Pihan mustalla hiekalla - Roadtrip Aucklandin lähialueella

Uusi-Seelanti on todellakin luonnonrakastajan unelmien täyttymys. Lyhyellä Aucklandin-matkallamme teimme päivän roadtripin kaupungin ulkopuolelle, sillä haluasimme nähdä mustaa hiekkarantaa ja tulivuoria. Lisäksi onnistuimme yhdistämään päivän ohjelmaan viininmaistelua sekä visiitin paikalliseen pienpanimoon. Meillä oli lisäksi hyvä tuuri, sillä Aucklandin talvisää antoi ehdottomasti parastaan. 

Piha

Roadtripin pääkohteeksemme valikoitui Piha, pohjoissaaren länsirannikolla sijaitseva pieni kylä. Noin tunnin ajomatka Aucklandista Waitakere Ranges -vuoristoalueen poikki oli melko mutkikas ja kumpuileva, mutta se tarjosi aivan upeat maisemat. Omaperäistä kasvillisuutta dinosaurusten aikaisine puineen ei myöskään voinut olla huomaamatta; eristäytyneisuus muusta maailmasta on todellakin mahdollistanut ainutlaatuisen kotoperäisen kasvillisuuden - tavallaan samanlaista kuin Australiassa, mutta kuitenkin niin erilaista. 

Pihan ranta on alueen kuuluisa surffiranta, jossa vierailleet kalifornialaiset toivat aikoinaan surffauksen Uuteen-Seelantiin. Se on myös suosittu uimaranta, jonne aucklandilaisilla on tapana tehdä päiväretkiä ympäri vuoden. Upeiden surffiaaltojen lisäksi Pihan ranta on jotain hyvin ainutlaatuista. Jylhien kallioiden ja villin sademetsän kupeessa sijaitseva ranta on todellakin dramaattisen mustaa. Hiekka on saanut värinsä tuliperäisestä rauta-aineksestaan. 

Pihan ikoninen maamerkki on Lion Rock -vuori, joka on sekä Pihan että koko länsirannikon symboli. Nimensä mukaisesti se todellakin muistuttaa makaavaa leijonaa, rannan puolelta katsottuna. Kiipesimme lyhyen, mutta jyrkän nousun Lion Rockin huipulle, josta saimme ihailla silmiähiveleviä maisemia rannikon ylle talviauringon paistaessa täydeltä terältä. Aaah! Lion Rock on muuten itse asiassa osa ikivanhaa tulivuorta, mutta jalkapohjien kärventymistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä tulivuori on purkautunut jo miljoonia vuosia sitten eikä ole enää aktiivinen. 

Lion Rock

55 Marine Parade North

Piha 0772

regionalparks.aucklandcouncil.govt.nz/piha

Artisan Wines

Ulkoilun jälkeen suuntasimme Oratia Valleyn suuntaan maistelemaan paikallisia viinejä. Olimme valinneet kohteeksemme palkitun Artisan Wines -viinitilan, joka tuottaa orgaanisia viinejä. Viinitilalla oli ihanaa maalaistunnelmaa rustiikkisine rakennuksineen ja lampaineen. Viinit olivat myös aivan erinomaisia, joista omat suosikkimme olivat Rosé ja Pinot Noir. Valitettavasti viinitila on pian sulkemassa ovensa omistajien huonon terveydentilan vuoksi, joten sinne kannattaa suunnata pikaisesti - ja käyttää samalla alennetut hinnat hyväkseen. 

Artisan Wines

99 Parrs Cross Road

Oratia, Auckland 0612

www.artisanwines.co.nz

Hallertau Brewery

Aurinkoista talvipäivää tuskin voisi päättää paremmin kuin rentoutumalla olutpanimossa paikallisia pienpanimo-oluita maistellen ja jazz-bändiä kuunnellen. Hallertau -olutpanimo Riverheadin maalaisalueella oli siihen aivan nappivalinta. Olutpanimon beer garden palmuineen on kuin trooppinen keidas, missä nautimme oluiden lisäksi pienen huikopalan paikan oman puutarhan aineksista. Ehdottomasti vahva suositus! 

