SOS!

Todella traumaattinen viikko takana. Ensinnäkin olen ollut aivan puolikuollut töissä, kun olen riekkunut alkuviikon taas salsassa. Olen muuten löytänyt uuden todella kivan salsapaikan, joka on lähellä työpaikkaani, siellä on hyvä meno erityisesti tiistai-iltaisin. 

Asiaan. Perjantaiaamuna asiakas sai sydänkohtauksen meidän kaupassa aivan silmieni edessä! Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin todistamaan hätätilannetta (jos omia onnettomuuksiani ei oteta huomioon). Ensin komentelin paikalla kuin mikäkin pikku-Hitler, sitten aloin vain tärisemään ja itkemään. Että näin tämä ensiapukurssin käynyt toimii siis tosipaikan tullen, onpahan tullut nyt sekin testattua. Siinä vaiheessa kun varsin hottikset ambulanssimiehet saapuivat paikalle, olin niin hysteerinen että en edes pystynyt lähestymään niitä jumalaisia auttavaisia olentoja mitenkään. Damn! Ja tämä kaikki ennen klo 10 aamulla. Kollegani ovat ihania, ja loppupäivän sain nauttia kaikkien huomiosta, "how's the patient doing?" - tarkoittaen minua. Kotiin päästyäni kulautin punkkua suoraan pullosta (henkilökohtainen ensihoitotilanne). 

Lauantaiaamu ei alkanut juurikaan paremmin. Työmatkalla joku hullu nappasi kännykkäni suoraan kädestäni ja hävisi samalla silmänräpäyksellä! Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt tekemään yhtään mitään. Ja tämä kaikki ennen klo 9 aamulla. En kestä enää, mitähän seuraavaksi?! Sain suljettua sim-korttini ja uuden tilalle ja lisäksi kokoelmassani on nyt taas yksi uusi poliisiraportti. Tilanne vaati taas viiniä, ja kotiin päästyäni kaadoin taas punkkua suoraan kurkusta alas. 

Lauantaina sydänkohtauksen saanut mies tuli kiittämään meitä työpaikalle suklaarasian kera, todella ystävällistä, ja tärkeintä tietenkin että hän oli toipunut. Valitin kollegalleni Jonathanille drama queen -taipumuksistani, mutta hän totesi minun olevan klassinen lady, joka on aina niin organisoitunut ja hyväkäytöksinen. Muahaha, siis kaikkea ihmiset kuvittelevatkin! :D

Honkkari-Aussi, Jason, on ollut todella mukava minua kohtaan näinä traumaattisina päivinä. Hän vei minut tänään kalamarkkinoille piristymään, lisäksi kävimme tsekkaamassa minulle uutta puhelinta. Uuden puhelimen hankinta tulee olemaan hankalaa, sillä täällä on tarjolla vain mutama aivan ylihintainen Lumia-malli, joten joudun mitä todennäköisimmin myymään sieluni ja luopumaan Nokia-uskollisuudestani. Hmph. 

Fish Market, Pyrmont

Grilled seafood platter, yummy!

Diamonds are a girl's best friend?

Olin unohtanut millaista uuden työn aloittaminen on: hirveää. Et tunne ketään, et osaa mitään ja tunnet itsesi koko ajan aivan idiootiksi. Nyt on takana muutama päivä intensiivistä timantti- ja opaalikoulutusta, katsotaan nyt miten tämä lähtee sujumaan. Pitää myös äkkiä opetella keskeisimmät repliikit myös ranskaksi ja venäjäksi. Meksikolainen pomoni tervehtii minua joka aamu toteamalla "Good morning darling, you look fantastic!". Hmph, luulen että olen saanut työpaikkani vaalean tukkani enkä suinkaan kielitaitoni ansiosta. No, ihan sama. Ja vaikka en mikään koruihminen itse olekaan, niin pakko myöntää että onhan ne timantit aika ihania. Mutta en silti voi käsittää miksi kukaan maksaisi jostakin pikku kivenpalasesta asunnon verran! 

Argyle pink diamond ring

Parin viikon kuluttua pääsen muuttamaan uuteen asuntolaan, hyvä juttu. Tosin tämä on nyt taas tällainen sika säkissä -ratkaisu, sillä en ole käynyt edes siellä paikan päällä, olen vain nähnyt kuvia ja kuullut paljon hehkutusta. Mutta olen niin väsynyt kämpänmetsästykseen ja kuulemaan  pahoittelua "hmm, olisi kyllä helpompaa jos etsisit asuntoa partnerin tai kaverin kanssa". Grrr, kumpaakaan ei ole, kiitos vaan muistutuksesta. Toivotaan että uudessa asuntolassa on vähän enemmän elämää kuin tässä nykyisessä ja se olisi ihan kiva muutenkin. Vuokrasoppari on vain pariksi kuukaudeksi, mikä on minun elämässäni ihan sopiva aikajana. Ainakin Elizabeth Bay on todella ihanaa aluetta ja kuulemma samalla kadulla on joskus asunut myös Russell Crowe (lääh!). 

Olen viime päivinä potenut jotain ihmeellistä huonoa omatuntoa siitä, että hengailen vain täällä auringon alla enkä tee mitään järkevää, kun samaan aikaan kaikki muut menevät elämässään eteenpäin ja tekevät kaikkea merkityksellistä. Tosin en käsitä miten esim. asuntolaina tekisi elämästäni yhtään onnellisempaa. No, jotain murehdittavaa pitää ilmeisesti koko ajan olla tai sitten en vain osaa olla tyytyväinen mihinkään. Menin myös jo hätäpäissäni ilmoittautumaan seminaariin "Take control over your success". Mutta olen nyt päättänyt lopettaa murehtimisen ja implementoida Sydneysiders-asenteen: tärkeintä elämässä on näyttää hyvältä. Joten hyvällä omallatunnolla salsaamaan, surffaamaan, matkustelemaan ja duuniin koruliikkeesseen - olenhan täällä viettämässä välivuotta enkä suinkaan yrittämässä mitään urahuippua! Ainakin täällä saa kadehdittavan upean rusketuksen, jos ei muuta. ;)

Tällä viikolla tuon seminaarin lisäksi ohjelmassa on myös mm. expat-drinksut, pitää ehdottomasti raahautua mukaan. Kävin myös testaamassa uuden salsakoulun, se oli tosi kiva mutta sinne on pakko liittyä jäseneksi - aivan liikaa sitoutumista siis, harmi vaan. Tulee vähän ikävä Brysselin keskiviikon salsailtoja BAO:ssa... Salsatapahtumia täällä kyllä onneksi riittää, joten ei siis hätää. Tänään vietin vapaapäivää ja suuntasin Royal National Parkiin, n. 30 km Sydneystä etelään. Se on maailman toiseksi vanhin kansallispuisto USA:n Yellowstonen jälkeen, perustettu v. 1879. Kävin vaeltamassa eukalyptusmetsässä ja siellä tosiaan oli ihan kunnon pusikkoa (virallisella nimellä "sclerophyll open forest"), tosin reitti oli merkitty vähän huonosti ja kerran kaaduin ja vierin mäkeä alas ja lisäksi eksyin pari kertaa. Kartta olisi tietysti voinut olla ihan kätevä työkalu, onneksi menneen talven Lumia pelasti. 

The Royal National Park

Ja jotta tämä ei olisi vain jatkuvaa auringonpaisteesta hehkuttamista, niin tiedoksi vaan että viime perjantaina täällä oli jokin ihmeellinen yllättävä myrsky ja täällä satoi rakeita! Itse olin tietenkin juuri silloin lenkillä ja jouduin todistamaan tuota +26 astetta ja rakeita -sääilmiötä. Toivon todella että tuo oli ainoa laatuaan, en todellakaan kaipaa mitään jatkuvasti vaihtelevaa Belgia II -säätilaa. 

Woolloomooloo Bay - myös Sydneyn sää voi yllättää!

Paluu arkeen

Sydneyssä ei juurikaan mitään uutta auringon alla. Olen viimein toipunut siitä helvetillisestä flunssasta, tai mikä viidakkouume se ikinä olikaan. Viime viikot ovat menneet nopeasti ja hieman ahdistuneissa tunnelmissa, agendalla on nimittäin ollut työnhakua ja asunnon metsästystä - olin aivan unohtanut miten rasittavaa puuhaa molemmat on, grrr. Täällä on myös siirrytty kesäaikaan ja Euroopassa vastaavasti talviaikaan, joten aikaeroa on nyt entistäkin enemmän ja ensimmäistä kertaa olen tajunnut miten kaukana eristyksissä olenkaan. Huoh. :(

Mutta ei täällä nyt ihan kamalaa ole. Olen käynyt mm. international drinks -tapahtumissa ja myös tsekkaamassa Sydneyn salsapiirit ja yhtenä viikonloppuna pääsin myös mukaan veneilemään Hannan ja Timin rikkaan naapurin uudella paatilla. Viime viikonloppuna järjestimme Hannan kanssa yhteissynttärit, hauskat juhlat ja oli mukava tavata uusia kivoja ihmisiä. Illan päätteeksi päädyin pussailemaan yhden chileläisen tyypin kanssa, hihihi. ;) Tästä uudesta latino-pakkomielteestä on nyt vaan tultava loppu, sillä tarkoituksena on keskittyä aussi-surffareihin! Ihan väärä maanosa. 

Veneilemässä

Happy birthday Hanna & Elisa!

Sunnuntaina kävin tsekkaamassa vuosittaisen Sculpture by the Sea -näyttelyn Bondi-biitsillä, joten vähän taidettakin on harrastettu.

Ghost Net Crocodile; taustalla Bondi beach

Tällä viikolla allekirjoitin myös työsopimuksen, sain duunin yhden koruliikkeen kansainvälisestä tiimistä. Minun oletetaan osaavan puhua asiakkaille ranskaa ja venäjää, hmph. Mutta muuten työ vaikuttaa sopivan helpolta ja mukavalta. Kuulostaa erittäin hyvältä Ecofin-orjana raatamisen jälkeen!

Itse asiassa odotan työn alkamista ja toivon myös saavani kivemman asunnon pian, jotta pääsen sitten vähän paremmin asettumaan - alan kuulostaa todella vanhalta ja tylsältä, apua! Olen toistaiseksi asunut Sydneyssä yhdessä asuntolassa, joka on ollut sinänsä ihan ookoo, mutta haluaisin kuitenkin löytää jonkin "oikean" kämpän, tai paremminkin huoneen paikallinen hintataso huomioon ottaen. Strasbourgin ja Brysselin kehitysmaaolosuhteiden jälkeen asunnon standardit saattavat kuulostaa hieman alkeellisilta, tässä tärkeimmät toivomukset:

• vuokranantaja ei ole ihan täysi psykopaatti
• toimivat sähköt, lämmintä vettä, ei hometta

Tiistaina on tärkeä australialainen juhlapyhä, Melbourne Cup, josta en ollut ennen kuullutkaan. Kyseessä on jokin laukkakilpailu-karnevaali, joka on Victorian osavaltiossa ihan vapaapäivän arvoinen. Myös Sydneyssä monet paikalliset ottavat iltapäivän vapaaksi, jotta pääsevät lyömään vetoa hevosista ja menemään pubiin. Aussit osaavat ottaa ilon irti millä tekosyyllä tahansa. :)

Sydney feat Annastiina

Takana huikeat kaksi viikkoa Sydneyssä ihanan Annastiinan kanssa! :) Teimme myös päivän ekskursion Katoombaan, jossa kävimme vaeltamassa Blue Mountains -vuorilla (ja välillä käytiin vähän maistelemassa viinejä). Olemme myös kuolanneet Bondi- ja Manly -biitseillä miehiä. Niskat menee kohta sijoiltaan ja kurkkua kuivaan kroonisesti, miehet ovat todellakin niin hyvännäköisiä, lääh! Aussiolut ei ole mitenkään erikoista etenkään mahtavien belgioluiden jälkeen, mutta viini on hyvää - mutta aivan käsittämättömän kallista, niin kuin kaikki muukin täällä. Olemme myös syöneet hyvin, mm. krokotiilipizzaa, ja yhtenä iltana ollessamme dinnerillä bbq-paikassa meitä kuvattiin Japanin TV:n ruokaohjelmaan. Ja sattumalta pääsimme myös viettämään paikallista Oktoberfestiä.

Auringonpaiste on kirkas ja voimakas jo nyt, vaikka on vielä kevät. Pimeä tulee yllättävän nopeasti heti kuuden jälkeen ja pimeys on todellakin mustaa. Myös tähdet loistavat kirkkaana pimeällä - otsonikerros on yliarvostettua. Merivesi on vielä aivan jääkylmää, ei voi vielä mennä surffaamaan tai uimaan, mutta kuukauden päästä pitäisi kuulemma lämmetä.

Piknikillä, taustalla Harbour Bridge ja Oopperatalo

Watsons Bay

The Three Sisters, Blue Mountains

Manly Beach

 Tosielämän havaintoja Sydneyssä à la Annastiina & Elisa:

• täällä on maailman parhaimman näköiset miehet - siis oikeasti, miesten vatsalihakset supistelevat hengittäessä, mykistävää!
• myös Australiassa blondinaisilla on erioikeuksia, esim. pukukoodit eivät koske heitä. Jee! 
• 1+7=8 (matemaattinen oivallus aikaeroa laskettaessa)
• missä kohtaa Z on aakkosissa? -> "melko lopussa"

Olen myös jo kirjaimellisesti jättänyt jalanjälkeni tähän kaupunkiin kävellessäni korkkareilla märkään sementtiin. Jesh!

Parina päivänä ennen Annastiinan lähtöä aloin saada ensimmäisiä ahdistus-paniikkikohtauksia, ja todella mietin mitä helkuttia onkaan tullut tehtyä: olen   yksin maailman äärissä ilman asuntoa ja työpaikkaa. Olin jo suunnilleen pakkaamassa kamojani ja suuntaamassa sukulaisteni luo Melbourneen. Mutta pelin henki täällä tosiaan on tämä: tulet Ausseihin, tapaat ihmisiä, matkustat heidän kanssaan ja teet jossakin välissä vähän jotain töitä. 

Alun perin minulla oli nyt jo tylsältä kuulostava suunnitelma etsiä asunto ja hakea töitä ensin Sydneystä ja vähän asettautua tänne ja matkustaa sitten myöhemmin. Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa seikkailuasenteen ja lähden ensimmäiseksi vähän reissaamaan itärannikolle, katsotaan niitä töitä sitten myöhemmin kun rahat loppuvat. Buukkasin pari päivää sitten maanantaiksi lennon Cairnsiin. Luonnollisesti yksisuuntainen lento, katsotaan sitten milloin ja mitä kautta olen tulossa takaisin... Queenslandin huudeille on paras ajankohta mennä juuri nyt ennen kuin siellä on aivan helvetillisen kuuma ja sadekausi alkaa. Ja samalla pääsen sitten näkemään Great Barrier Reefin. Äitini on tietysti aivan paniikissa ja hätäilee onko minulla katto pään päällä. No jos ihan rehellisiä ollaan, niin en tiedä sitä itsekään - mutta eiköhän asiat aina jotenkin järjesty! Se lentokonemies tulee hakemaan minut lentokentältä ja vie sitten dinnerille. Adventure here I come! :)

Australia-tavoitteita

Viime kuukausina olen ollut huolissani tavoitteistani, urakehityksestäni ja moraalistani (niitä ei ole ollut). Niinpä olen laatinut itselleni tavoitteita Aussi-ajalleni, jotta käyttäisin siellä oleskeluni sekä mielekkäästi että järkevästi enkä vain haaskaisi aikaani huuhailemalla kuin mikäkin ellun kana. 
Tässäpä listaa:

1. Tanssia salsaa biitsillä.
2. Oppia surffaamaan (tästä on kehittynyt suorastaan pakkomielle).
3. Uida delfiinien kanssa. 
4. Suorittaa kauppatieteiden opintoja (olenhan sentään virallisesti opintovapaalla).
5. Kehittää kielitaitoani ja saada uutta työkokemusta, jotta voin Suomeen/Brysseliin/jonnekin palattuani edetä urallani ja etsiä uuden lupaavan työpaikan.
6. Matkustella mahdollisimman paljon.
7. Saada svedun luonneviat korjattua ja saada uskoteltua hänelle että kuulumme yhteen. Ei, ei, ei!
8. Saada kolumbo antamaan lähtöni anteeksi ja rakastumaan minuun uudestaan. Eiiih!
9. Aloittaa deittailu puhtaalta pöydältä ja välttää kaikenlaista ihmissuhdedraamaa.
10. Välttää haiden, skorpionien, käärmeiden ja muiden vaarallisten elukoiden hyökkäyksiä.
11. Lopettaa pakkomielteinen negatiivisten asioiden vatvominen ja olla positiivisempi ja itsevarmempi. 

Tiivistäen voisi sanoa, että kesäkuussa Suomeen palatessani tavoitteenani on olla sisäisesti mahdollisimman zen ja ulkoisesti mahdollisimman ruskettunut. :) Tosin Suomeen palatessani olen myös koditon, rahaton, mahdollisesti työtön ja ikäloppu vanhapiika, joka joutuu palaamaan vanhempiensa luokse peräkammarin naiseksi. Krhm. Liian masentavaa, en halua edes ajatella sitä.

Toisaalta kaipaisin elämääni pysyvyyttä, ja oikea koti ja pysyvä osoite sekä kunnollinen työpaikka olisivat vaihteeksi ihania asioita. Ehkä minusta vielä joskus tulee kelvollinen yhteiskunnan jäsen. Mutta ei ihan vielä. Ymmärrän kyllä, että tällä elämäntyylillä en tule koskaan ainakaan omistamaan mitään. Ainoa toivoni on pokata joku rikas älykääpiö, joka on kaikesta kanssani samaa mieltä... 

Rakastan Australiaa koko ajan vain enemmän! Pankkitilin avaaminen onnistui näppärästi netissä (!). Vaikuttaa siltä, että olen menossa sivistyneeseen valtioon. Matkakuume alkaa kuitenkin nousta! Onnellinen sattuma on se, että Annastiina saapuu parin viikon lomalle Sydneyyn samana päivänä kuin minä, 24.9. Joten rauhallisin mielin voin lähteä matkaan. Vielä kun saisin äitini uskomaan, että homma on hanskassa. En nimittäin jaksa kuunnella tuota vouhottamista enää yhtään, grrr. No, äidit on. Kaikella rakkaudella. 

Levottomat -syndrooma

Eksistentiaalinen kriisi! Kaikki muut menevät naimisiin, saavat lapsia, ostavat asuntoja, etenevät urallaan ja tienaavat miljoonia, oma elämäni sen sijaan junnaa paikallaan ilman minkäänlaista päämäärää ja parisuhdeyritykseni ovat katastrofeja toisensa jälkeen. Lisäksi kolmenkympin rajapyykki häämöttää edessä kuin kuolemantuomio. Mikään ei tunnu miltään eikä mikään kiinnosta enkä tiedä missä haluan olla ja mitä tehdä (aka Levottomat -syndrooma).

Oli siis korkea aika tehdä jotain muutoksia elämääni ja päätin viimein toteuttaa yhden suurista haaveistani ja muutan Australiaan reiluksi puoleksi vuodeksi. Jospa uusi suunta elämääni löytyisi sieltä. Liput on nyt buukattu ja lähtö lähestyy, kääk! En tiedä olenko vain pakenemassa ongelmiani - mutta ainakin pakenen niitä johonkin kivaan paikkaan. Mieluummin kriisissä Sydneyn auringon alla kuin Brysselin loputtomassa sateessa ja harmaudessa. ;)

Matkajärjestelyt eivät suinkaan ole sujuneet täysin ongelmitta, olin mm. unohtanut tarkistaa passini voimassaoloajan ja joudun nyt uusimaan matkustusasiakirjani mahdollisimman pikaisesti, jotta saan Work & Holiday -viisumini kuntoon. Asioin siis Suomen suurlähetystössä Brysselissä lupa-asiakirjaani uusimassa, ja nyt sitten odotellaan että se toimitetaan Siilinjärven poliisiasemalle. Passikuvasta tuli tosin niin hirveä, että en tiedä kehtaanko ikinä enää matkustaa minnekään!

Olen toki viettänyt useitakin unettomia öitä ja miettinyt mitä helkuttia olenkaan tekemässä. Vaikeinta oli tehdä päätös lähtemisestä. Hyppy tuntemattomaan on tietenkin aina pelottavaa, mutta välillä on vain pakko uskaltautua oman comfort zonen ulkopuolelle. Ihmiset (erityisesti äitini) ahdistelevat kaikenmaailman kysymyksillä, kuten missä aion asua ja mitä töitä aion tehdä Ausseissa. Aargh. Itse olen sen sijaan keskittynyt pohtimaan mm. mitä kenkiä kannattaa ottaa mukaan ja mille surffauskurssille aion osallistua. Aussi-sukulaiseni ovat jo ilmoittaneet, että heidän luo voi aina tulla asumaan. Kannattaisi ehkä vähän miettiä mitä menee lupaamaan, saatan kohta olla oven takana kimpsujeni kanssa. Annastiina on myös valjastanut italialaiskollegansa etsimään minulle asunnon Sydneystä, mahtavaa! :) Joten nou hätä, Australia here I come!



"Life begins at the end of your comfort zone"