joka on suomalaisen Pasi Petasen uusi pop up -ravintola Darlinghurstissa. Aivan taivaallinen kokemus ja mukana ripaus suomalaisia makuja. 

Cafe Paci

Luulin jo että minulla ei ollut tänä vuonna ollenkaan pikkujouluja, mutta onneksi harjoittelupaikkani järjesti juhlat viime perjantaina. Lisäksi kavereiden kanssa suuntasimme päiväksi läheiselle Shark Islandille nauttimaan viimein kunnolla alkaneesta kesästä ja viettämään aikaa yhdessä ennen joululomia. Viime lauantain pub crawl Newtownissa oli myös todella virkistävä kokemus, ja illan saldona mm. ranskalainen kaverini Michel ei päässyt sisään yhteen pubiin koska hänellä ei ollut paikallista henkkaria, ja hollantilainen kaverini Bart heitettiin ulos toisesta pubista koska hän oli muka nukahtamaisillaan. Itse pääsin myös loistamaan kommentillani Jasonille: "Ää-äh don't kiss me, I'm drinking!" Tyylikkyys ennen kaikkea. ;)

Lautalla matkalla Shark Islandille

Sain tällä viikolla hankittua paikallisen ajokortin, hurraa! Yritin sitä jo kerran aikaisemmin muutama kuukausi sitten, mutta jouduin hankkimaan ajokortistani virallisen käännöksen ennen kuin hakemukseni hyväksyttiin. En todellakaan aio ajaa täällä, mutta se on parempi henkkari sillä jotkin paikat kuten kuntosali ja kasino vinkuvat aina paikallista henkkaria tai passia. Olihan se taas aikamoinen paperisota kaikenmaailman lippujen ja lappujen kanssa, mutta kaikki sujui lopulta kätevästi. 

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!!! Raportoin pian miten joululoma Suomessa ja Hong Kongissa sujui. Kulttuurishokkeja puolin ja toisin lienee luvassa...

Summer break

Jason oli järjestänyt minulle ihanan synttäriviikonlopun Hunter Valleyssä, missä hengailimme jazz-festareilla ja viinitiloilla ja sain myös kukkia ja ihania lahjoja, awww. :) Jazz in the Vines -festarit järjestettiin Tyrrell'in viinitiloilla ja esiintyjinä olivat mm. Marcia Hines ja James Morrison. Aivan mahtava konsepti! Pahin ikäkriisi on myös mennyt jotenkin huomaamatta ohi, kun on ollut niin hirveä stressi ja kiire opintojen kanssa. Eipä sillä, että "levottomat-syndrooma" olisi mihinkään kehittynyt, ihan yhtä tuuliajolla tässä edelleen ollaan... 

Jazz in the Vines, Hunter Valley

Virallisesti vanha mutta iloinen :)

Opintojen suorastaan sadistinen aikataulu on tosiaan saanut suurta stressiä ja ahdistusta aikaan. Olen käsittääkseni ilmoittautunut vuoden kestävään ohjelmaan, mutta täällä hutkitaan opinnot kasaan parissa kuukaudessa, jonka jälkeen seuraa parin kuukauden kesätauko, ja samanlainen parin kuukauden horror-jakso on varmaan sitten luvassa myös seuraavalla lukukaudella (ou nou!). Minulla oli mielikuva intellektuellista hengailusta kampuksella, mutta todellisuus oli viime viikkoina paniikinomaista esseiden kirjoittamista ainoana tavoitteena saada vaadittu sanamäärä valmiiksi määräaikaan mennessä. Tietysti opintojen suorittaminen englanniksi on vaativampaa ja ryhmätöiden yms tekemiseen on myös kulunut aivan tuhottomasti aikaa, lisäksi kansainväliset opiskelijat ovat käytännössä pakotettuja suorittamaan neljä kurssia lukukaudessa, joten lusmuiluun ei ole jäänyt aikaa. Paikallisasukkailla sen sijaan on enemmän vapautta ja valinnanvaraa. Kesätauko ja vapaus on kuitenkin nyt alkanut, mahtavaa! Tosin sen myötä minusta on tullut mikäkin housewife, kulutan päivät shoppailemalla, lisäksi hengailen täällä Jasonin asunnolla ja pesen pyykkejä, teen ruokaa ja leivon - ja siis vielä ihan vapaaehtoisesti. Aaargh, who am I ?!

Kaiken kiireen keskellä piti vielä tehdä viime verovuoden veroilmoitus. Tämä(kään) asia ei hoitunut ongelmitta, vaan vaati pari puhelua paikalliseen verovirastoon. Välillä täälläkin asioiden hoitaminen on ihan Belgian tasolla, mutta erona on tosin se että täällä asiat saadaan jotenkin ratkaistua ja asiakaspalvelussa jopa ongelmia pahoitellaan, eikä kaikki ole vaan omaa syytä. Voin onnitella itseäni, että olen joskus taistellut ne kirotut vero-oikeuden perusopinnot. Ja veroilmoitus kaikkine vähennyksineen hyväksyttiin huikeasti pari päivää ennen määräaikaa, jesh! 

Parin viikkoa sitten kävin Canberrassa juhlistamassa oktoberfestiä, joka siis järjestetään siellä hieman myöhässä, marraskuun alussa. Oikein hauska ja virkistävä tapahtuma, ja meno oli pitkälti samanlaista kuin Brysselin vastaavassa tapahtumassa. Joskus olisi kyllä päästävä kokemaan se oikea oktoberfest Münichissä. 

Seuraavana viikonloppuna ohjelmassa oli Sculptures by the Sea -näyttely, joka on sijoitettu Bondi-Tamarama välimaastoon. Taidehökötysten ihailun lisäksi saa mukavan kävelylenkin mahtavissa maisemissa rannalla. 

Sculptures by the Sea, Bondi Beach

Pitkän miettimisen jälkeen buukkasin viimein lennot jouluksi Suomeen, ja Jason on myös tulossa mukaan! Odotan joululomaa jo todella innolla. Jasonin kokema maksimipakkanen on varmaan jotain -5, joten saa nyt nähdä millainen kokemus herra etelämaalaiselle on vielä tulossa. Olemme siis Suomessa 23.12. - 2.1., jonka jälkeen lomailemme vielä viikon Hong Kongissa, missä Jasonin isä ja jotain muita sukulaisia asuu. Lisäksi Jason haluaa viedä minut päiväksi mainland-Kiinan puolelle, mitä varten jouduin hankkimaan viisumin. Ensin olin viisumihakemukseni kanssa väärässä paikassa, sillä konsulaatti ei suinkaan hoida viisumiasioita täällä vaan jokin helkutin viisumitoimisto. Toisella yrityksellä minulta puuttui jotain dokumenttejä, kuten "kutsukirje" Kiinaan. Siis jotain rajaa! Jason joutui toimittamaan heille tämän vaaditun kirjeen matkaohjelmineen ja viimein ylihintainen viisumi myönnettiin. Sen verran hermoja (ja kukkaroa) koetteleva kokemus, että Kiinan on tammikuussa paras yllättää positiivisesti!

Livin' La Vida Loca

Lokakuun alussa paikallisen Labour Dayn johdosta pääsimme viettämään pitkää viikonloppua ja suuntasimme pieneen rannikkokaupunkiin Naroomaan, reilun parin tunnin ajomatkan päähän Canberrasta etelään. Narooma ei todellakaan ole mikään menomesta, mutta vaihteeksi olikin mukava asustella mökissä joen rannalla luonnon keskellä. Teimme myös reissun veneellä läheiselle Montaguen saarelle, jossa asustaa hyljekolonia ja illalla auringon laskiessa pääsimme näkemään myös pikku pingviinejä, jotka rantautuvat yöksi saarelle. Veneestä bongasimme myös kaksi jättiläiskokoista ryhävalasta. Kävimme myös sukeltamassa hylkeiden kanssa, ja ne ovatkin leikkisiä otuksia jotka osaavat matkia ihmisten liikkeitä - mutta haisevat aivan kuvottavalle, parempi siis sukellusnaamari päässä veden alla. 