Hallertau Brewery

1171 Coatesville Riverhead Highway

Riverhead, Auckland 0892

www.hallertau.co.nz

Paluumatkalla takaisin Aucklandiin ehdimme vielä ihastelemaan upeaa auringonlaskua toisen ikivanhan tulivuoren, Mount Victorian, huipulta. 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Viikonloppu Aucklandissa - Miten meni niin kuin omasta mielestä?

Naapurimaa Uusi-Seelanti on leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa - se on täältä Australiasta katsottuna niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Hyvän tarjouksen viikonloppureissu tuli aikamoisen draaman ansiosta hieman kalliimmaksi kuin olimme kuvitelleet. Kannattiko lähteä? 

Reissu alkoi todellakin aikamoisella draamalla, sillä lähtöaamuna lähes kaikki meni aivan perseelleen. Ensinnäkin olimme ajoittaneet lähdön liian myöhään, myöhäisen lähdön hetkellä kissa oli piiloksissa, bussi parkkipaikalta vei sittenkin vain kotimaan lentojen terminaaliin, josta hyppäsimme paniikissa taksin kyytiin, ja matkalla oli tietenkin aivan helvetillinen liikenneruuhka... Aargh! Taksin kyydissä tiesimme, että emme edes millään maailman ihmeellä onnistuisi ehtimään lennolle. Ei muuta kuin soitto Qantasin asiakaspalveluun, ja onneksi onnistuimme vaihtamaan lentoja ja saimme paikat seuraavalle lennolle parin tunnin päähän. 

Tämä draama tuli maksamaan yhteensä noin $600 dollaria. Ei tarvinne kysyä, että miten meni niin kuin omasta mielestä. Aargh, aivan kuin emme olisi matkustaneet aikaisemmin. Voin sanoa, että kuohuviinilasillinen loungessa uutta lentoa odotellessa  tuli enemmän kuin tarpeeseen. 

Pääsimme kuitenkin perille Aucklandiin pitkän valkoisen pilven maahan. Aucklandin sijainti on suorastaan vertaansa vailla. Kaupunkia ympäröivät sademetsät ja kauempana horisontissa siintävät useat tulivuorten huiput sekä kirkas meri ja kuvankauniit saaret. Aucklandia kutsutaan osuvasti nimellä purjeiden kaupunki (City of Sails) - siellä on nimittäin enemmän veneitä asukkaita kohden kuin missään muualla. Luonnollisesti purjehdus onkin suosittu aktiviteetti paikallisten keskuudessa. 

Lyhyellä reissullamme keskityimme nauttimaan Viaduct Harbour satama-alueen rennon vibrantista tunnelmasta, missä mm. nautiskelimme elämäni parhaat osterit Soul Bar and Bistro -ravintolassa. Huikean ihana Sofitel Auckland Viaduct Harbour -hotellimme oli aivan nappivalinta. Tyylikkäät puitteet ja ensiluokkainen palvelu takasivat todella rentouttavan kokemuksen. Teimme myös päivän roadtripin Aucklandin ulkopuolelle, josta seuraavassa kirjoituksessa tarkemmin lisää. 

Lähdimme hakemaan ennen kaikkea rentouttavaa viikonloppua, tulivuoria, mustaa rantaa, Pinot Noir -viiniä ja herkullista ruokaa. Kaiken tämän saimme, alkumatkan draamasta huolimatta. Aucklandiin ja tietenkin myös muualle Uuden-Seelannin satumaisiin maisemiin haluamme ehdottomasti palata pian uudestaan! 

Uusiseelantilaiset ovat aussien tavoin mukavan rentoja ja ystävällisiä - mitä heidän puheestaan nyt pystyi ymmärtämään. Mistä ihmeestä heidän aksenttinsa on peräisin, kysyn vaan?! Heillä on nimittäin todella pahoja "ongelmia" vokaalien kanssa, haha. Reissumme aikana saimme kokea muutamia huvittavia hetkiä, sillä etenkin minulla oli välillä vaikeuksia ymmärtää paikallisia. 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi