Joululoma Hong Kongissa

Tammikuu on jo puolessa välissä, mutta palaan tämän kirjoituksen myötä kuitenkin vielä joululomaamme Hong Kongissa, joka oli monella tapaa ikimuistoinen kokemus - joskin kulttuurishokeilta ja hermoromahduksilta ei vältytty. Omalla lautasellani ei myöskään tulla näkemään kiinalaista ruokaa ihan vähään aikaan. 

Tämä oli minulle viides kerta Hong Kongissa ja samalla ensimmäinen joulu tuossa moni-ilmeisessä vastakohtien kaupungissa. Hong Kongissa joulua voi viettää monella tapaa, sillä kaupungissa yhdistyvät eri kulttuurien jouluperinteet. Kaupunki on täynnä huikeita, välkkyvän värikkäitä joulukoristeita ja -valoja, joissa esiintyvät sekä länsimaiset että aasialaiset teemat. Jasonin perheen Hong Kongin kodin arjessa jouluun kuuluu yleensä dinneri perhetuttavien kanssa, missä tarjolla on kiinalaista ruokaa eikä mitään erityisiä jouluruokia, dancing ball -juhlat, tai illanvietto vaikkapa golf-klubilla. Perheen perinteisiin ei kuulu joulupukkia, ja lahjoja annetaan yleensä vain lapsille.



Joulunvieton puitteet olivat siis hyvin erilaiset. Kävimme jouluaattona lounaalla Jasonin äidin ja muutaman perhetuttavan kanssa kiinalaisessa ravintolassa. Lounaan keskustelunaiheina olivat kiinalaiseen tapaan mm. asunto- ja osakemarkkinat, lisäksi Jasonin täti kysyi Jasonin äidiltä kesken lounaan paljonko hän nykyään painaa. Hmph, tällainen joululounas tällä kertaa. 

Halusimme välttää suunnitellun kiinalaisen jouludinnerin erään perhetuttavan luona ja näin ollen Jason oli järjestänyt meille oman joulunvieton Tiffin Lounge -ravintolassa Grand Hyattissa. Jouludinneri-buffet oli aivan ihana ja tunnelma suorastaan satumainen. Tarjolla oli lähes kaikkea mahdollista: seafoodia, kinkkua, kalkkunaa, salaatteja ja jälkiruokia, ja taustalla soi tyylikäs jouluinen jazz. Vastoin ennakko-odotuksiani pääsin viimein kunnolla joulutunnelmaan ja voin sanoa, että melkein pystyin kuvittelemaan lumihiutaleiden leijailevan ulkona.

Tiffin Lounge, Grand Hyatt; Hong Kong

Joulupäivänä kävimme shoppailemassa Jasonin äidin ja hänen ystävänsä kanssa Stanley Plaza -ostoskeskuksessa Hong Kongin saaren etelärannalla, ja illalla vuorossa oli kiinalainen jouludinneri perheen ja muutaman perhetuttavan kanssa. 

Hong Kong on foodien paratiisi. Sain taas kiinalaisen ruoan yliannostuksen muutaman päivän jälkeen, mutta onneksi tarjolla on myös paljon länsimaalais-ystävällisiä herkkuja, kuten täytetty vohveli kotitekoisella gelatolla. Joulun syöpöttelyjen jälkeen oli myös suorastaan pakko vetään lenkkikamat päälle, ja suuntasimme vaeltamaan Dragon's Back -reitille saaren kaakkoisosaan. Sääennuste oli luvannut puolipilvistä säätä, mutta huipulle kiivetessämme vastassa oli sankka sumu ja pilviverho. Luvatut upeat maisemat jäivät siis valittetavasti näkemättä, mutta saimme ainakin mukavan liikuntasession. 

Joulun jälkeen ohjelmassa oli parin päivän resort-loma Zhuhaissa manner-Kiinan puolella sekä paluumatkalla päivä Macaossa. Chimelong Penguin Hotel -resort on itse asiassa koko maailma suurin pingviini-teemahotelli, joka tarjoaa upeat puitteet rentouttavaan lomaan -  jos siis ei matkusta Jasonin äidin, tädin ja heidän ystävänsä kanssa. Kuvittelin, että parin päivän reissu heidän kanssaan ei voi olla niin paha, ja resortissa voimme kuitenkin rentoutua ja tehdä mitä huvittaa. Vielä mitä! Pari päivää oli yhtä hössöttämistä, kiirehtimistä ja yliannostus kiinalaista ruokaa. Pari hermoromahdustahan siitä seurasi. Onneksi sentään pääsimme pakenemaan tunniksi hierontaan. Tuli tarpeeseen. Note to self: tämä oli ensimmäinen ja viimeinen reissu Jasonin äidin kanssa. 

Paluumatkalla vietimme päivän mielenkiintoisessa Macaossa. Macao on Kiinan erityishallintoalue vastaavalla periaatteella kuin Hong Kong. 1500-luvulta vuoteen 1999 Macao oli Portugalin hallinnassa, pitkään kauppasatamana, sittemmin se on elänyt pääasiassa matkailusta. Portugalilaiset ovat aina olleet vähemmistö Macaossa, ja kulttuurin vaikutus on havaittavissa edelleen, ja myös paikallinen ruokakulttuuri on sekoituksen tulos. 

Macaossa on lukuisia kasinoita, ja myös meidän matkaseurueemme oli valinnut päivän tukikohdakseen yhden niistä, loistokkaan MGM kasinon. Lounaan jälkeen (kiinalaista, tietenkin) pääsimme onneksi pakenemaan kaupungille tutustumaan Macaon historialliseen keskustaan. Illalla söimme kasinolla vielä kiinalaisen dinnerin (aargh!) ennen kuin suuntasimme lautalla takaisin Hong Kongiin. 


Loman päätteeksi vietimme ikimuistoisen uuden vuoden Jasonin veljen ja hänen vaimonsa kanssa Wooloomooloo Prime -ravintolassa Hong Kongin keskustassa. Ilta alkoi samppanjatarjoilulla, jonka aikana ehdin avautua traumaattisesta minilomastamme ja valittaa kiinalaisen ruoan moninkertaisesta yliannostuksesta sekä hermoromahduksistani. Todella terapeuttista! Ilta jatkui rennoissa tunnelmissa herkullisen länsimaisen set menu -dinnerin ja tanssin merkeissä, ja vuoden vaihtuessa seurasimme upeita ilotulituksia ravintolan terassilta.

Happy New Year!

Tässä vielä lopuksi video Hong Kongin uuden vuoden ilotulituksista: 

Festive season

Näin joulun alla on ollut monta syytä juhlaan. Ensinnäkin joulukuun alussa juhlistimme 2-vuotista yhteistä taivaltamme - tämä siis perustuen Jasonin matematiikkaan suhteemme vaiheista, sillä itsehän en kaksi vuotta sitten edes tiennyt, että seurustelemme - mutta menköön! ;) Kävimme dinnerillä ja drinksuilla ihanassa ranskalaistyylisessä Reserve -ravintolassa. Joen rannalla sijaitseva heritage-listattu rakennus on peräisin 1880-luvun puolesta välistä, ja se tarjoaa tunnelmalliset, upeat puitteet. 

Reserve Restaurant; Milton, Brisbane

Happy 2nd Anniversary!

Voin pian alkaa kutsua itseäni varsinaiseksi aikaero-ekspertiksi, sillä yhteisesti meillä on perhettä neljällä eri mantereella ja näin ollen Skype-treffien aikataulutus alkaa muodostua olennaiseksi osaksi arkea. Viime viikonloppuna vuorossa oli puhelu Jasonin USA:ssa asuvan veljen ja hänen perheensä kanssa, ja siksi myös tämä myöhäisherännäinen joutui raahautumaan ylös sängystä normaalia aikaisemmin. 

Brisbane on tunnettu vilkkaasta markkinakulttuuristaan. Puhelun jälkeen meillä oli kerrankin vielä hyvin aikaa käydä tsekkaamassa ikoniset sunnuntaiaamuisin järjestettävät Eagle Farm Markets -markkinat, jotka sijaitsevat vanhalla laukkakilpailuradalla. Tarjolla on mm. paikallisesti tuotettuja hedelmiä ja vihanneksia, kukkia, vaatteita, käsitöitä, live-musiikkia sekä street food -ruokaa. 

Eagle Farm Markets; Ascot, Brisbane

Tänä vuonna minulla oli sentään edes yhdet pikkujoulut, sillä pääsin mukaan Jasonin työpaikan järjestämälle joululounaalle. Ohjelma oli rakennettu 80-luvun teeman ympärille, mikä oli hauska ja toimiva konsepti - tämähän on tullut testattua ja hyväksi havaittua Brysselin vuosina myös kavereiden kanssa. Lounaalla oli tarjolla mm. kinkkua ja kalkkunaa sekä jälkiruokana pavlovaa ja jouluvanukasta (Christmas pudding). 

Olen varmaan tehnyt jonkin henkilökohtaisen ennätyksen, sillä kaikki joululahjat olivat valmiina ja jopa paketoituna jo reilua viikkoa ennen lähtöä joululomalle. Juhlistimme tätä saavutusta Archive Beer Boutique -pubissa, joka on yksi craft beer -suosikkimme Brisbanessa. Pubin olutvalikoima vaihtelee ja joka kerta tarjolla on jotain uutta ja jännää. Tällä kertaa tarjolla oli myös eggnog stout, mitä tietysti oli pakko maistaa silläkin uhalla, että en yleensä tykkää munatotista enkä varsinkaan stout-oluesta. Tämä yhdistelmä kuitenkin toimi todella hyvin. Korvaa hyvin myös glögin, sillä sitä ei tähän aikaan vuodesta ole täällä tarjolla eikä sitä edes tekisi mieli näissä helteissä. 

Archive Beer Boutique; West End, Brisbane

Jouluhuumassa intouduin jopa hankkimaan mini-joulukuusen ja siihen koristeet. Minikokoista tähteä ei löytynyt, mutta korvasin sen enkelillä, jonka mekossa on tähtiä. Yritin myös tehdä pipareita (tilapäinen mielenhäiriö), mutta niistä tuli rehellisesti sanottuna aika kamalia. Brandylla ja kanelilla maustettu munatoti onnistui sen sijaan aivan mainiosti. Pitäisi varmaan suosiolla pysytellä juomaresepteissä. 

Joulutunnelmaa kotona

Huomenna suuntana Adelaide ja siellä onkin sitten vastassa australialais-suomalainen perhejoulu-hässäkkä, johon olen yrittänyt henkisesti valmistautua viime päivät. Toivotan siis jo nyt kaikille oikein hyvää joulua! Iloksenne voin myös kertoa, että sain Zalandolta alennuskoodin*, jonka avulla onkin mutkatonta hoitaa joululahjaostokset. Palaamisiin blogissa ensi vuoden puolella! 

*Yhteistyössä Shophop.fi:n kanssa

Life is a holiday!

Hong Kongissa oli kulttuurishokkien lisäksi vastassa tukahduttava helle, hiki alkoi virrata joka kerta noin 5 sekuntia sen jälkeen, kun oli astunut ovesta ulos. Matkan päätapahtuma oli Jasonin lapsuuden ystävän häät, jotka olivat morsiamesta johtuvista syistä katolilais-kiinalaiset. Voin sanoa, että ne olivat samalla myös ensimmäiset ja viimeiset kiinalaiset häät, joihin minä osallistun. Hirveää show off -meininkiä eikä mitään romantiikkaa tai persoonallisuutta. Vieraita oli varmaan tuhat ja heidän joukossaan entiset koulukaverit, opettajat, kollegat, koko suku ja ystävät jne. Ja minä poloinen. Juhlapaikka ja ruoat yms. olivat tietysti viimeisen päälle, ja lisäksi esillä oli mm. pienimuotoinen taidegalleria, joka koostui Prahassa otetuista hääkuvista. Ja luonnollisesti ohjelmistoon kuului pari Hollywood-tasoista videota, ensinnäkin reportaasi parin yhteisestä taipaleesta alttarille asti sekä hääpäivän juhlallisuuksien pääkohdat. 

Hieronta ja shoppailu olivat onneksi hyvin toimivia lääkkeitä hääkriisiin ja muihin kulttuurishokkeihin. Minulla on ehkä jonkinlainen asenneongelma Hong Kongia kohtaan, mutta puolustuksekseni voin todeta että kiinalaisilla on todella ärsyttävä tapa luoda arvostelevia full body scan -katseita minuun liikkuessani Jasonin kanssa. Lisäksi kukaan ei edes yritä puhua minulle mitään. Olen heille kuin jokin alien vieraalta planeetalta. Tyhjensin H&M:n liikkeen - luksus, jota Australiassa ei Melbournea lukuun ottamatta ole - ja lisäksi teimme yhtenä päivänä shoppailuekskursion manner-Kiinan puolelle, missä on saatavilla parempiakin merkkejä edullisemmin. 

Kulttuurishokeista huolimatta Hong Kong on ehdottomasti mielenkiintoinen vastakohtien kaupunki, jossa riittää nähtävää. Chi Lin Nunnery tarjosi myös mukavaa zen-fiilistä (kuvan värit näkyvät tässä blogissa jostakin syystä kamalan tummina, sorry). 

Zen and the city; Chi Lin Nunnery, Hong Kong

Toinen matkan päätapahtuma oli Mid-Autumn Festival eli kiinalaisten keskisyksyn täydenkuun juhla, joka on yksi vuoden suurimmista juhlista. Juhlistimme tapahtumaa yhdessä Jasonin veljen perheen kanssa. Söimme ensin perinteisiä kuukakkuja (mooncakes) ja menimme sitten läheiseen puistoon lyhtyjen kanssa ihailemaan kuuta. Kuvassa minä ja Vanessa sekä todella hienot Frozen- ja Hello Kitty -lyhdyt. :) 

Mid-Autumn Festival, Hong Kong

Henkisesti hieman raskaan matkan jälkeen oli ihana palata takaisin Brisbaneen. Kevät on Brisbanessa parhaimmillaan, ja syyskuussa järjestettiin myös Brisbane Festival, joka koostui erilaisista kulttuuri-, taide- ja musiikkitapahtumista kaupungin keskustan alueella. Kävimme tsekkaamassa pari pop up -baaria ja kuuntelemassa jazzia joen rannalla. 

Brisbane Festival

Syyskuun loppupuolella kävimme myös vaeltamassa Lamingtonin kansallispuistossa, joka sijaitsee n. 110 kilometrin päässä Brisbanesta etelään. Alue on subtrooppista sademetsää ja se kuuluu myös UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Itse vaellusta huomattavasti jännittävämpi kokemus oli ajomatka todella kapeaa ja mutkikasta tietä pitkin lähtöpaikalle, ja välillä matkalla lehmiä jolkotteli tien yli kaikessa rauhassa. 

Tree top walk, Lamington National Park

Vietimme syyskuun viimeisen viikonlopun Toowoombassa, jossa järjestettiin Carnival of Flowers -tapahtuma. Toowoomba on pieni heritage -tyylinen kaupunki, joka sijaitsee n. 130 kilometriä Brisbanesta länteen. Se tunnetaan nimellä "Garden City", jossa puutarhanhoito on todellakin saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Tapahtuman aikana puistojen lisäksi pääsee vierailemaan paikallisten ihmisten omissa puutarhoissa, ja lisäksi jonkin sortin raati valitsee niistä myös voittajapuutarhan. 

Voittajapuutarha vesiputouksineen; Toowoomba Carnival of Flowers

Tässä on myös ihan huomaamatta tullut kaksi vuotta täyteen Ausseissa. Enpä olisi uskonut tänne saapuessani, että kahden vuoden kuluttua elän housewifena Brisbanen lähiössä. Ei myöskään ihan se ideaali, mitä kuvittelisi kahdella maisterintutkinnolla tekevänsä. Oh well, life is a holiday! Ja kai tässä voisi huonomminkin mennä. Ainakin ehdin treenata hyvin, ja myös rusketus alkaa taas näyttää paremmalta. ;)

Lopuksi vielä mainoksena, että olen liittynyt myös Instagramiin ja siellä siis lisää kuvia arjestani. Tervetuloa seuraamaan @elizadoesoz !

Rocking Sydney with Maikki

G'Day! - tai paremminkin Gee Day, kuten meillä oli Maikin kanssa tapana sanoa. ;) 

Maikki saapui ilahduttamaan minua Sydneyyn maaliskuun alussa, ja ne pari viikkoa olivat todellakin aikamoista menoa. Maikki laittoi koko kaupungin ihan sekaisin, mutta se oli vaan psykologisesti terveellistä ottaen huomioon hänen nykyiset kehitysmaaolosuhteet. Tässä tiivistetysti huomioitamme ja visiitin pääkohdat:

• Sydneyssä on maailman komeimmat miehet, ja meillä molemmilla ehti olla jo useita uusia poikaystäväkandidaatteja. Erityisesti suosikkejamme olivat surffarit ja yksi ihana lennykravitz-tyylinen eläintenhoitaja. Lääh!
• Tutkimme toden teolla horoskooppeja (länsimaisia, kiinalaisia sekä intialaisia), ja selvisi että Maikin nouseva merkki onkin Oinas eikä Kalat. Todella mullistava tutkimustulos, jonka seurauksena Maikilla on nyt uusi persoonallisuus!
• Kuinka keittää puuro.
• Jason ei ole koskaan surffannut! Suhteemme on perustunut todella perustavanlaatuisiin väärinymmärryksiin. Hmph.
• Arvostelimme toden teolla aussinaisten "tyyliä" ja löysimme omat sisäiset ranskalais-bitch-valittajat. Maikki sen sijaan oli ehdottomasti koko kaupungin kaunein ja tyylikkäin nainen, vaikka saapuikin suoraan kehitysmaasta. 
• Maikin synttäridrinksut lähtivät vähän käsistä ja seuraavana aamuna heräsin tyylikkäästi olohuoneen lattialta kaikki bilevaatteet päällä! Aargh. Olin ensin jäänyt jotenkin jumiin olohuoneen kahvipöydän alle (?!) ja olin sitten sammunut siihen kun Jason oli yrittänyt vapauttaa minut. 
• Hashtag-mania.

#europeanbitches #betterthanplux #downunder #hashtagrevolution

Ivy Pool Bar

Yliopiston toinen (ja samalla toivottavasti viimeinen) lukukausi on alkanut kiireisissä merkeissä ja olen ollut todella stressaantunut. Minulla on työn alla seuraavat kurssit:

• Policy Analysis
• Information and Research for Policy
• Policy Project
• International Development Policy

Tälläkin lukukaudella opinnot ovat seminaarimuotoisia ja tunneille pitää valmistautua lukemalla määrätyt artikkelit ym. Kokeita ei ole, vaan kurssit suoritetaan esseillä ja erilaisilla esitelmillä. IDP-kurssilla on lisäksi käytössä uusia kammottavia menetelmiä, kuten blogin ja wikipedia-tyylisen artikkelin kirjoittaminen ryhmissä Moodlessa, sekä Twitter. Aargh! Policy Project -kurssi on käytännössä tutkimusprojekti, joka suoritetaan työharjoittelun muodossa. Suoritan harjoittelua Consult Australia -nimisessä konsulttifirmassa. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, tosin en tiedä miten ikinä tulen saamaan projektini valmiiksi - tunnetusti järkevänä ihmisenä valitsin nimittäin aiheen, josta en tiedä yhtään mitään (coal seam gas). Jaiks! 

Jason on ollut ihanan kannustava, ja onneksi Sydneyssä riittää piristävää tekemistä opintojen ohella. Suoritimme myös viimein kaksi uutta salsakurssia. Lisäksi kävimme mm. ulkoilmaelokuvissa katsomassa About Time -leffan, ja muutama viikko sitten kävimme Royal National Parkissa tsekkaamassa yhden ihanan "salaisen" rannan. 

Valentine's Day; Dedes on the Wharf, the Rocks.

Royal National Park, NSW

Pääsiäisloma on alkanut varsin mukavissa merkeissä. Kävimme eilen katsomassa Lion King -musikaalin, aivan upea esitys! Sunnuntaina suuntaamme 10 päivän South Pacific -risteilylle, jonka kohteina ovat Vanuatu ja New Caledonia. En ole tietenkään pakannut yhtään enkä muutenkaan valmistautunut matkaan, onneksi Jason oli hankkinut meille matkaoppaan ja snorklausvarusteet valmiiksi. Tällä hetkellä ainoat ajatukseni risteilystä ovat seuraavat:

• Onko laivalla wifi? Pakko opiskella.
• Onko saarilla myytävänä mustia helmiä? 

Kutsuin muutaman kaverin pienimuotoisen pääsiäisdinnerin viettoon tänä iltana. Tarkoituksena on testata uutta grilliä, ja lisäksi ostin yhdeltä suomalaisleipurilta mämmiä (suomalaisversio vegemitesta) ja tein myös cheesecake-brownien (melkein sama kuin pasha). Valmistelut ovat sujuneet hieman katastrofaalisissa merkeissä: aamukahvi kaatui lattialle, ja lisäksi onnistuin tekemään superhelpon brownien jotenkin ihan väärin... Ehkä aika luovuttaa, minusta ei tule koskaan mitään kodinhengetärtä, vaikka olenkin nousevalta merkiltäni Rapu. Anyway, mukavaa pääsiäistä kaikille! :)

Kolmen mantereen kuulumisia

Mahtavaa alkanutta vuotta kaikille! Helmikuu on tosin jo pitkällä, joten tässä viimein reportaasi Suomen ja Hong Kongin joululomareissusta ja alkaneen vuoden tapahtumista.

Ensinnäkin voin todeta, että lentomatka Suomeen on ihan loputtoman pitkä, varsinkin kun en osaa nukkua koneessa ikinä sekuntiakaan. Välistoppi Hong Kongissa molempiin suuntiin tosin auttoi vähän asiaa, mutta silti matka tuntui ikuisuudelta. Suomessa oli sitten vastassa maailmankaikkeuden surkein talvisää, lunta oli Siilinjärven seudulla sen verran että voi juuri ja juuri sanoa kokeneensa valkoisen joulun. Hiihtäminen, lumikenkäily ja muut suunnitellut talviaktiviteetit jäivät vain haaveeksi, mutta muuten oli tietysti aivan ihanaa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, ja Jason sai myös kokea oikeastaan kaikki perheemme normaalit jouluperinteet joulukuusen koristelusta jouluruokiin ja joulupukin vierailuun. 

Viikko Siilinjärvellä vierähti aivan liian nopeasti ja maisema vaihtui sitten Helsinkiin, jossa majailimme hotelli Tornissa. Jonsku emännöi ihastuttavan uuden vuoden aaton kotonaan, ja päädyimme seuraamaan ilotulituksia ja muita juhlallisuuksia leppoisasti TV:stä skumppaa lipittäen. Vuosi alkoi myös varsin mukavissa tunnelmissa skumppabrunssin merkeissä kodikkaan persoonallisessa Sunn-ravintolassa. 

Jouluaaton tunnelmissa

Uuden vuoden skumppabrunssi

Sitten tulikin jo lähdön hetki, ja pakko sanoa että Suomesta lähteminen ei ole ikinä ollut yhtä vaikeaa. Olin vielä Hong Kongissakin muutaman päivän aivan depiksessä ja käyttäydyin kuin mikäkin angstinen teinikapinallinen. Lisäksi siellä tuli vastaan hieman odottamattomia kulttuurishokkeja, vaikka olin kuvitellut Hong Kongissa jo kerran käyneenä olevani siellä kuin yksi paikallisista. Jason sen sijaan selvisi Suomen visiitistään ilman suurempia traumoja, hän joutui lähinnä kokemaan suomalaisten jurottamista ja tuijottamista, mutta niihin hän oli ilmeisesti osannut aika hyvin jo asennoitua etukäteen. Olin valmentanut Jasonia Suomen reissua varten mm. katsomalla hänen kanssaan suomalaisia elokuvia, kuten Kaurismäen trilogian ja Napapiirin sankarit. Tiivistäen voin sanoa, että perhetaustamme eivät varmaan voisi olla enemmän erilaiset. Jasonin perheen Hong Kongin kodissa asuu kolme kotiapulaista (mikä on Hong Kongissa ilmeisesti ihan normaalia), jotka hyysäävät koko ajan perässä, he mm. valitsivat minulle vaatteet valmiiksi, sekä pakkasivat ja järjestelivät tavarani sillä aikaa kun olin suihkussa. Minulla meni hermot näihin "palveluihin" jo parin päivän jälkeen. Kiinalaiset ovat myös jotenkin kylmiä ja pinnallisia ihmisiä, vaikka ovatkin hyvin ystävällisiä ja mukavia. Myös perheen ruokailuhetket sekä kotona että ravintolassa vaativat minulta vähän totuttelua; ensin on päällä kamala kiina-solkotus ja sitten syödään puikot heiluen. Lisäksi joka paikkaan liikutaan taksilla. 

Mutta onhan Hong Kong aivan mahtava, mielenkiintoinen erilaisten vastakohtien kaupunki. Jason puolestaan oli valmentanut minua Hong Kongia varten kävelyttämällä minua Sydneyn keskustan Chinatownissa, ja hän oli erittäin ylpeä sillä en menettänyt kertaakaan hermojani ihmispaljouteen (oli ihan tarpeeksi muita kriisejä, heh). Hulppeiden pilvenpiirtäjien, ravintoloiden ja maanisten shoppailumahdollisuuksien lisäksi Hong Kongin edustalla on ihania pikku saaria, joiden kalastajakylissä on aivan toisenlainen maailma. Yhtenä päivänä matkasimme lautalla Cheung Chau -saarelle, jossa mm. vierailimme merirosvoluolassa. Lisäksi kävimme Hong Kongin Ocean Parkissa katsomassa pandoja, awww.

Cheung Chau Island, Hong Kong

Ocean Park, Hong Kong

Joululomareissu oli henkisesti aika raskas ja täynnä monenlaisia tunteita, mutta kaiken kaikkiaan matka sujui mukavasti ja parisuhteemme kannalta se lähensi meitä entisestään. Lopulta oli kuitenkin ihana palata takaisin kotiin Sydneyyn. Ja vastoin kaikkia odotuksiani tämä tunne on säilynyt. 

Tammikuun lopulla tein viimeisen viikonloppuvisiitin Canberraan ennen Jasonin pääkaupunki-rotaation loppumista, ja juhlistimme samalla myös Jasonin synttäreitä. Viikonlopun aikana jouduin myös puistossa hullun harakan hyökkäyksen kohteeksi, aargh! Vaikka lintujen pesimisaika on jo ohi, ilmeisesti joillakin linnuilla voi kuitenkin olla pesissä vielä myöhäisiä poikasia ja siksi ne puolustavat reviirejään. Eräs avulias puistonvartija antoi minulle risun ja luikin sen turvin hyvin äkkiä pois puistosta. Todella traumaattinen kokemus.

Tammikuun viimeinen viikonloppu oli kansallispäivän (Australia Day, tai paikallisittain Ozstraya Day) pitkä viikonloppu, ja matkasimme Port Stephens'iin. Se on viehättävä pieni rannikkokaupunki parin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä pohjoiseen. Kaupunkia kutsutaan nimellä "blue water paradise" ja sitä se todellakin on. Turkoosi meri on joka puolella ja alueella on myös mahtavat vaellusreitit sekä muita aktiviteettejä. Kansallispäivän aamuna pääsin uimaan villien delfiinien kanssa, se oli aivan uskomaton kokemus! Delfiinit ovat todella uteliaita ja leikkisiä, lisäksi ne "laulavat" veden alla. Iltapäivän hengailimme sitten rennosti Murrauy's -olutpanimossa. 

Port Stephens, NSW

Delfiinejä

Tänä vuonna kiinalainen uusi vuosi vaihtui tammi-helmikuun vaihteessa ja juhlistimme sitä Jasonin äidin ja parin hänen ystävänsä kanssa dinnerin merkeissä. Ensimmäisen Hevosen vuoden viikon nukuin kiinalaisen perinteen mukaisesti punainen kirjekuori tyynyni alla, sillä sen pitäisi tuoda onnea. Tähän on tultu!  

Kiinalaisen horoskoopin mukaan minulle (Sialle) on luvassa sujuva vuosi, mutta vuoden teema on kuitenkin hyvän henkilökohtaisen energiatason ylläpitäminen ja siksi Sialle suositellaan pientä puhdistuskuuria ja meditointia. No, onneksi sain Emmiltä detox-kuurin ohjeen jo ennen näitä ennustuksia, nyt pitäisi vain muistaa toteuttaa se! Länsimainen vuosihoroskooppi sen sijaan lupaa minulle (Skorpparille) vahvaa pohjaa elämälle vuosiksi eteenpäin sekä hyvät menestymisen eväät, lisäksi voin vain ihmetellä asioiden sujuvuutta. Lähteenä on tietenkin aina luotettava astro.fi, ja voit tsekata oman ennustuksesi tästä. Ottaen huomioon draamakuningattaren luonteeni rohkenen suhtautua tähän ennustukseen kuitenkin hieman skeptisesti... ;)

Hyvää kiinalaista uutta vuotta!

'Tis the Season

Joulu lähestyy, tosin minun on vaikea päästä täällä joulutunnelmaan tänäkin vuonna. Kaupoissa kyllä soivat joululaulut ja joka puolella on joulukuusia ja muita koristeita, mutta ne ovat kaikki jotain hirveitä kaupallisia amerikkalaistyylisiä välkky-bling-bling -viritelmiä. Lauantaiaamuna sitten alkaa matka kohti Hong Kongia ja Suomea, ja eiköhän se oikea joulutunnelma löydy viimeistään kotoa Siilinjärveltä. Jason on jo varoittanut, että Honkkarin joulumeininki on vielä paljon enemmän kaupallista, joten yritän henkisesti valmistautua siihen. Tapani mukaisesti en ole aloittanutkaan pakkaamista, lahjat olen sentään hankkinut jo hyvissä ajoin, tosin ne on vielä kaikki paketoimatta. No, hyvin ehtii vielä.  

Joulu on saapunut Darling Harbouriin

Muutoin joulunalusaika on sujunut rennoissa tunnelmissa. Sain viimein ensimmäisen lukukauden tulokset ja opinnot olivat sujuneet ihan hyvin. Lisäksi iloiseksi yllätykseksi sain harjoittelupaikan Justice Action -nimisestä policy advocacy -organisaatiosta. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja varmasti luvassa hyödyllinen oppimiskokemus. Ja ainakin jotain mielekästä tekemistä tämän nykyisen housewife -arjen rinnalle. 

Pari viikkoa sitten kävin myös viettämässä viikonlopun Canberrassa. Ohjelmassa oli ensinnäkin egyptiläis-australialaisen oud-virtuoosi Joseph Tawadrosin konsertti, jota Jason oli hehkuttanut jo pitkään. Olin varautunut johonkin omituiseen tekotaiteelliseen maailmanmusiikkiin, jota kukaan ei oikeasti kuuntele, mutta se oli todella upea ja taidokas esitys. Suosittelen! 

Kävimme myös vaeltamassa läheisessä Tidbinbilla -kansallispuistossa, missä on mahtavat vaellusreitit ja hyvät mahdollisuudet bongata eläimiä. Alueelle on myös siirretty mm. useampi koala turvaan ja alue on aidattu, joten eläimet ovat suojassa pedoilta. Tai niinhän sitä luulisi. Jouduimme valitettavasti todistamaan kuinka pelikaani söi pienen kilpikonnan suihinsa aivan silmiemme edessä. Todella traagista. 

Gibraltar Peak, Tidbinbilla National Park, ACT

Joulukuun alussa tuli vastaan tärkeä virstanpylväs: ensimmäinen vuosipäivä Jasonin kanssa. Nyt rasti seinään, tässä rikotaan henkilökohtaisia ennätyksiä! Tosin mainittakoon, että tämä matematiikka perustuu Jasonin käsitykseen seurustelumme vaiheista, sillä itse en vuosi sitten tiennyt että ne ihmeelliset hengailut olivat treffejä. ;) Jason vei minut dinnerille Cafe Paci  -ravintolaan, joka on suomalaisen Pasi Petasen uusi pop up -ravintola Darlinghurstissa. Aivan taivaallinen kokemus ja mukana ripaus suomalaisia makuja. 

Cafe Paci

Luulin jo että minulla ei ollut tänä vuonna ollenkaan pikkujouluja, mutta onneksi harjoittelupaikkani järjesti juhlat viime perjantaina. Lisäksi kavereiden kanssa suuntasimme päiväksi läheiselle Shark Islandille nauttimaan viimein kunnolla alkaneesta kesästä ja viettämään aikaa yhdessä ennen joululomia. Viime lauantain pub crawl Newtownissa oli myös todella virkistävä kokemus, ja illan saldona mm. ranskalainen kaverini Michel ei päässyt sisään yhteen pubiin koska hänellä ei ollut paikallista henkkaria, ja hollantilainen kaverini Bart heitettiin ulos toisesta pubista koska hän oli muka nukahtamaisillaan. Itse pääsin myös loistamaan kommentillani Jasonille: "Ää-äh don't kiss me, I'm drinking!" Tyylikkyys ennen kaikkea. ;)

Lautalla matkalla Shark Islandille

Sain tällä viikolla hankittua paikallisen ajokortin, hurraa! Yritin sitä jo kerran aikaisemmin muutama kuukausi sitten, mutta jouduin hankkimaan ajokortistani virallisen käännöksen ennen kuin hakemukseni hyväksyttiin. En todellakaan aio ajaa täällä, mutta se on parempi henkkari sillä jotkin paikat kuten kuntosali ja kasino vinkuvat aina paikallista henkkaria tai passia. Olihan se taas aikamoinen paperisota kaikenmaailman lippujen ja lappujen kanssa, mutta kaikki sujui lopulta kätevästi. 

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!!! Raportoin pian miten joululoma Suomessa ja Hong Kongissa sujui. Kulttuurishokkeja puolin ja toisin lienee luvassa...

Livin' La Vida Loca

Lokakuun alussa paikallisen Labour Dayn johdosta pääsimme viettämään pitkää viikonloppua ja suuntasimme pieneen rannikkokaupunkiin Naroomaan, reilun parin tunnin ajomatkan päähän Canberrasta etelään. Narooma ei todellakaan ole mikään menomesta, mutta vaihteeksi olikin mukava asustella mökissä joen rannalla luonnon keskellä. Teimme myös reissun veneellä läheiselle Montaguen saarelle, jossa asustaa hyljekolonia ja illalla auringon laskiessa pääsimme näkemään myös pikku pingviinejä, jotka rantautuvat yöksi saarelle. Veneestä bongasimme myös kaksi jättiläiskokoista ryhävalasta. Kävimme myös sukeltamassa hylkeiden kanssa, ja ne ovatkin leikkisiä otuksia jotka osaavat matkia ihmisten liikkeitä - mutta haisevat aivan kuvottavalle, parempi siis sukellusnaamari päässä veden alla. 

Montague Island, Narooma

"Australia Rock", Narooma

Muutoin viikonloppu sujui rauhallisissa tunnelmissa ja kävimme mm. vaeltamassa läheisessä kansallispuistossa ja reissulla bongasimme useita keguruja ja wallabeja - ja sain viimein myös sen pakollisen "kenguruja biitsillä" -valokuvan, ta-daa: 

Kengu ja pinkki pikku-joey pussissa, awww!

Seuraavalla viikolla minulla oli vielä vapaaviikko yliopistolta, joten jäin Canberraan ja opiskelin päivät kansalliskirjastolla. Siellä on saatavilla kaikki Australiassa julkaistut kirjat ja sainkin hyödynnettyä valikoimaa omia tutkielmiani varten. Parina iltana kävimme myös urheilemassa military bootcampin merkeissä - hirveää rääkkiä mutta hauskaa ja tehokasta treeniä. Canberrassa onnistuin myös suorittamaan ehkä pahimman kokkauskatastrofini ikinä. Tarkoitukseni oli kokata japanilaistyylistä kana-udonia, johon päätin fusion-henkisesti yhdistää violettia porkkanaa - ja tämän kokeilun tuloksena koko sörsseli muuttui kirkkaan violetiksi! Erittäin noloa, erityisesti Jasonin kämppisten ollessa paikalla todistamassa tätä tragediaa. Tuli elävästi mieleen Bridget Jonesin sininen keitto -kohtaus, haha! Jason on ihana: hän sanoi että ruokia ei pitäisi arvostella niiden värin perusteella ja sitä paitsi aasialaiset nyt muutenkin syövät kaikenvärisiä ruokia. Ihana kiinalais-australialainen Mr Darcy! :)  

Violetti kana-udon - bon appétit!

Tällä viikolla Jasonin äiti kutsui minut viettämään iltaa kanssaan The Star -kasinolle dinnerin ja Ricky Martinin konsertin merkeissä (en muuten edes tiennyt, että Ricky tekee vielä musaa). Tämä oli ensimmäinen illanvietto hänen kanssaan kahdestaan, ja etukäteen jouduin tietenkin hurjan paniikin valtaan, mutta onneksi ilta sujui ihan mukavissa merkeissä (onneksi siellä sai viiniä). Jason oli kuulemma ollut minuakin enemmän paniikissa tietäen että äitinsä osaa olla ajoittain aikamoinen dragon lady ja veljiensä tyttöystävät ovat kuulemma joutuneet aikamoiselle koetukselle hänen kanssaan. Valituksia ei ole onneksi vielä ainakaan kuulunut, ja tänään hän kutsui meidät brunssille, joten ainakin toistaiseksi olen vielä mukana kutsulistalla.

Hirveä paniikki opinnoista näin lukukauden jo lähestyessä loppuaan, aargh! Kansainväliset opiskelijat ovat pakotettuja suorittamaan neljä kurssia lukukaudessa, joten kyseessä todellakin on kokoaikainen opiskelu. Varmaan miljoona esseetä, raporttia, esitelmää ja ryhmätyötä vielä tehtävänä (varovainen arvio). 

Viime viikosta lähtien Sydneyn lähistöllä on ollut vakavia maastopaloja, joiden takia viranomaiset ovat julistaneet hätätilan koko New South Walesin osavaltioon. Viranomaisten mukaan kyseessä on pahin tilanne vuosikymmeniin, kun kuumuus, kuiva sää ja erittäin kovat tuulet lietsovat pahoja paloja. Pahin tilanne on Blue Mountains -vuorilla Sydneyn länsipuolella. Viranomaiset pelkäävät, että palo saattaa uhata jo osaa Sydneyn läntisiä esikaupunkeja. Tähän mennessä yli 200 kotia on jo tuhoutunut ja yli 120 vaurioitunut paloissa. Kääk! Toivon todella, että Hunter Valleyn viinialue ei pala poroksi ennen ensi viikonlopun reissua. 

Elämäni wagyu-pihvinä

Tiedätte varmaan japanilaista alkuperää olevan Wagyu-pihvilihan, jota hierotaan, syötetään hyvää ruokaa ja soitetaan klassista musiikkia - se olen minä! ;) Jason on viime viikkoina vienyt prinsessakohtelun aivan uudelle tasolle, johon on kuulunut mm. lahjoja, mahtavia dinnereitä ja viiniä, hierontaa sekä viikonloppu Port Macquariessa. Tähän kaikkeen on tosin syynsä: Jason on muuttamassa uuden työnsä takia 5-6 kuukaudeksi Canberraan, mistä olen tietenkin erittäin näreissäni. Kyseessä on toki aivan mahtava duuni Australian puolustusministeriön alaisessa organisaatiossa ja pääkaupunki-rotaatio on pakollinen osa sitä, mutta silti... En kestä, kaikki elämäni miehet vain häipyvät, viuh vaan! No, Canberra on tosin vain 3 tunnin matkan päässä, mutta silti se on eri osavaltiossa. Äääh!  

Anyway, viikonloppu Port Macquariessa oli aivan ihana. Se on söpö pieni rannikkokaupunki n. 390 km Sydneystä pohjoiseen. Asustimme mahtavassa The Observatory -hotellissa Town Beachilla. Saapuessamme huoneessa oli odottamassa suklaata ja viinipullo - erinomaista palvelua. Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti vierailu Koala Hospitalissa, maailman ainoassa koala-sairaalassa. Lisäksi kävimme vaeltamassa Dooragan kansallispuistossa, ja valas-risteilyllä bongasimme myös muutaman ryhävalaan, yhden jättiläisen jopa aivan veneen vieressä. 

Näkymät Doorangan kansallispuistosta

Todella maukasta kaurista ja Shirazia, Foveaux Restaurant

Olen päässyt maistamaan myös sitä oikeaa wagyu-pihviä, tällä kertaa japanilaisen wagyu bbq'n muodossa Nishiki-ravintolassa North Sydneyssä. Mukana menossa oli myös Jasonin äiti Mary (kuinkas muuten). En ole aikaisemmin tykännyt yhtään sakesta, mutta näköjään niissäkin on suuria eroja, sekä täällä että Tokonomassa tarjolla olleet olivat aivan erinomaisia. 

Japanilainen wagyu bbq, Nishiki

Opinnot ovat alkaneet ihan mukavasti, joskin neljä kurssia tarkoittaa todellakin kokopäiväistä opiskelua. Tässä muutamia havaintoja kampukselta:

• Oppitunnit ovat seminaarimuotoisia, joihin pitää valmistautua etukäteen lukemalla määrätyt artikkelit yms, joiden pohjalta oppitunnilla sitten keskustellaan.
• Varsinaisia kokeita ei juurikaan ole, sen sijaan kursseilla joutuu kirjoittamaan eripituisia esseitä ja pitämään esitelmiä sekä yksinään että ryhmissä.
• Tunnit ovat todella käytännönläheisiä, joskin kirjallisuus tuntuu välillä olevan hyvinkin teoreettista ja lukemastaan ei ymmärrä puoliakaan. Tunneilla teoriaa kuitenkin sovelletaan käytäntöön. 
• Yliopistolla on käytössä se kirottu Moodle-oppimisympäristö, josta kurssimateriaali yms on saatavilla. Olen myös oppinut, että vaikka Moodle ilmoittaa tehtävän viimeiseksi palautusajankohdaksi esim. klo 9:30 aamulla, niin ei hätää - myös yliopistolla sovelletaan rentoa aussilaista elämänkatsomusta, jonka mukaisesti tehtävän voi palauttaa illalla luennolle saapuessaan ("kun se Moodle nyt ilmoittaa vähän mitä sattuu, ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti", kuten eräs opettajani asian ilmaisi). Itsehän kirjoittelin ensimmäistä esseetä aivan paniikissa aamuvarhain, jotta sain sen valmiiksi määräaikaan mennessä.. 
• Viini on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi työkaluksi esseitä kirjoittaessa. 

Valaita ja makuelämyksiä

Pääsin viikko sitten mukaan whale watching -risteilylle ja ilokseni bongasimme kaksi ryhävalasta (humpback whale). Valaat matkaavat nyt täällä Australian itärannikolla etelästä kohti pohjoisen lämpimämpiä vesiä ja palaavat sitten takaisin syys-lokakuussa. Risteily lähti Sydneyn Circular Quay -satamasta ja suuntasi merelle, ja seurasimme sitten parin tunnin ajan valaiden liikkeitä. Nämä valaat eivät esittäneet mitään superhyppyjä tai muita hienoja temppuja, mutta sukelsivat useaan kertaan ja näyttivät myös pyrstöjään ja eviään. Päivä merellä oli myös ihanan aurinkoinen, joten kerrassaan hieno kokemus! Valasristeilyn jälkeen kävin Maikin Kathmandun tarinoiden innoittamana dinnerillä nepalilaisessa ravintolassa. 

Ryhävalas sukeltaa

Tällä viikolla oli vuorossa aivan uskomaton japanilainen ravintolaelämys Tokonomassa Surry Hillsissä. Tarjolla oli 12 ruokalajin degustation -menu. Jason oli ostanut voucherin ja tehnyt varauksen jo monta viikkoa sitten, sillä sinne on niin vaikea saada pöytää ja mekin jouduimme tyytymään torstai-iltaan. Lisäksi nautimme pikkupullon sakea, joka oli itse asiassa myös aika hyvää. Todella trendikäs ravintola ja aivan mahtavan maistuvaa ruokaa, aivan huikea elämys!
 

Tokonoma

Sain tällä viikolla viimein hoidettua ilmoittautumisen yliopistoon, jonka olin tietenkin tapojeni mukaisesti jättänyt viime tippaan. Prosessi ei tietenkään sujunut ongelmitta, sillä ensinnäkään nettitunnukset eivät toimineet ja jouduin soittamaan pari puhelua yliopiston IT-tukeen ennen kuin pystyin edes kirjautumaan sisään palveluun, jossa voin ottaa vastaan opiskelupaikan, laatia opintosuunnitelman ja ilmoittautua kursseille. Lisäksi piti hankkia jokin helkutin pakollinen henkilövakuutus ja opiskelijaviisumi, mutta ne pystyi onneksi hoitamaan netissä. Pienenä vinkkinä voin todeta, että tätä hässäkkää ei kannata jättää viimeiseen viikkoon, tässä on nimittäin olleet hermot sen verran riekaleina jo ennen kuin olen edes päässyt kampukselle asti. Ensi viikolla sitten paluu opiskelijaelämään, kääk! Olen todella innoissani, mutta samalla ihan paniikissa. 

Jason on ollut ihanan kannustava ja auttavainen ja todellakin ihailen hänen hermojen kestävyyttä. Lisäksi hän on kokannut minulle ihania ruokia, kuten kuvan lohi-quinoa-juttua. Itsehän edellisenä päivänä onnistuin keittämään maissin ylikypsäksi - lopputulos oli ruttuinen ja tummankeltainen ja se maistui ihan mullalle. Uaah! 

Lohi-quinoa-juttu à la Jason

Kävin tänään sivistämässä itseäni käymällä katsomassa World Press Photo 2013 -lehtikuvanäyttelyn, joka oli esillä Sydneyn pääkirjastossa. Todella upeita ja koskettavia valokuvia, suosittelen! 

Uutta energiaa

Tähän on tultu: Jason vei minut pari viikkoa sitten akupunktiohoitoon, sillä olen ollut viime aikoina niin stressaantunut, väsynyt ja huonotuulinen. Kävin viikko aikaisemmin siellä akupunktiopaikassa Jasonin mukana seuraamassa hänen omaa sessiota, ja pakko tunnustaa että yritin olla nauramatta siellä heidän syvällisille Qigong -energiakeskusteluille. Olen pitänyt akupunktiota aina jossakin määrin huuhaana, ja marssin sisälle omaan hoitooni erittäin ennakkoluuloisena. Mutta kuinka ollakaan, kävelin ulos samaisesta paikasta kuin uudelleen syntyneenä - aivan mieletön kokemus, suosittelen! Ja hoito oli samalla kuin kokonaisvaltainen terapiasessio, siellä nimittäin käytiin läpi kaikki oman elämäni ja parisuhteeni ongelmat. Nyt on energiakanavat avattu ja positiivinen Qi-energia voi virrata! Menen sinne varmaan pian vielä uudestaan, sillä vahvasti epäilen että yksi hoitokerta ei kaikkea tätä stressiä ja ahdistusta paranna, ainakaan kovin pitkäaikaisesti, ja kokeilen samalla myös kiinalaisia yrttejä, joita akupunktioterapeuttini Mathew minulle vahvasti suositteli. 

Sain myös hyviä uutisia yliopistolta: minut hyväksyttiin Policy Studies -opintoihin New South Walesin yliopistoon, wuhuu! Ja jollakin ihmeellä olen onnistunut välttämään sen kammottavan englannin kielitestin ja sain siis siitä vapautuksen. Sain myös lisävuoden opintovapaata EU-edustustolta, joten jos sitä vaikka nyt saisi niitä opintojakin tehtyä. Tässä on nyt tietenkin edessä helvetillinen paperisota viisumihakemuksineen yms, ääh... Prosessi ei ole alkanut kovin vahvasti, sillä en ole vielä edes pystynyt hyväksymään opintotarjousta, sillä en pääse kirjautumaan sisään yliopiston typerään ohjelmaan. Huoh. 

Viime viikonloppuna kävin pubissa ihmettelemässä Lions vs. Wallabies -rugbyottelua. Itsehän en ymmärrä rugbystä yhtään mitään, mutta kyseessä on siis jonkinlainen maailmankaikkeuden loppuottelu, jossa vastakkain ovat UK:n ja Irlannin dreamteam Lions ja Aussien Wallabies. Aussit olivat voittaneet edellisen turnauksen 12 vuotta sitten, mutta tällä kertaa tuli katkera tappio. En ymmärrä tämän turnauksen pointtia: neljän joukkueen parhaimmisto vastaan yhtä. Epäreilua, sanon minä.   

Tämä viikonloppu on sujunut tervehenkisesti urheilun merkeissä. Eilen kävimme Jasonin kanssa patikoimassa rannikolla Bondilta Coogeelle ja takaisin, ja paluumatkalla bongasimme myös suureksi yllätykseksi valaan! Tänään oli sitten edessä suuri koitos nimeltään Sydney Harbour 10k Run. Juoksu sujui itse asiassa ihan mukavasti ja maisemissa ei todellakaan ollut valittamista. Tosin juoksu alkoi aamulla klo 7:30, josta kukaan ei ollut maininnut minulle ilmoittautuessa yhtään mitään - sinänsä varmaan hyvä niin, sillä voin vannoa että muutoin kyseinen juoksu olisi todellakin jäänyt välistä. Mitalit kaulassa juoksun jälkeen suuntasimme sitten porukalla brunssille The Rocksiin. 

Sydney Harbour 10k - virallinen juoksukuva

Mitalit kaulassa Sydney Harbour 10k -juoksun jälkeen, jee!