Montague Island, Narooma

"Australia Rock", Narooma

Muutoin viikonloppu sujui rauhallisissa tunnelmissa ja kävimme mm. vaeltamassa läheisessä kansallispuistossa ja reissulla bongasimme useita keguruja ja wallabeja - ja sain viimein myös sen pakollisen "kenguruja biitsillä" -valokuvan, ta-daa: 

Kengu ja pinkki pikku-joey pussissa, awww!

Seuraavalla viikolla minulla oli vielä vapaaviikko yliopistolta, joten jäin Canberraan ja opiskelin päivät kansalliskirjastolla. Siellä on saatavilla kaikki Australiassa julkaistut kirjat ja sainkin hyödynnettyä valikoimaa omia tutkielmiani varten. Parina iltana kävimme myös urheilemassa military bootcampin merkeissä - hirveää rääkkiä mutta hauskaa ja tehokasta treeniä. Canberrassa onnistuin myös suorittamaan ehkä pahimman kokkauskatastrofini ikinä. Tarkoitukseni oli kokata japanilaistyylistä kana-udonia, johon päätin fusion-henkisesti yhdistää violettia porkkanaa - ja tämän kokeilun tuloksena koko sörsseli muuttui kirkkaan violetiksi! Erittäin noloa, erityisesti Jasonin kämppisten ollessa paikalla todistamassa tätä tragediaa. Tuli elävästi mieleen Bridget Jonesin sininen keitto -kohtaus, haha! Jason on ihana: hän sanoi että ruokia ei pitäisi arvostella niiden värin perusteella ja sitä paitsi aasialaiset nyt muutenkin syövät kaikenvärisiä ruokia. Ihana kiinalais-australialainen Mr Darcy! :)  

Violetti kana-udon - bon appétit!

Tällä viikolla Jasonin äiti kutsui minut viettämään iltaa kanssaan The Star -kasinolle dinnerin ja Ricky Martinin konsertin merkeissä (en muuten edes tiennyt, että Ricky tekee vielä musaa). Tämä oli ensimmäinen illanvietto hänen kanssaan kahdestaan, ja etukäteen jouduin tietenkin hurjan paniikin valtaan, mutta onneksi ilta sujui ihan mukavissa merkeissä (onneksi siellä sai viiniä). Jason oli kuulemma ollut minuakin enemmän paniikissa tietäen että äitinsä osaa olla ajoittain aikamoinen dragon lady ja veljiensä tyttöystävät ovat kuulemma joutuneet aikamoiselle koetukselle hänen kanssaan. Valituksia ei ole onneksi vielä ainakaan kuulunut, ja tänään hän kutsui meidät brunssille, joten ainakin toistaiseksi olen vielä mukana kutsulistalla.

Hirveä paniikki opinnoista näin lukukauden jo lähestyessä loppuaan, aargh! Kansainväliset opiskelijat ovat pakotettuja suorittamaan neljä kurssia lukukaudessa, joten kyseessä todellakin on kokoaikainen opiskelu. Varmaan miljoona esseetä, raporttia, esitelmää ja ryhmätyötä vielä tehtävänä (varovainen arvio). 

Viime viikosta lähtien Sydneyn lähistöllä on ollut vakavia maastopaloja, joiden takia viranomaiset ovat julistaneet hätätilan koko New South Walesin osavaltioon. Viranomaisten mukaan kyseessä on pahin tilanne vuosikymmeniin, kun kuumuus, kuiva sää ja erittäin kovat tuulet lietsovat pahoja paloja. Pahin tilanne on Blue Mountains -vuorilla Sydneyn länsipuolella. Viranomaiset pelkäävät, että palo saattaa uhata jo osaa Sydneyn läntisiä esikaupunkeja. Tähän mennessä yli 200 kotia on jo tuhoutunut ja yli 120 vaurioitunut paloissa. Kääk! Toivon todella, että Hunter Valleyn viinialue ei pala poroksi ennen ensi viikonlopun reissua. 

Aussieversary

Viime viikolla tuli täyteen vuosi Australiassa, uskomatonta miten aika rientää! Tämän rajapyykin lähestyessä minun piti pikaisesti uusia viisumini, ja tietenkin olin jättänyt tämän asian tapani mukaan viime tippaan. Asian piti hoitua kätevästi netissä, mutta tällä kertaa proseduuri vaati jopa visiitin Australian maahantuloviranomaistoimistoon - kun aikaisemmin minulle oli lyöty puhelimessa luuri korvaan; tuli ihan belgialainen asiakaspalvelu mieleen, puistattava ajatus! Lopulta selvisi, että jostain syystä syntymäaikani oli merkitty virheellisesti paikalliseen rekisteriin ja asia saatiin helposti korjattua ja sain sitten opiskelijaviisumini parissa päivässä. Jännä juttu tosin, miten olen voinut olla maassa melkein vuoden verran virheellisillä henkilötiedoilla. Ja vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä viisumiprosessista alkaa muodostua jokavuotinen jännitysnäytelmä, sillä viime vuonnahan ravasin Brysselin Suomen suurlähetystössä uusimassa passiani viisumiani varten samoina hetkinä kun olin muuttamassa pois maasta. No, jospa sitä joskus oppisi ymmärtämään että kyseessä on suhteellisen tärkeä lupa-asiakirja noin luvallisesti maassa oleskelun kannalta ja hoitamaan asian ajoissa kuntoon. 

Syyskuun lopulla tuli suoritettua myös Bridge Run, 9 kilometrin kipaisu Harbour Bridgen yli kaupungille ja parin mutkan kautta Botanical Gardeniin. Oli upea fiilis juosta sillan yli, mutta tämä samainen fiilis kyllä sitten hyytyikin, sillä jo aamulla lämpötila oli varmaan +25 paikkeilla ja olin viimein maaliviivan ylittäessäni aivan lämpöhalvauksen partaalla. Saa olla viimeinen juoksutapahtuma tällä kaudella. 

Iloisena mitalit kaulassa Bridge Run'in jälkeen

Viime viikonloppuna tein visiitin Canberraan. Kävimme Floriade -kevätfestareilla ihailemassa kukkia ja farmieläimiä, ja illalla NightFest-osuudessa siemailimme hieman viiniä hehkuvassa baarissa ja ajoimme myös maailmanpyörällä. Ihanan romanttista, tosin Canberrassa oli suorastaan arktiset olosuhteet hyvinkin keväiseen Sydneyyn verrattuna. 

Floriade

Viikonlopun ohjelmaan kuului myös Windows to the World -tapahtuma, joka on osa Canberran 100-vuotisjuhlallisuuksia, ja kävimme vierailemassa Australian EU-delegaatiossa. Lisäksi kävimme tutustumassa Australian kansallismuseoon, joka kertoo kiinnostavalla tavalla kaiken tarpeellisen maan historiasta, ihmisistä ja kulttuurista. 

Delegation of the European Union to Australia

Sekä tällä että ensi viikolla yliopistolla on mid session break ja minulla oli kunnianhimoiset tavoitteet opiskella ahkerasti, tosin ainakin tähän asti olen käyttänyt ajan ihan joutenoloon. Lisäksi olen taas nähnyt painajaisia, joissa olen uimassa ja hai syö minut suihinsa. Tämä on huolestuttavaa, erityisesti ottaen huomioon että olen suuntaamassa viikonlopuksi Naroomaan ja tarkoitus olisi mennä sukeltamaan, jos vain onnistumme buukkaamaan sopivan tourin. En tiedä jännitänkö vain sukeltamista, mutta olen tutkinut nyt myös toden teolla unisymboleiden tulkintaa. Astro.fi -foorumin mukaan (joka on mielestäni ehdottoman tieteellinen ja luotettava lähde) kuolema unessa merkitsee "transformaatiota, itsensä löytämistä ja positiivista kehitystä elämässäsi. Suuntaat kohti uutta jättäen menneisyytesi taaksesi. Metaforisesti kuolema voidaan nähdä loppuna vanhoille tavoillesi ja ajatuksillesi." Tosin haista se ei sano mitään. Hmph, mitäköhän Freud ja muut psykoanalyytikot tästä sanoisivat? ;)

Vaalibileet, vihaisia lintuja ja AFL

Viikko sitten matkasin bussilla Canberraan viikonlopuksi. Viikonloppu alkoi itse asiassa oikein mukavasti jo perjantai-iltana täällä Sydneyssä grillibileiden merkeissä, ja tarjolle oli hankittu myös Finlandia-vodkaa ihan minua varten. Finladia on kyllä hyvää, pitäisi muistaa juoda useammin! ;)

Lauantai-iltana Australiassa järjestettiin liittovaltion parlamenttivaalit ja pääsin mukaan pienimuotoisiin vaalibileisiin istumaan iltaa ja seuraamaan ääntenlaskua. Todella mukava aussilainen konsepti! Kuten jo ennen vaaleja ennakoitiin, oppositio ja Tony Abbottin johtama liberaalipuolue voitti vaalit ja Kevin Ruddin johtama työväenpuolue menetti paikkoja. Oma poliittinen analyysini on se, että Abbott saa George Bushin näyttämään Einsteiniltä. Hmph.

"Pusikko-pääkaupunkiin" oli juuri saapunut kevät ja puut kukkivat ihanasti joka puolella. Kevään saapuminen tarkoittaa tosin myös sitä, että linnut tekevät pesiään ja puolustavat alueitaan ja erityisesti paikalliset harakat (magpie) käyttäytyvät välillä todella agressiivisesti syöksymällä ihmisten päälle. Canberran kaduilla erityisesti pyöräilijät joutuvat puolustautumaan näitä vihaisia lintuja vastaan mitä erikoisimmilla viritelmillä. 

Keväinen Canberra

Pyöräilijä suojautuneena vihaisten lintujen hyökkäykseen

Sunnuntaina kävimme hengailemassa Kingstonin markkinoilla (paikallinen Midi market), jossa söimme lounaaksi laosilaista ruokaa ja markkinoilta bongasimme myös suomalaista alkuperää olevan taiteilijan Marja-Leena Montosen teoksia. Päivän kohokohta oli kuitenkin visiitti paikalliseen olutkauppaan, josta sai vaikka mitä mahtavia belgioluita ja taisin tehdä Jasoniin aikamoisen vaikutuksen oluttietämykselläni. Ei ole siis mennyt hukkaan ne lukuiset illat Luxilla ja muissa Brysselin kuppiloissa! ;) Jason osti minulle valikoiman lempioluitani, jotka raahasin sitten mukanani Sydneyyn. Ihana mies, pakko tykätä! 

Tämä viikko on mennyt pitkälti vain opiskelujen merkeissä. Viikonloppuna oli onneksi vaikka mitä kivaa tekemistä, mm. lounas Jasonin äidin kanssa ja hengailua kavereiden kanssa. Pääsimme myös seuraamaan AFL:n (Australian Football League) semifinaalia The Swans (Sydney) vastaan The Blues (Melbourne). Koko tämä jalkapallokonsepti täällä on edelleen minulle epäselvä, sillä ensinnäkin liigoja on niin monta, mutta AFL on käsittääkseni se suosituin australialaisen jalkapalloilun ammattilaissarja. Lisäksi jalkapallo (footy) tarkoittaa täällä rugbyä eri muodoissaan, soccer sen sijaan on sitten sitä normaalia jalkapalloa. AFL on siis jonkin sortin rugbyä, jossa palloa potkitaan ja heitetään käsillä. Lajin säännöt ja pisteiden lasku ovat myös edelleen hieman hämärän peitossa, lisäksi kentällä juoksenteli välillä jotain oranssiin pukeutuneita tyyppejä. Kerrassaan kummallinen peli, mutta stadionilla oli mahtava tunnelma ja pääsimme juhlistamaan Swans'ien murskavoittoa! 

AFL-semifinaali The Swans vs The Blues

Pelin jälkeen googlettamalla ("orange guy afl") selvisi, että ne oranssit tyypit ovat jotain vaihtopelaajia, jotka välittävät viestejä muille pelaajille. Selvä juttu. 

Jokaisella AFL-joukkueella on myös oma laulu, joka esitetään sekä pelin alussa että lopussa. Ainakin Swans'ien laulu kuulostaa aivan saksalaiselta juomalaululta, näytteen voi kuunella täältä.