Attica, Melbourne - Australian paras ravintola on elämys

Vanha, punatiilinen rakennus Riponlean kaupunginosassa Melbournessa näyttää melko vaatimattomalta. Älä anna ensivaikutelman hämätä. Kyseessä on nimittäin Australian nimekkäin ravintola, Attica, joka on jo vuosia kuulunut maailman parhaimpien ravintoloiden joukkoon. 

Attican tie Australian parhaaksi ravintolaksi on ollut suorastaan tuhkimotarina. Alkuvuosina asiakkaita ei yksinkertaisesti ollut, mutta yllättäen vuonna 2010 Attica nimettiin maailman sadan parhaimman ravintolan joukkoon, missä se on ollut siitä lähtien. Huhtikuisella Melbournen reissulla söimme dinnerin Atticassa, jolloin se oli maailman 20. paras ravintola. 

Attican menussa korostuu eettisyys ja luonnonläheisyys. Ruokalajit sisältävät lukuisia alkuperäiskansojen tuntemia aineksia, kestävästi pyydettyjä meren herkkuja ja paikallisilta maatiloilta hankittuja tuotteita. Ravintolalla on oma puutarha, jonka yli sata erilaista yrttiä ja kasvia löytävät tiensä asiakkaiden lautasille. Inspiraatiota on haettu paikallisesta mytologiasta ja ravintoloitsijan omista elämänkokemuksista. Paikallisuus näkyy myös tyylikkään yksinkertaisessa sisustuksessa australialaisista design-tuoleista käsintehtyihin astioihin. 

Maistelumenun erikoiset alkupalat olivat aivan ihania - pieniä mutta täynnä makua. Kolme minipiirasta kertoi Ripponlean historiasta. Pääruuista mieleenpainuvimpia olivat käsinpyydetty merirapu, krokotiilin kylki ja merilevässä kypsytetyt perunat. Perunapussukkaa nauttiessa ruokalajin puolivälissä koettiin pieni paniikinomainen hetki tarjoilijan lorauttaessa itävaltalaisen Rieslingin joukkoon sakea. Aivan uskomatonta - alkuun hieman omaan makuuni kompleksisen viinin maku muuttui elegantimmaksi. 

 

Illallisen loppupuolella asiakkaat vietiin huomaamattomasti pöytä kerrallaan walkabout -kävelylle ravintolan perukoille, missä vastassa oli 'tulevaisuus'. Tarjolla oli kenguruburgeri ja naapuruston panimon kanssa yhteistyönä pantua olutta. Lisäksi itsepalveluautomaatista voi napata mukaansa pienen huikopalan. 

Reilun viiden tunnin show on taatusti erilainen kokemus. Rytmitys on toteutettu erinomaisesti ja jokainen ruokalaji on nautinto. Missään vaiheessa ei ole kiire ja ilta kuluu suorastaan huomaamatta. Nälkä on lähtenyt, mutta olo ei myöskään tunnu liian täydeltä. 

16 ruokalajin illallismenu oli yllätyksellinen ja paikoin haastavakin. Kun lautasella on muurahaisia, on muistijälki taattu. Attican erinomaisuus ei kuitenkaan johdu julkkiskokin kreisistä hulluttelusta, vaan taidokkaasta kokonaisuudesta ja jumalaisesta ruoasta. Maut ovat kiehtovia, leikitteleviä ja täydentävät tosiaan. Jokainen ruokalaji on entistään parempi. Miten se voi olla edes mahdollista! 

Nykyisin Atticaan täytyy tehdä varaus kolme kuukautta etukäteen. 16 ruokalajin maistelumenu viinipaketin kanssa meiltä kahdelta maksoi $980 AUD. Ja se oli jokaisen sentin arvoinen aivan uskomaton elämys! 

Attica

74 Glen Eira Road

Ripponlea VIC 3185

www.attica.com.au

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Viikonloppu Melbournessa blogiystävien seurassa

Loppuvuosi on hujahtanut aivan vilauksessa! Joulukuun puolessa välissä ennätimme vielä pidennetyksi viikonlopuksi Melbourneen, missä ohjelmassa oli perhejuhlien lisäksi rentoa turreilua kaupungilla, sillä edellisestä Melbournen reissusta olikin jo ehtinyt vierähtää harmittavan pitkä aika. 

Australian toiseksi suurin kaupunki Melbourne tunnetaan maan kulttuuripääkaupunkina. Boheemin kaupungin kadut pursusivat musiikkia ja taidetta, ja tempperamenttisista säävaihteuistaan tunnetun kaupungin kesäinen viikonloppu antoi tällä kertaa myös säänsä puolesta vähintäänkin parastaan. 

Reissumme ajoittui myös hyvään saumaan, sillä sain kaupunkioppaakseni blogiystäväni Nooran, joka on Melbournessa kuin kotonaan. Tapasimme pari vuotta sitten Sydneyssä Suuri Seikkailu -blogin takaa löytyvän pariskunnan ollessa edellisellä huikealla maailmanvalloituksellaan. Uusi, vähintäänkin yhtä huikea seikkailu toi heidät onneksi takaisin Melbourneen. 

Malja ystävyydelle ja Melbournen kesälle! Kuva: Noora Kovalainen

Melbourne on tunnettu katutaiteestaan ja kapeilla kujilla tepastellessaan kannattaakin pitää silmät auki, sillä upeita yksityiskohtia on joka puolella. Välillä kannattaa myös muistaa kurkistaa ylöspäin, sillä usein ne kaikista vaikuttavimmat taideluomukset löytyvät juuri korkeammalta – ja niitä on myös harvemmin töherrelty uuteen uskoon.

Melbournen päänähtävyyksien ja katutaiteen lisäksi ehdimme myös vierailla ydinkeskustan ulkopuolella. Nautimme virkistävät paikalliset oluet Stomping Ground -pienpanimossa Collingwoodissa, ihailimme auringonlaskua Naked for Satan -baarin kattoterassilla Fitzroyssa ja illan hämärtyessä kävimme vielä katsomassa supersöpöjä pikkupingviinejä St Kildan rannikolla. 

Kesäinen viikonloppu Melbournessa mahtavassa seurassa oli ehdottomasti parasta vastapainoa loppuvuoden työkiireille. Jään myös innolla seuraamaan blogiystävien suuren seikkailun jatkoa - ja odotan myös jo seuraavaa tapaamistamme. 

Lämmin kiitos blogin seuraajille kuluneesta vuodesta! Tällä kertaa vuosi vaihtuu Hong Kongissa. Missä sinä otat uuden vuoden vastaan?

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Uhkapelejä

G'day pitkästä aikaa! Syksy on vaihtunut talveksi niin kiireisissä ja myös kaoottisissa tunnelmissa, että en ole edes ehtinyt blogia päivittämään. Ja minunhan piti palata kesäkuussa takaisin Suomeen, mutta täällä sitä ollaan edelleen... ;) 

Huhtikuun 25. päivä täällä juhlittiin Anzac-päivää, joka on Australian ja Uuden-Seelannin sotajoukkojen muistopäivä. Päivää vietetään ensimmäiseen maailmansotaan liittyneen Gallipolin maihinnousun vuosipäivänä, ja se on kenties merkittävin kansallinen juhlapäivä. Aamuvarhain järjestetään sotilasparaati, mutta muuten myös tätä juhlapäivää aussit viettävät riekkumalla puolialastomana kännissä. Päivän viihdykettä on ainoastaan Anzac-päivänä sallittu uhkapeli Two-Up, jota pelataan useissa pubeissa. Pelissä heitetään kaksi kolikkoa ilmaan ja veikataan kumpi voittaa, heads or tails. Kuka tahansa voi osallistua peliin nostamalla setelin ilmaan ja huutamalla kumpaa veikkaa, ja kuka tahansa voi haastaa samalla summalla. Sitten vaan kunnon metakka päälle ja kolikot ilmaan!

Two-Up, Anzac Day

Onneksi myös korkeampitasoisempaa kulttuuria on tullut harrastettua, sillä Jasonin äiti antoi liput War Horse -teatteriesitykseen. Todella dramaattinen esitys miehen ja hevosen välisestä ystävyydestä ja sodasta. Pääsin myös näkemään ihan oikeita hevosia Doncaster Day -laukkakilpailuissa. Paremmalla säällä tämä anglo-kokemus olisi varmasti ollut paljon mieluisampi, tällä kertaa jouduin pönöttämään koko päivän sateessa ja kylmässä. Satuin myös olemaan vähän kipeänä, joten en voinut edes ryypätä piristykseksi. Yritin myös epätoivoisesti rikastua hevosuhkapeleillä, mutta todellakin yrityksen tasolle jäätiin. Parenpaa onnea seuraavalla kerralla!

Doncaster Day -laukkakilpailut, Royal Randwick Sydney

Huhtikuun lopussa sain myös kauan odotetun vieraan, kun Leena-serkku saapui Australian turneelle. Sydneyn ja lähialueen nähtävyyksien lisäksi matkasimme yhdessä Adelaideen ja Melbourneen moikkaamaan sukulaisiamme. Pääsimme myös pitämään koalaa sylissä  ja ruokkimaan kenguruja. Ja kenguru todettiin oikein maistuvaksi myös lautasella. Lisäksi kolmen eri viinialueen tuotantoa tuli maisteltua huolella ja erityisesti Barosa Valleyn viinialue Adelaiden lähellä oli mahtava kokemus, siellä oli myös helppo liikkua liftaamalla. ;) 

Awww, koala sylissä; Gorge Wildlife Park, SA

Etelä-Australian osavaltion pääkaupunki Adelaide mielletään usein tylsäksi ja hiljaiseksi kaupungiksi, jossa voi korkeintaan bongata kirkkoja ("city of churches"), mutta omasta mielestäni se on tosi viehättävä paikka, ja saimme myös nauttia kuumimmasta toukokuun päivästä vuosikymmeniin. Sandra-serkun talo Two Wellsissa tuo mieleen amerikkalaisen ranchen, ja naapurissa asustaa 18 alpakkaa. Suuri pettymys oli tosin uima-altaan ja saunan puuttuminen. 

Australian toiseksi suurin kaupunki, Victorian osavaltion pääkaupunki, Melbourne tarjoaa taas paljon enemmän meininkiä. Se on kaunis ja siisti sekä ihanan eurooppalainen kahviloineen ja kapeineen kujineen. Kaupungin ainoa ongelma on jatkuvasti vaihteleva sää, joka tuo liikaa mieleen Brysselin. Paikalliset vitsailevat kokevansa kuusi vuodenaikaa samana päivänä. Pääsimme itse kokemaan ainakin neljä. 

Hunter Valley, NSW 

Barosa Valley, SA

Glenelg Beach, Adelaide

K

Katuelämää Melbournessa

Matkustamisen ja ilonpidon jälkeen on valitettavasti koittanut karu paluu todellisuuteen. Sietämätöntä stressiä on aiheuttanut mm. työnhaku, joka on vaan joka kerta yhtä helvetillistä hommaa. Päätin myös monen kuukauden miettimisen jälkeen siirtää paluulennon syyskuulle. Kiinalaisaussi roikkuu edelleen mukana kuvioissa, mutta olen halunnut varmistaa että teen päätökseni oikeista syistä. Pidemmäksi aikaa tänne jäämisessä on omat haasteensa, erityisesti viisumi. Euroopassa asuneena viisumiongelmat eivät ole käyneet mielessäkään, mutta täällä ulkomaalaiset jaotellaan eri riskikategorioihin - olo on siis kuin orjamarkkinoilla, vaikka näin suomalaisena voin olla tyytyväinen kuuluessani alimpaan riskiluokkaan. Hain myös hätäpäissäni opiskelupaikkaa New South Walesin yliopistosta, mutta joudun vielä jännittämään miten hakemukseni etenee ja joudun varmaan myös tekemään kammottavan englannin kielitestin. Oli suuri virhe erehtyä katsomaan esimerkkikokeita netistä, kääk! Yritän nyt keksiä perusteluita, miksi minun ei todellakaaan tarvitse sitä typerää koetta suorittaa. Lisäksi yritän kinuta lisäopintovapaata EU-edustustolta, en todellakaan halua palata takaisin sinne, mutta olisihan se hyvä hätävaravaihtoehto kuitenkin nykyinen työtilanne huomioon ottaen. Tähän mennesä on tosiaan tullut suoritettua vain sukelluskurssi, joten toivottavasti en joudu antamaan kovin tarkkaa selontekoa tähän mennessä suoritetuista opinnoista... ;)

Hmph, vuosihoroskooppi lupasi minulle järkeistymistä, missä se viipyy?!?

Nyt on pakko lähteä lenkille, sillä menin jonkinlaisessa mielenhäiriössä ilmoittautumaan elokuussa järjestettävään City to Surf -juoksutapahtumaan. Kyseessä on n. 15 km juoksu kaupungin halki Bondi Beachille, joten maisemissa ei ainakaan pitäisi olla valittamista. Treenaus ei ole alkanut kovin hyvin, sillä viime viikon pitemmän lenkin jälkeen oikean jalan nilkka oli monta päivää niin kipeänä, että hyvä että pystyin kävelemään. Yritetään hieman pienemmällä raivolla tänään.