Central Otago - Pinot Noirin rakastajan taivas Uuden-Seelannin Eteläsaarella

Queenstownin lomakaupungin kupeessa Central Otagon viinialueella voi tutustua maailman hienoimpiin kuuluviin Pinot Noir -viineihin vaikuttavissa vuoristomaisemissa. Tässä 5 viinitilavinkkiä Central Otagon viinialuelle. 

Central Otagon viinialue on Uuden-Seelannin sekä koko maailman eteläisin viinialue. Se sijaitsee kätevästi vain tunnin ajomatkan päässä Queenstownista. Central Otago on Uuden-Seelannin seitsemänneksi suurin viinialue, joka on lyhyestä historiastaan huolimatta noussut nopeasti maailman viinikartalle kilpailuja voittaneilla Pinot Noir -punaviineillään. 

Syksyisellä Queenstownin reissullamme vietimme päivän Central Otagon viinialueella. Tarunomaisen jylhissä vuoristomaisemissa, erityisesti koleassa syysilmassa, ei ihan ensimmäiseksi uskoisi olevansa kukoistavalla viinialueella. Pinot Noir on tarkka kasvuolosuhteistaan ja sitä pidetään hankalasti kasvatettavana rypälelajikkeena, joka on erityisen herkkä maaperän ja ilmaston vaikutuksille. Se vaikuttaa kuitenkin mieltyneen erityisesti Central Otagon viileään ilmastoon. Vuorten ansiosta lämpötila ja kosteus pysyvät sopivana ja näin alueille muodostuu oma mikroilmastonsa - joka on juuri ideaali Pinot Noirille. 

Pinot Noir on elegantti mutta haastava viini, johon olen itse ihastunut kunnolla vasta aivan viime vuosina. Hyviä Pinot Noireja on ollut vaikea löytää, sillä monet ovat omaan makuuni liian pliisuja tai liian happamia - mutta ne hyvät ovatkin sitten todella jumalaisia. Central Otagon Pinot Noirit ovat varma valinta, ja niistä löytyy vahvoja punaisten marjojen aromeja, kuten kirsikkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Mmmm! Central Otagon viinejä on saatavilla myös enenevissä määrin Alkossa Suomessa, joten etenkin Pinot Noirin rakastajien kannattaa laittaa viinialueen nimi muistiin. 

5 viinitilavinkkiä Central Otagon viinialueelle

Central Otagon viinialueella on itse asiassa kuusi eri viinialuetta: Alexandra, Bannockburn, Bendigo, Cromwell, Gibbston ja Wanaka. Meidän päiväreissumme suuntautui Queenstownin lähimaastoon, Cromwellin, Bannockburnin ja Gibbstonin alueille, ja tässä 5 hyväksi havaittua viinitilavinkkiä: 

Aurum Wines

Orgaaniseja viinejä kauniin kukkapuutarhan keskellä. Voin vain kuvitella, miten ihanaa olisi kesällä siemailla viinejä verannalla maisemia ihaillen. Suosikkimme oli Madeleine Pinot Noir. 

Aurum Wines
140 State Highway 6
9384 Cromwell
aurumwines.co.nz


Misha's Vineyard

Aasiassa vietetyjen uravuosien jälkeen markkinoinnin ja myynnin ammattilaiset päättivät muuttaa elämänsä ja päätyivät viljelemään viiniä. Upea elämäntarina ja aivan huikeita viinejä! Suosikkimme oli Cantata Pinot Noir. 

Misha's Vineyard
180 State Highway 8B,
9310 Cromwell
mishasvineyard.com


Carrick Wines

Upeissa vuoristomaisemissa sijaitseva viinitila, jonka yhteydessä on myös ravintola. Nautimme herkullisen juustolautasen ja lasilliset Pinot Noiria - tietenkin. 

Carrick Wines
247 Cairnmuir Road
9384 Bannockburn
www.carrick.co.nz


Mt Difficulty Wines

Mäennyppylän huipulla sijaitseva viinitila on alueen tunnetuin ja yksi alueen vanhimmista viinitiloista, mistä avautuu upeat näköalat viinipeltojen ylle. Viinitilan yhteydessä on myös ravintola. Lounasvaraus kannattaa, sillä paikka on maineensa vuoksi melko kiireinen. Suosikkimme oli Bannockburn Pinot Noir Rosé. 

Mt Difficulty Wines
73 Felton Road
9384 Cromwell
www.mtdifficulty.nz


Peregrine Wines

Tyylikkään moderni viinitila, ja jo itse rakennus on mielenkiintoisen arkkitehtuurinsa ansiosta näkemisen arvoinen. Peregrine on yksi alueen tunnetuimpia viinitiloja, ja siksi hieman kaupallinen, mutta viinit ovat laadukkaita ja ne tuotetaan suurella sydämellä. Suosikkimme oli Peregrine Pinot Noir. 

Peregrine Wines
2127 Gibbston Highway
9371 Queenstown
www.peregrinewines.co.nz

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Ben Lomond Summit - Queenstownin korkeimman vuoren huiputus

Queenstown on pesiytynyt Wakatipu-järven rannoille, keskelle jylhiä vuoria ja vehreitä, ikivanhoja metsiä. Tarunomaisia vuoristomaisemia ihaillessani en olisi uskonut, että tulisimme kiipeämään Queenstownin korkeimmalle huipulle asti. No, pientä yllytyshulluutta siihen tarvittiin. 

Syksyisellä Queenstownin reissullamme halusimme pyhittää yhden päivän luontoelämyksistä nauttimiseen vaellusreissun merkeissä. Queenstownissa on useita toinen toistaan upeampia ulkoilureittejä, joista valitsimme Ben Lomond Track -vaelluksen. Reitin voi aloittaa kätevästi aivan kaupungin keskustan tuntumasta, Skyline-köysiradan juurelta tai huipulta. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon ja huristelimme ensin Skyline Gondolan kyydissä Bob’s Peakin huipulle. 

Reitti kulkee aluksi synkän metsän poikki, mutta pian puut jäävät taakse ja reitti kohoaa vähän kerrallaan korkeammalle ja korkeammalle. Maisemat ovat suorastaan elokuvamaisen upeat. Reitti on suurimmaksi osaa yhteinen maastopyöräilijöiden kanssa, joten kannattaa pitää silmällä ohi kiitäviä hurjapäitä. Sekä vuohia. 

Meidän päämäärämme oli Ben Lomond Saddle 1326 metrin korkeudella, jonka saavutimme parin tunnin patikoinnin jälkeen. Huipulta palaavat vaeltajat rohkaisivat meitä jatkamaan Ben Lomondin huipulle saakka, sillä sinne olisi enää noin tunnin matka. Nautimme satulan huikeista maisemista niin paljon, että mietimme voisivatko maisemat huipulta olla muka niin paljon paremmat, että tunnin nousu kannattaisi. Meillä ei myöskään ollut mukana mitään eväitä, mutta vettä oli kyllä vielä reilusti jäljellä. Lepäsimme hetken satumaisista maisemista nauttien ja päätimme jatkaa matkaa. Huipulle vaan, kun tänne asti olimme jo kavunneet! 

Nousu satulalta vuoren huipulle on jyrkkä ja kivikkoinen. Parin ensimmäisen nyppylän jälkeen aloin jo epäillä, olimmeko sittenkin tehneet virhearvion, mutta jatkoimme kuitenkin hitaasti eteenpäin. Alkumatkasta olimme saaneet riisua takit ja pitkähihaiset paidat, sillä olimme suojassa tuulelta, mutta huippua kohden kavutessa myös kylmä tuuli tuli vastaan. Pian meillä olikin koko varustus taas päällä, hanskat mukaan lukien. 

Reilun tunnin tuskaisen kapuamisen ja muutaman lepotauon jälkeen saavutimme Ben Lomondin huipun 1748 metrin korkeudella. 360-asteen näkymät olivat niin paljon upeammat kuin olisimme edes osanneet kuvitella. Mystisiä vuoria joka suunnassa, lunta, ja keskellä kirkkaan sinisenä kimmeltävä Wakatipu-järvi. Miksi edes yritän kuvailla niitä maisemia, kuvat huipulta kertonevat sen paljon paremmin:

Ben Lomondin huiputus on elämys. Vaivalloinen nousu palkitsee uskomattomilla vuoristomaisemilla, mutta reissulle kannattaa varautua meitä paremmin. Kannattaa huomioida, että Skylinen jälkeen vaellusreitin varrella ei ole mitään fasiliteetteja tai vesipisteitä, joten kannattaa hyodyntää Skylinen palvelut. Lisäksi kannattaa ehdottomasti ottaa eväät mukaan sekä varautua vaihtelevaan säähän. Onneksi olimme syöneet tukevan aamiaisen, mutta voin sanoa että me palasimme takaisin sivistyksen pariin varsin uupuneina. Victory beer todellakin maistui uurastuksen jälkeen! 

Lisätietoja: Ben Lomond Track

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Queenstown - Lumoavaa luontoa ja seikkailulajeja Uuden-Seelannin Eteläsaarella

Uuden-Seelannin Eteläsaaren maisemia on vaikea käsittää ennen kuin näkee ne itse. Miniloma Queenstownissa olikin kuin kaunista unta. Tarunomaisten luontoelämysten lisäksi saimme myös adrenaliinit kuohumaan tuossa extreme-lajien mekassa. 

Luonnon lumoavaa kauneutta

Queenstownin sanotaan saaneen nimensä sen kauneudestaan; kuningatarkin voisi asua siellä. Muutkin kuin kuninkaalliset ovat huomanneet kaupungin lumoavan kauneuden, ja historian varrella Queenstown on saattanut pauloihinsa kullankaivajia, seikkailijoita, elokuvantekijöitä ja viiniharrastelijoita. Paikassa on todellakin jotain maagista. 

Alueen henkeäsalpaava luonto on sen intensiivisin ja viettelevin kokemus. Karut vuoret, kirkkaan siniset järvet ja ikivanhat metsät - Queenstownia ympäröivä luonto on uskomattomien kontrastien yhdistelmä, ja voin yhtään liioittelematta sanoa sen olevan yksi kauneimmista paikoista missä olen käynyt. Huhtikuun lopulla luonto hehkui mahtavissa ruskan väreissään uskomattomana värimattona. Viileä, usvaisen sateinen sää loihti vain lisää kiehtovan mystistä tunnelmaa. Pitkän valkoisen pilven maan sää onkin ympäri vuoden hyvin epävakainen. Vaikka en itse Lord of the Rings -fani olekaan, pystyin suorastaan näkemään edessäni Frodon sormuksineen... Heräsimme joka aamu taianomaisiin auringonnousuihin, kun aurinko pilkahti vuorten takaa maalaten edessämme avautuvan maiseman pastelliväreillä. 

Seikkailijoiden paratiisi

Queenstown on adrenaliinia metästävien seikkalijoiden paratiisi, ja kaupunki onkin nimennyt itsensä maailman aktiviteettikaupungiksi numero yksi. 1980-luvulla Queenstown tuli kaikkien hurjapäiden tietoisuuteen, kun uusiseelantilainen A.J. Hackett keksi benjihypyn ja kokeili sitä 43 metriä korkealta Kawaraun rotkon riippusillalta. Huristellessamme Skyline Gondolan kyydissä Bob's Peakin huipulle saimme hämmästellä upeiden maisemien lisäksi samanaikaisesti useita extreme-lajeja, kuten benji- ja laskuvarjohyppyjä, ohjaskelkkailua ja maastopyöräilyä. Pelkkä adrenaliinintäyteinen näky sai suorastaan hengästymään. Korkeiden vuorten, suurten pudotusten ja villien koskien ympäröimä kaupunki on todellakin kuin jättimäinen luonnon oma leikkikenttä. Queenstownissa taivaskaan ei ole rajana. 

Skyline Gondola on muuten koko eteläisen pallonpuoliskon jyrkin köysirata, mutta se soveltuu hyvin rauhallisempaankin makuun. Bob's Peakin huipulta avautuvat mahtavat näkymät Queenstownin ja Wakatipu-järven ylle sekä kauempana kohoaville jylhille vuorille. Sieltä lähtevät monet vaellus- ja maastopyöräilyreitit, ja lisäksi tarjolla on monia muita seikkailuaktiviteetteja sekä ravintola. Jatkoimme huipulta patikoiden matkaa aina Ben Lomondin vuoren huipulle saakka. Nousu 1748 metrin korkeuteen oli melko tuskainen, mutta lumihuippuisen vuoren huipulta avautuivat tyrmäävän upeat maisemat. 

Queenstownissa ei voi kuulemma käydä kokeilematta jotain seikkailulajia, ja mekin päätimme ottaa haasteen vastaan, vaikka emme mitään extreme-urheilijoita olekaan. Vaellusreissun jäljiltä jokainen lihas vielä kipeänä hyppäsimme mönkijöiden kyytiin. Oppitunnin jälkeen suuntasimme huristelemaan maastoon oppaamme johdolla. Jännitystä riitti, muta roiskui, pari jänistä pomppi juuri ja juuri pois alta - ja hauskaa oli! Välillä pysähdyimme hengähtämään ja ihastelemaan syksyn väreissä hehkuvaa luontoa. Tämän mahtavan kokemuksen tarjosi Off Road Adventures.

After ski -tunnelmaa 

Vaikka Queenstown onkin pieni kaupunki, sen keskustassa vallitsee nuorekas alppikylä-tyylinen tunnelma, vaikka hiihtokausi ei vielä ollutkaan alkanut. Vuoden ympäri Queenstown nukkuu harvoin ja sen yöelämä on kuulemma jotain hyvin spesiaalia, varmaankin lukuisista turisteista johtuen. Kaupungin baari- ja ravintolatarjonta on jopa yllättävän monipuolinen, ja viinibaarit ja gastropubit tarjosivat mukavaa kontrastia ulkoilmassa vietettyjen päivien päätteeksi. Aaah, lammas ja Pinot Noir - molempia kannattaa ehdottomasti maistaa Uudessa-Seelannissa, paremmista ei nimittäin ole tietoa!

Queenstown sai pauloihinsa pari matkustajaa lisää, ja rakastuimme paikkaan jopa niin paljon, että loungessa paluulentoa odotellessamme buukkasimme sinne jo uuden reissun. Nähtäväksi jää, mitä seikkailulajia rohkenemme kokeilemaan seuraavalla kerralla. 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Pihan mustalla hiekalla - Roadtrip Aucklandin lähialueella

Uusi-Seelanti on todellakin luonnonrakastajan unelmien täyttymys. Lyhyellä Aucklandin-matkallamme teimme päivän roadtripin kaupungin ulkopuolelle, sillä haluasimme nähdä mustaa hiekkarantaa ja tulivuoria. Lisäksi onnistuimme yhdistämään päivän ohjelmaan viininmaistelua sekä visiitin paikalliseen pienpanimoon. Meillä oli lisäksi hyvä tuuri, sillä Aucklandin talvisää antoi ehdottomasti parastaan. 

Piha

Roadtripin pääkohteeksemme valikoitui Piha, pohjoissaaren länsirannikolla sijaitseva pieni kylä. Noin tunnin ajomatka Aucklandista Waitakere Ranges -vuoristoalueen poikki oli melko mutkikas ja kumpuileva, mutta se tarjosi aivan upeat maisemat. Omaperäistä kasvillisuutta dinosaurusten aikaisine puineen ei myöskään voinut olla huomaamatta; eristäytyneisuus muusta maailmasta on todellakin mahdollistanut ainutlaatuisen kotoperäisen kasvillisuuden - tavallaan samanlaista kuin Australiassa, mutta kuitenkin niin erilaista. 

Pihan ranta on alueen kuuluisa surffiranta, jossa vierailleet kalifornialaiset toivat aikoinaan surffauksen Uuteen-Seelantiin. Se on myös suosittu uimaranta, jonne aucklandilaisilla on tapana tehdä päiväretkiä ympäri vuoden. Upeiden surffiaaltojen lisäksi Pihan ranta on jotain hyvin ainutlaatuista. Jylhien kallioiden ja villin sademetsän kupeessa sijaitseva ranta on todellakin dramaattisen mustaa. Hiekka on saanut värinsä tuliperäisestä rauta-aineksestaan. 

Pihan ikoninen maamerkki on Lion Rock -vuori, joka on sekä Pihan että koko länsirannikon symboli. Nimensä mukaisesti se todellakin muistuttaa makaavaa leijonaa, rannan puolelta katsottuna. Kiipesimme lyhyen, mutta jyrkän nousun Lion Rockin huipulle, josta saimme ihailla silmiähiveleviä maisemia rannikon ylle talviauringon paistaessa täydeltä terältä. Aaah! Lion Rock on muuten itse asiassa osa ikivanhaa tulivuorta, mutta jalkapohjien kärventymistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä tulivuori on purkautunut jo miljoonia vuosia sitten eikä ole enää aktiivinen. 

Lion Rock

55 Marine Parade North

Piha 0772

regionalparks.aucklandcouncil.govt.nz/piha

Artisan Wines

Ulkoilun jälkeen suuntasimme Oratia Valleyn suuntaan maistelemaan paikallisia viinejä. Olimme valinneet kohteeksemme palkitun Artisan Wines -viinitilan, joka tuottaa orgaanisia viinejä. Viinitilalla oli ihanaa maalaistunnelmaa rustiikkisine rakennuksineen ja lampaineen. Viinit olivat myös aivan erinomaisia, joista omat suosikkimme olivat Rosé ja Pinot Noir. Valitettavasti viinitila on pian sulkemassa ovensa omistajien huonon terveydentilan vuoksi, joten sinne kannattaa suunnata pikaisesti - ja käyttää samalla alennetut hinnat hyväkseen. 

Artisan Wines

99 Parrs Cross Road

Oratia, Auckland 0612

www.artisanwines.co.nz

Hallertau Brewery

Aurinkoista talvipäivää tuskin voisi päättää paremmin kuin rentoutumalla olutpanimossa paikallisia pienpanimo-oluita maistellen ja jazz-bändiä kuunnellen. Hallertau -olutpanimo Riverheadin maalaisalueella oli siihen aivan nappivalinta. Olutpanimon beer garden palmuineen on kuin trooppinen keidas, missä nautimme oluiden lisäksi pienen huikopalan paikan oman puutarhan aineksista. Ehdottomasti vahva suositus! 

Hallertau Brewery

1171 Coatesville Riverhead Highway

Riverhead, Auckland 0892

www.hallertau.co.nz

Paluumatkalla takaisin Aucklandiin ehdimme vielä ihastelemaan upeaa auringonlaskua toisen ikivanhan tulivuoren, Mount Victorian, huipulta. 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Viikonloppu Aucklandissa - Miten meni niin kuin omasta mielestä?

Naapurimaa Uusi-Seelanti on leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa - se on täältä Australiasta katsottuna niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Hyvän tarjouksen viikonloppureissu tuli aikamoisen draaman ansiosta hieman kalliimmaksi kuin olimme kuvitelleet. Kannattiko lähteä? 

Reissu alkoi todellakin aikamoisella draamalla, sillä lähtöaamuna lähes kaikki meni aivan perseelleen. Ensinnäkin olimme ajoittaneet lähdön liian myöhään, myöhäisen lähdön hetkellä kissa oli piiloksissa, bussi parkkipaikalta vei sittenkin vain kotimaan lentojen terminaaliin, josta hyppäsimme paniikissa taksin kyytiin, ja matkalla oli tietenkin aivan helvetillinen liikenneruuhka... Aargh! Taksin kyydissä tiesimme, että emme edes millään maailman ihmeellä onnistuisi ehtimään lennolle. Ei muuta kuin soitto Qantasin asiakaspalveluun, ja onneksi onnistuimme vaihtamaan lentoja ja saimme paikat seuraavalle lennolle parin tunnin päähän. 

Tämä draama tuli maksamaan yhteensä noin $600 dollaria. Ei tarvinne kysyä, että miten meni niin kuin omasta mielestä. Aargh, aivan kuin emme olisi matkustaneet aikaisemmin. Voin sanoa, että kuohuviinilasillinen loungessa uutta lentoa odotellessa  tuli enemmän kuin tarpeeseen. 

Pääsimme kuitenkin perille Aucklandiin pitkän valkoisen pilven maahan. Aucklandin sijainti on suorastaan vertaansa vailla. Kaupunkia ympäröivät sademetsät ja kauempana horisontissa siintävät useat tulivuorten huiput sekä kirkas meri ja kuvankauniit saaret. Aucklandia kutsutaan osuvasti nimellä purjeiden kaupunki (City of Sails) - siellä on nimittäin enemmän veneitä asukkaita kohden kuin missään muualla. Luonnollisesti purjehdus onkin suosittu aktiviteetti paikallisten keskuudessa. 

Lyhyellä reissullamme keskityimme nauttimaan Viaduct Harbour satama-alueen rennon vibrantista tunnelmasta, missä mm. nautiskelimme elämäni parhaat osterit Soul Bar and Bistro -ravintolassa. Huikean ihana Sofitel Auckland Viaduct Harbour -hotellimme oli aivan nappivalinta. Tyylikkäät puitteet ja ensiluokkainen palvelu takasivat todella rentouttavan kokemuksen. Teimme myös päivän roadtripin Aucklandin ulkopuolelle, josta seuraavassa kirjoituksessa tarkemmin lisää. 

Lähdimme hakemaan ennen kaikkea rentouttavaa viikonloppua, tulivuoria, mustaa rantaa, Pinot Noir -viiniä ja herkullista ruokaa. Kaiken tämän saimme, alkumatkan draamasta huolimatta. Aucklandiin ja tietenkin myös muualle Uuden-Seelannin satumaisiin maisemiin haluamme ehdottomasti palata pian uudestaan! 

Uusiseelantilaiset ovat aussien tavoin mukavan rentoja ja ystävällisiä - mitä heidän puheestaan nyt pystyi ymmärtämään. Mistä ihmeestä heidän aksenttinsa on peräisin, kysyn vaan?! Heillä on nimittäin todella pahoja "ongelmia" vokaalien kanssa, haha. Reissumme aikana saimme kokea muutamia huvittavia hetkiä, sillä etenkin minulla oli välillä vaikeuksia ymmärtää paikallisia. 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi