Mitä aussimies ajattelee Suomesta?

Meitä suomalaisia tunnetusti kiinnostaa tietää, mitä meistä ja Suomesta yleensäkin ajatellaan. Minä ja suomalaiset ystäväni kysyimme, australialainen puolisoni vastasi. Tässä hänen mietteitään Suomesta ja suomalaisuudesta: 

1. Kuinka monta kertaa olet käynyt Suomessa?

"Kolme kertaa; kerran jouluna ja kaksi kertaa kesällä. Joulu sattui olemaan koko historian surkein sään puolesta, mutta tämä kesä oli sitten senkin puolesta koko historian lämpimin ja aurinkoisin", mies kertoo taustaksi. 

2. Mikä on parasta Suomessa?

Puoliso julistautuu Suomi-faniksi ja aloittaa listaamaan positiivisia asioita: "Luonto, design, pitkät päivät kesäisin, mielenkiintoinen historia, hyvä koulutus, metallimusiikki, monipuoliset mahdollisuudet harrastaa talviurheilulajeja". Hän myös toteaa, että Australiaan verrattuna Suomessa näkee helposti, että verorahat käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Esimerkkeinä hän mainitsee pyöräilytiet, leikkikentät ja terveydenhuollon.

Entä sauna? Mies sanoo pitävänsä saunomisesta, vaikka saunomiskulttuuri onkin hänen mielestään omituista. "On outoa olla alastomana muiden tuntemattomien miesten kanssa", hän toteaa viitaten kokemukseensa yleisestä savusaunasta Kuopiossa. "Raikas ja rentoutunut olo saunomisen jälkeen on kuitenkin ihanaa", hän jatkaa.

3. Entä mikä Suomessa ihmetyttää? 

Seuraa lyhyt miettimistauko. "Suomi sijaitsee hirveän kaukana Australiasta katsottuna, ja joulun aikoihin keskitalvella päivät olivat tosi lyhyitä - iltapäivällä oli jo pilkkopimeää", mies muistelee. "Lisäksi Suomessa on tosi kallista". Suomen sääntöyhteiskunta on myös miehelle tuttu käsite: "Esimerkiksi alkoholin ja peruslääkkeiden ostamiseen liittyvät rajoitukset tuntuvat byrokraattisilta". 

4. Pidätkö suomalaisesta ruoasta? 

Tämä on selvästi yksi hänen suosikkiaiheistaan. "Olin unohtanut miten hyvää suomalainen ruisleipä onkaan. Viipale tuoretta leipää ja sen päälle savulohta tai kinkkua ja juustoa - mmm!" Puoliso alkaa innostuneena listaamaan muita suomalaisia herkkujaan: "Karjalanpiirakat munavoilla, kalakukko, riistaruoat, loimulohi, muikut, joulukinkku, Geisha-suklaa, salmiakki". Hän ihmettelee myös ruokakauppojen jogurttivalikoiman laajuutta, hehkuttaa marjoja ja sieniä - jotka ovat vielä ihan vapaasti poimittavissa metsässä. Lisäksi hänen mielestään suomalainen jäätelö on parempaa australialaiseen verrattuna.

Mies väittää, että tähän mennessä kaikki suomalainen ruoka on ollut hyvää; vielä ei ole tullut vastaan mitään, mistä hän ei pitäisi. Hän onkin tunnetusti kaikkiruokainen ja hänelle maistuu jopa mämmi. Jotain parannettavan varaa tulee kuitenkin mieleen: "Joskus ruokavalimoimat ovat melko rajallisia, esimerkiksi hotellien aamiaisilla tai taukopaikoilla". 

5. Entä juomista? 

Ruokien tavoin mies sanoo pitävänsä suomalaisista juomista, joista suosikkien joukkoihin lukeutuvat paikalliset pienpanimo-oluet, Napue ja Arctic Blue -gin, Kyrön lonkero ja salmiakkikossu. Yksi alkoholitonkin juoma saa erityismaininnan: piimä. "Australiassa ei oikein ole mitään piimää vastaavaa".

6. Mitkä ovat olleet suosikkikohteitasi Suomessa? 

Sekä kaupungit että luonto ovat puolison mieleen. Hän sanoo pitävänsä erityisesti Helsingistä, joka tuntuu joka kerralla kansainvälisemmältä ja kauniimmalta. Hänen suosikkikohteisiinsa Helsingissä lukeutuu Suomenlinna, missä olemme käyneet kaksi kertaa. "Myös Turku ja Porvoo ovat ihania, erityisesti niiden historian puolesta", hän jatkaa. Miehellä on paljon hyviä muistoja myös Kuopion seudulta (mistä siis itse olen alunperin kotoisin). Tänä kesänä vierailimme myös Kolin kansallispuistossa, joka yllätti monipuolisuudellaan. "Suomen kansallismaisemat olivat aivan huikeat", mies intoutuu.

7. Minne haluaisit vielä matkustaa Suomessa? 

Emme suinkaan kolmella Suomen-reissulla ole vielä ehtineet koluta Suomea ympäri, ja miehellä onkin matkahaaveita seuraavia reissuja ajatellen: "Seuraavalla kerralla haluaisin viimein käydä Lapissa. Siellä kiehtovat erityisesti karu luonto, revontulet ja vierailu joulupukin luona". Matkalistalla on myös Tampere, missä blogin kautta tapaamamme ystävät asuvat. "Tampere on myös Suomen craft beer -pääkaupunki", mies lisää. Puoliso haluaa myös samoilla lisää Suomen kansallispuistoissa sekä osallistua erilaisiin tapahtumiin, kuten Porin Jazz ja Jyväskylän ralli. 

8. Millaisia suomalaiset ihmiset ovat mielestäsi? 

Suomalaiset ovat hyvin lainkuuliaisia ja sääntöjen noudattaminen on ihmisille tärkeää. "Kukaan ei ylitä tietä kävellen päin punaisia valoja, vaikka autoja ei olisi lähimaillakaan", hän ihmettelee. Hänen mukaansa perhearvot ovat Suomessa selvästi keskeisiä. Lisäksi suomalaiset ovat innovatiivisia, ujoja ja toisiaan joustamattomia. "Suomalaiset osaavat kuitenkin pitää hauskaa", hän jatkaa. 

Millaisia ovat suomalaiset miehet? "Tämä on sitten ihan yleistys", mies aloittaa varovaisesti. "Miehet ovat pitkiä, vahvoja, hiljaisia, ylpeitä ja he näyttävät harvoin tunteitaan". 

Entä suomalaiset naiset? "Naiset ovat kauniita - heillä on todella uniikit piirteet, lisäksi he ovat vahvatahtoisia ja itsenäisiä". 

Finnish Nightmares -sarjakuvat ovat miehelle myös tuttuja: "Vaikka ne ovatkin stereotypioita, suomalaiset painajaiset todellakin näkyvät oikeassa elämässä", hän naurahtaa.

9. Mitä Suomi merkitsee sinulle? 

Ennen tapaamistamme suomalaiset näyttätyivät puolisolle kaukaisena, pohjoisen kansana. "Tiesin Suomesta Nokian, kilpa-autoilijat, saunan ja kierrätyskulttuurin. Olin kuitenkin tavannut vain muutamia suomalaisia", mies kertoo. Sittemmin mies on oppinut Suomesta paljon lisää. "Suomalainen design on tyylikästä, ajatonta ja käytännöllistä", hän ylistää. Mies kertoo myös pitävänsä Suomen ainutlaatuisesta kulttuurista ja kielestä sekä sosiaalisista systeemeistä.

10. Voisitko ikinä kuvitella asuvasi Suomessa? 

Ajatus Suomessa asumisesta kiehtoo puolisoa. "Olisi kiva olla lähellä muuta Eurooppaa, tutustua kulttuuriin paremmin, asua lähellä perhettä ja ystäviä, ja nauttia pitkistä kesäpäivistä. Arki ja todellisuus saattaisivat kuitenkin olla toisenlaista. Erityisesti lyhyet päivät talvisin sekä työmahdollisuuksien puute olisivat miehelle suurimmat haasteet. "Tähän mennessä minulle on tarjottu vain metsätöitä ja kalastusta", juristimies naurahtaa. Lisäksi miehen suomen kielen taito on melko alkeellinen: "Osaan lähinnä kirosanoja. Olen oppinut niitä suomalaisista elokuvista", mies tarkentaa. 

Millaisia mietteitä teidän ulkomaalaisilla puolisoilla on Suomesta ja suomalaisuudesta?

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Kolin kansallispuisto - Maailman parasta giniä Suomen kansallismaisemissa

Vaikka olenkin kivunnut monelle huipulle, erityisesti maailman toisella puolella, suomalaisille tuttu maisema Pielisen ja sen lukuisten saarien ylle mykistää. Ei ihme, että sitä kutsutaan Suomen kansallismaisemaksi. Vietimme Suomen-matkallamme päivän Kolilla, missä saimme upeiden maisemien lisäksi nauttia maailman parasta giniä.

Kolin kansallispuisto on yksi tunnetuimmista Suomen luontokohteista ja nähtävyyksistä. Kaukaa haettu ei ole myöskään väite Kolista "Suomen kuvatuimpana maisemana". Muun muassa Jean Sibeliusta, Eero Järnefeltiä ja Juhani Ahoa innoittanut maisema on yhä luonnossa liikkujien, vaeltajien ja taiteilijoiden rakastama.

Kolin vaarat ovat muinaisen Karelidien vuoriston jäänteitä. Vuoriston muovautumisen seurauksena on alueelle muodostunut jyrkkiä rinteitä, ja kallioseinämiä sekä luolia. Kolilla on kolme huippua: Ukko-, Akka- ja Paha-Koli. Ylimpänä kohoaa Ukko, joka on saanut nimensä ylijumalalta. Kolilla on pidetty ennen vanhaan käräjiä ja uhrattu jumalille. Akka-Kolilta löytyy alttari, jonka äärellä ei enää uhrata, vaan vannotaan uskollisuutta – se on nimittäin nykyisin vihkimispaikka. Alueen lukuisista luolista tunnetuin lienee Pirunkirkko, missä paikallisten legendojen mukaan noidat ovat pitäneet menojaan.

Vaeltajille riittää hämmästeltävää. Kolin alueella on merkittyjä polkuja noin 80 kilometriä, joista voi valita itselleen sopivan reitin puolentoista kilometrin ja runsaan 60 kilometrin väliltä. Näissä helteissä emme jaksaneet Kolin huippujen kierrosta edemmäs. Oih, ne Suomen kansallismaisemat! Näkymät jylhien vaarojen huipuilta Pielisen ja sen lukuisten saarien ylle lumosivat kauneudellaan. Kyllä näissä maisemissa tämän ulkosuomalaisen mieli ja sielu lepäsivät, vaikka hikeä pukkasikin.

Kierroksen jälkeen maistuivat herkulliset pizzat ja paikalliset pienpanimo-oluet Break Sokos Hotel Koli -hotellin ravintolassa. Suomen-matkan alussa tuli valitettua muutaman kerran tympeästä palvelusta, mutta täällä oli vastassa ihanan itäsuomalaisen lupsakkaa ja ystävällistä palvelua, joka sujui niin suomeksi kuin englanniksikin. Päivän päätteeksi kohotimme vielä paikalliset Arctic Blue gin & tonicit kansallismaisemien kunniaksi. Arctic Blue Gin on aikaisemmin tänä vuonna valittu maailman parhaaksi giniksi. Se on onnistunut vangitsemaan suomalaisen luonnon ja maun sanotaan tuovan mieleen mustikkametsän aamukasteen aikaan. Mmmm! Kaikki ginissä käytetyt mustikat on muuten käsin poimittu Kolin kansallispuiston läheltä.

Kolin kansallismaisema on suomalaisuuden symboli ja ehdottomasti yksi suosikkikohteistani Suomessa. Tänne on ehdottomasti palattava seuraavalla Suomen-reissulla, toivottavasti vähän pidemmäksi aikaa!

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Ulkosuomalaisen postikortti Suomesta - Nostalgiaa ja kulttuurishokkeja

Tervehdys helteisestä Helsingistä! Ihanaa olla lomailemassa Suomessa kolmen vuoden tauon jälkeen, vaikka kulttuurishokeilta ei tälläkään kertaa ole voinut välttyä. 

Kun lentokoneemme laskeutui lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen Helsinki-Vantaalle, pääsimme viimein lomatunnelmiin. Viimeaikaisten työkiireiden takia lomasuunnitelmat ovat jääneet aivan minimaaliselle tasolle, mutta toisaalta on ollut ihanan virkistävää aloittaa lomailu kerrankin ilman maanista minuuttiaikataulua ja nauttia Suomen kesän parhaista puolista. Kuvat kertonevat mukavista kesätunnelmista parhaiten.

Kunpa Suomen kesä voisi aina olla yhtä lämmin ja aurinkoinen! Vaikka olinkin pikaisesti tutkaillut sääennusteita, en millään voinut uskoa että täällä olisi oikeasti näin helteistä. Olimme pakanneet mukaan tyyliin neljä t-paitaa, joten ensimmäiseksi pitikin suunnata hankkimaan hieman kesäisempiä vaatekappaleita. Aurinkovoiteen olimme sentään pakanneet aivan varuilta mukaan.

Ehkä olen viimeisen kuuden vuoden aikana aussilaistunut sen verran, että tämän Suomen visiitin alkuun tökerö suomalainen asiakaspalvelu on särähtänyt pahasti korvaan. Ei kysellä kuulumisia, kiitetä tai toivotella hyviä päivänjatkoja. Asiat kyllä  hoituvat mutkattomasti ja aikataulun mukaisesti, mutta kunpa ihmiset osaisivat relata vähän enemmän ja muistaa välillä vaikka hymyillä.

Nostalgiaa ja käänteisiä kulttuurishokkeja; ulkosuomalaisen Suomen-loma on usein ristiriitaista tunteiden vuoristorataa, eivätkä nämä tuntemukset suinkaan ole itsellenikään uusia. On hassu tunne olla lomalla omassa entisessä kotimaassaan, missä tuntee itsensä enemmän ulkopuoliseksi kuin paikalliseksi. Kiusallisilta tilanteilta ei ole myöskään voinut välttyä, kun asioidessa yhtäkkiä suomen kielen sanat unohtuvat tai vastaankin vahingossa englanniksi. 

Mutta onhan Suomessa joka kerta ihana käydä, ja onneksi on vielä pari viikkoa aikaa sopeutua ja nauttia kesästä sekä tavata rakkaita ystäviä ja viettää aikaa perheen kanssa. 

P.S. Onko sinulla vinkkejä, kuinka selviytyä Suomen visiitistä?

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

10 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille

Näin kevään kunniaksi olen voinut juhlistaa paria tärkeää virstanpylvästä: ensinnäkin välivuosi Australiassa on venähtänyt jo viiden vuoden mittaiseksi ja samalla myös matkablogi on täyttänyt viisi vuotta. Cheers to that! Näiden merkkipaalujen kunniaksi päätin tarttua "10 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille" -blogihaasteeseen, jonka bongasin Lontoossa asuvan ihanan Otto Liljan blogista. 

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Australia on kaikin puolin ihana maa asua! Australian parhaisiin puoliin lukeutuvat ainakin ilmasto, hyvä elintaso, rento elämänasenne, monipuolinen luonto, kansainvälinen ruokakulttuuri, paikalliset viinit - ja onhan niissä aussimiehissäkin myös puolensa. ;) 

2. Entä ikävintä?

Eristäytyneisyys muusta maailmasta - Australia on kaukana kaikesta. Myös myrkyllisten käärmeiden, hämähäkkien ja muiden vaarallisten otusten kanssa saa olla joskus hieman varuillaan. Lisäksi otsonikerros on hyvin ohut, joten auringossa kärventymistä saa varoa, erityisesti jos sattuu olemaan tällainen vaaleahipiäinen. 

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Ooh, omalla ämpärilistalla on niin monia kohteita... Kuuba kiehtoo tällä hetkellä erityisen paljon, ja monen mielestä Kuuba olisi parasta kokea juuri nyt, ennen kuin omaleimainen maa ehtii muuttua. Kuubassa kiehtovat erityisesti latinorytmit, maan värikkyys, vanhat amerikanraudat ja kiireettömyys, unohtamatta tietenkään maan kipeää historiaa. 

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Teimme kesäkuussa ensimmäisen reissumme Uuteen-Seelantiin Aucklandin viikonloppureissun muodossa. Auckland hurmasi meidät aivan täysin, ja eteläsaaren sanotaan olevan jopa monin tavoin kauniimpi ja mielenkiintoisempi. Aucklandiin ja muualle Uuteen-Seelantiin on ehdottomasti päästävä pian uudestaan. 

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Aikaisemmin minulla oli usein ikävä suomalaisia ruokia ja jokaiselta Suomen-reissulta raahasin matkalaukullisen Suomi-herkkuja mukanani. Nykyisin Suomen-reissut ovat kuitenkin niin harvassa, että monista kotimaisista herkuista on tullut vieraannuttua (ja karkkien kohdalla sanon, että todellakin hyvä niin). Aika ajoin on kuitenkin ikävä erityisesti ruisleipää ja karjalanpiirakoita, sekä tietenkin veljen riistakokkailuja. Pari viikkoa sitten minulla oli yllättäen järkyttävä lihapiirakan himo.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Tuskin, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Hyvän työpaikan löytäminen Suomesta olisi varmasti se suurin vaikeus meille molemmille. Jasonin entinen koulukaveri tosin asuu nykyään perheineen Helsingissä ja tekee siellä unelmahommiaan, joten eihän sitä koskaan tiedä. 

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Australian hauskin juhlapyhä on Melbourne Cup - laukkakilpailu, joka pysäyttää koko kansakunnan. Se on tosin virallinen juhlapyhä vain Victorian osavaltiossa, mutta täällä Sydneyssäkin ihmiset siirtyvät jo aikaisin iltapäivällä pubin puolelle seuraamaan laukkakisoja. 

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Alun perin reilu 10 vuotta sitten ensimmäinen muutto ulkomaille tapahtui hyvin nopeasti, ja kyseessä piti olla vain puolen vuoden työharjoittelu. Kansainvälinen ympäristö ja mielenkiintoiset työmahdollisuudet veivät kuitenkin mukanaan, ja sen jälkeen elämä onkin tullut pakattua yhteen matkalaukkuun monta kertaa. Hyppy tuntemattomaan on aina ollut vähän pelottavaa ja välillä etäisyys perheestä ja ystävistä on tuntunut vaikealle.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin asuinmaassasi?

Voisin kuvitella, tosin Australia tuntuu enemmän kodille kuin mikään muu maa tähän mennessä. Sydney on minun kaupunkini monella tapaa, mutta salaa haaveilemme muutosta Brisbaneen lähivuosina. 

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Amerikkalainen joulu Jasonin veljen perheen luona Baltimoressa. 

+1 Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna?

Tänä vuonna on tullut reissattua aika paljon ja onneksi myös loppuvuoden matkakalenteriin mahtuu vielä monia reissuja, joita odotan innolla. Kohteina tulevat olemaan ainakin Uluru, Blue Mountains, Melbourne, Hong Kong, Macau ja Vietnam.

Avoin haaste ulkosuomalaisille bloggaajille
Tämä blogihaaste on kiertänyt jo pitkään ulkosuomalaisten blogien keskuudessa, joten siksi en halua haastaa suoraan ketään. Näitä tarinoita on kuitenkin aivan supermielenkiintoista lukea, joten jätän avoimen haasteen ulkosuomalaisille bloggaajille, jotka eivät ole vielä osallistuneet. 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Suomen passin uusiminen netissä ulkomailla - Kootut ohjeet

Pari vuotta sitten voimaan tullut uudistus passin uusimisesta verkossa on ollut varsin mieluisa uudistus etenkin meille ulkosuomalaisille. Täällä Australiassa passin uusiminen tarkoitti aikaisemmin pakollista reissua Canberraan Suomen suurlähetystöön tai passin uusimista Suomen-reissun yhteydessä. Oman passini vanhenemispäivä alkoi lähestyä, joten ei muuta kuin systeemiä testaamaan. Miten hoitui Suomen passin uusiminen kokonaan netin kautta Australiasta käsin ja paljonko prosessi maksoi? Kokosin yhteen konkreettiset ohjeet, miten prosessi hoituu sohvalla istumalla. Toivottavasti näistä ohjeista on hyötyä myös muille ulkosuomalaisille. 

Vaatimukset passin uusimiseen verkossa - näiden kriteerien tulee täyttyä, jotta passin uusiminen verkossa on ylipäätään mahdollista:

• Sormenjäljet ja allekirjoitus on otettu edellistä passia varten enintään 6 vuotta sitten, 
• Nimi on edelleen sama kuin edellisessä passissa, ja 
• Tunnistautuminen poliisin verkkopalveluun suomalaisilla pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. 

Passin uusimisen toimitusajat ja hinnat:

• Normaali passi: toimitusaika 5-8 arkipäivää, 44 €
• Pikapassi: toimitusaika 3-5 arkipäivää, 61 €
• Expresspassi: 1-2 arkipäivää, 79 € (Nouto vain Helsingin Pasilan poliisitalolta tai Helsinki-Vantaan lentokentän poliisin toimipisteestä; tämän voi valita hakemusta tehdessä). 

Tässä konkreettiset ohjeet, miten prosessi hoituu:

1. Passikuvan ottaminen

Passikuvalla on tarkat laatuvaatimukset, jotka löydät suomeksi täältä ja englanniksi täältä. Ohjeisiin kannattaa tutustua ennen kuvan ottamista. Kuvan voi ottaa valokuvausliikkeessä tai ottaa vaikka itse, kunhan vaatimukset täyttyvät. Olin tulostanut edellä mainitut ohjeet mukaan ja marssin valokuvausliikkeeseen, sillä halusin varmistaa että kuvasta tulee kerralla laatuvaatimukset täyttävä. Valokuvausliike lähetti kuvan elektronisen version suoraan sähköpostiini. 

2. Passikuvan lataaminen lupahallinnon valokuvapalvelimelle

Kirjaudu sisään lupahallinnon valokuvapalvelimelle - tämä vaatii tunnistautumisen suomalaisilla verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Valitse "uusi kuva" ja täytä tarvittavat tiedot ja etsi passikuva tietokoneeltasi (kuvan on oltava .jpg-muodossa) ja lataa se kuvapalvelimelle. Tästä lähetetään sinulle koodi sähköpostilla/tekstiviestillä, jonka tarvitset myöhemmin passihakemuksen yhteydessä. 

3. Passihakemuksen tekeminen netissä

Kirjaudu sisään poliisin sähköiseen asiointipalveluun - tämä vaatii tunnistautumisen suomalaisilla verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Valitse "passit ja henkilökortit" ja täytä passihakemuslomake oikeilla tiedoilla sivulla olevien ohjeiden mukaisesti. Ollessasi kohdassa jossa kysytään passikuvaa, tyhjään ruutuun laitetaan se koodi, jonka sait sähköpostilla/tekstiviestillä. Sen jälkeen järjestelmä etsii kuvasi lupahallinnon palvelimelta tuon koodin avulla. Lopuksi valitaan passin toimituspaikka. Verkossa tehty hakemus myös maksetaan verkossa joko suomalaisen verkkopankin tai yleisimpien luottokorttien kautta. Voit seurata passihakemuksesi käsittelyn etenemistä poliisin asiointipalvelun kautta. Sinulle lähetetään ilmoitus sähköpostilla/tekstiviestillä, kun uusi passisi on noudettavissa. 

4. Passin nouto - joko itse tai valtuutetun toimesta

Huomioi, että poliisi ei lähetä passeja ulkomaille. Jos et ole itse menossa Suomeen, toinen henkilö (esim. ystävä tai perheenjäsen) voi noutaa valmiin passisi valtakirjalla. Huomioi, että hänellä on oltava voimassa oleva passi tai henkilökortti henkilöllisyyden varmistukseen. Valtakirjan mallin löydät täältä. Toimita allekirjoitettu valtakirja passin noutajalle postitse tai sähköpostilla, jonka jälkeen hän voi noutaa passin ja lähettää sen sitten kirjattuna kirjeenä sinulle ulkomaille. Itse laitoin äitini asialle, joka kävi noutamassa passini paikalliselta R-kioskilta.

Oma kokemukseni Australiassa

Passikuva. Ensimmäinen valokuvausliike ei pystynyt ottamaan täysin kokovaatimusten mukaista kuvaa, mutta onneksi seuraavassa onnisti (Fotolab Sydneyn keskustassa, osoite: 330 Pitt Street, Sydney NSW 2000).  Valokuvaaja ihmetteli hieman, miten passikuvalla voi olla lähes 10 sivua vaatimuksia, mutta onnistui pikaisesti saamaan tarvittavat kameran säädöt kohdilleen ja otti kuvan sekä lähetti kuvan elektronisen tiedoston suoraan sähköpostiini. Homma hoitui 5 minuutissa ja maksoi $20 dollaria. 

Passihakemus. Koko hakemusprosessi hoitui yllättävän helposti ja nopeasti - naputtelin hakemuksen samalla, kun illallinen poreili kattilassa. Odotin ongelmia, sillä olen asunut ulkomailla 10 vuotta ja olin uusinut edellisen passini Brysselissä Suomen suurlähetystössä, jonka jälkeen olin muuttanut tänne Australiaan. Passin uusiminen kuitenkin tapahtui kätevästi, kun sormenjäljet ja muut tiedot löytyivät poliisilta aiemman passinhaun jäljiltä viiden vuoden takaa, ja osoitetiedotkin olivat ajantasalla. Passin voi siis todellakin uusia ulkomailta käsin sohvalla istumalla. :) 

Hinta. Passikuva $20 (n. 13,50 €) + passihakemus 44 € + passin lähetys kirjattuna kirjeenä 16,50 €, eli yhteensä 74 €. 

Toivottavasti näistä ohjeista on hyötyä myös muille ulkosuomalaisille. Jätä toki kommentti, jos jotain oleellista jäi puuttumaan. Huomioi, että nämä passin uusimisen ohjeet ovat voimassa tätä kirjoittaessa. Tarkista aina ajantasaiset vaatimukset poliisin nettisivuilta. 

Seuraa Eliza Does Oz blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Parasta ulkosuomalaisuudessa

Ulkosuomalaisten blogien keskuudessa on pyörinyt jo muutaman viikon ajan London and Beyond -blogin aloittama haaste "parasta ulkosuomalaisuudessa". Tässä omia mietteitäni ulkosuomalaisuuden parhaista puolista. 

Ulkosuomalaisuus on parasta mitä minulle on tapahtunut

Ulkomailla asuminen on kehittänyt identiteettiäni ja elämänkatsomustani perustavanlaatuisella tavalla. En ole enää se sama ihminen, joka lähes 10 vuotta sitten suuntasi työharjoitteluun Brysseliin. Tarkoituksena oli olla siellä puoli vuotta, mutta kansainvälinen ympäristö ja mielenkiintoiset työmahdollisuudet veivät mukanaan. Sen jälkeen elämä onkin tullut pakattua yhteen matkalaukkuun jo monta kertaa. Kliseisesti sanottuna ulkomailla asuminen on todellakin avartanut maailmaani. Suosittelen lämpimästi muutaman kuukauden irtiottoa ulkomailla jokaiselle, ihan jo elämänkoulun kannalta. 

Sopeutuvaisuutta, kärsivällisyyttä, itseluottamusta ja rohkeutta

Elämä ulkomailla ei suinkaan ole aina ollut pelkkää auringonpaistetta ja kuplajuomaa. Kaikesta on kuitenkin aina selvitty, tavalla tai toisella. Ovenkahva jäi käteen, kämpassä ei ole tullut lämmintä vettä kolmeen kuukauteen, ja sähköyhtiön asiakaspalvelussa lyödään jälleen kerran luuri korvaan. Normimeininkiä Brysselissä. Välillä arkielämän hankaluus ja byrokratia on ärsyttänyt, mutta jotenkin sen kanssa on oppinut elämään. Ja kyllä ne arjen kiemurat ovat aina jotenkin järjestyneet, ennemmin tai myöhemmin. Joskus siihen tosin vaadittiin se viisitoista puhelinsoittoa ja pari faksia. 

Erityisesti muutto Australiaan pelotti. Olin matkalla mailman ääriin aivan yksin. Se oli kuitenkin ollut suuri unelmani, jonka viimein halusin toteuttaa. Oli hetkiä, jolloin halusin vetää jostain jättiläismäisestä hätäjarrusta, joka pysäyttäisi koko universumin. Päätös jäädä tänne pysyvämmin pelotti myös. Saanko viisumin, löydänkö töitä ja uusia ystäviä, miten elän koti-ikävän kanssa kaukana perheestä ja ystävistä? 

On ollut pakko uskaltaa, kokeilla ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Ja olen saanut huomata kerta toisensa jälkeen, että asioilla on tapana järjestyä ja elämä kantaa. Arjen pienet vastoinkäymiset eivät myöskään paljoa enää hetkauta. Kyllä ne asiat järjestyvät vähemmälläkin stressillä ja riehumisella.

Elämän ei tarvitse kulkea kaavan mukaisesti

Suomessa asuessani minulla oli selkeä ajatus siitä, miten elämäni tulisi sujua: tutkinto, työpaikka, omakotitalo, avioliitto, perhe. Ja sitten olisi kaikki mallillaan. Minun ei edes pitänyt muuttaa ulkomaille saati tulla ulkosuomalaiseksi. Mutta onneksi kaavat menivat rikki. Oli vapauttavaa aloittaa uusi elämä Brysselissä puhtaalta pöydältä, elää kuin viimeistä päivää vailla huolia huomisesta. Matkan varrella uudetkin kaavat ja muut suunnitelmat ovat menneet solmuun monta kertaa, mutta kaikesta huolimatta on ollut vapauttavaa huomata, että oman elämänsä voi rakentaa monella tavalla. Ja olla rehellisesti onnellinen myös sen peruskaavan ulkopuolella. Elämän kaavattomuus ei välttämättä sovi kaikille, mutta ainakin tällaiselle levottomalle sielulle se on ollut suuri voitto.

Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa nähdä ja tehdä asioita 

Brysselissä elin expattien EU-kuplassa, ja niin töissä kuin vapaa-ajallakin ympärilläni oli myös paljon muita suomalaisia. Olin ulkosuomalainen, mutta en kokenut itseäni yhtään belgialaiseksi. Rakastin kuitenkin kansainvälisen kaupungin tunnelmaa, jossa sai paljon vaikutteita monista kulttuureista. 

Australiasta käsin on ihan konkreettisesti sen verran pitkän välimatkan päässä Suomesta, että monista Suomen asioista on etääntynyt. Aikaisemmin Suomi näyttäytyi nostalgisesti täydellisenä lintukotona, mutta nykyisin tarkastelen Suomea kriittisemmin. Arvostan Suomea ja suomalaisuutta, ja Suomessa on aina ihana käydä moikkaamassa perhettä ja ystäviä, nauttia puhtaasta luonnosta ja vetää suomiherkkuähkyt. Suomessa kuitenkin ärsyttää erityisesti yleinen negatiivisuus, suvaitsemattomuus ja kontrollivaltio. Kaiken täytyy toimia sutjakkaasti ja aikataulun mukaisesti, muuten täydellisesti säädellyn hyvinvointivaltion harmonia järkkyy. Relax, mates! 

Australiassa on helppoa elää ja nauttia elämästä, sillä asiat toimivat, joskin välillä hieman no worries -meiningillä. Koen itseni aussilaistuneeksi suomalaiseksi, jolla on juuret Suomessa ja elämä Australiassa. Australialainen elämäntapa ja -arvot on ollut helppo omaksua. Eikä tarvitse enää stressata suomalaisista juhlapyhistä, tai ainakin ne voi viettää omalla tavallaan. On ollut muuten varsin virkistävää vaihtelua esimerkiksi viettää joulua niin biitsillä kuin hotellin ravintolassakin. 

Suomessa ja suomalaisuudessa on paljon hyvää ja on varsin totta, että Suomen passi käsilaukussa on monella tapaa kuin lottovoitto. Ei kuitenkaan ole sitä yhtä oikeaa tapaa nähdä tai tehdä asioita. Suomalainen tapa ole aina se ainoa oikea, mutta belgialainen tai aussilainenkaan ei välttämättä ole yhtään sen parempi.

Ulkosuomalaiset ovat maailman paras kansa

Vuosien varrella olen todennut moneen kertaan, että yleisesti ottaen ulkosuomalaiset ovat maailman paras kansa. Heissä yhdistyy suomalainen arvomaailma ja säntillisyys yhdistettynä sosiaalisuuteen ja rentouteen. Vaikka täällä Sydneyssä kaveripiirini onkin hyvin kansainvälinen, ovat parhaimmat ystäväni kuitenkin suomalaisia - ja monet heistä juuri ulkosuomalaisia, kuka missäkin mailman kolkassa tätä nykyä. Heiltä on saanut vuosien varrella vertaistukea ja käytännön vinkkejä, mikä ovat helpottanut uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumista. Heikkoina hetkinä he ovat myös tarjonneet viiniä ja sympatiaa - sekä erittäin pahassa paikassa vodkasmoothien. 

Tämä kirjoitus on osa Parasta ulkosuomalaisuudessa -haastetta, jonka on aloittanut London and Beyond -blogin Lena. Hänen mahtava kirjoituksensa sekä linkit muiden haasteeseen osallistuneiden kirjoituksiin ja mietteisiin ulkosuomalaisuuden parhaista puolista löytyvät tästä. Lukuiloa!

Ulkosuomalaisen Suomi-loma

Useamman ulkomailla asutun vuoden aikana olen onnistunut kehittämään hieman nostalgis-neuroottisen suhtautumisen entiseen kotimaahani. Heinäkuussa oli vuorossa parin viikon Suomi-loma puolentoista vuoden tauon jälkeen. Parissa viikossa tämä ulkosuomalainen ehti kokea kaikenlaista: Suomen kesän parhaita paloja, aikamatkan tulevaisuuteen sekä kultturishokkeja.

Näkymät Puijon tornista Kuopion ylle. 

Helsingissä oli vastassa Suomen tämän kesän ensimmäinen hellepäivä, mikä ihana yllätys! Suomen kaunis luonto myös lumoaa heti jokaisella kerralla: vihreää metsää, kirkkaita järviä ja merta sekä kauniita kukkia joka puolella. Olin aivan unohtanut miten upeita lupiinit teiden varsilla ovatkaan! Ja miten bussissa - ja ylipäätään joka paikassa - voi olla ilmainen, toimiva wifi?! Kuin olisi saapunut uudelle ajanjaksolle, jota emme ole vielä eläneet Australiassa. 

Tosin jokaisen Suomi-loman ennakkoasetelma tuntuu jo olevan hieman ongelmainen, sillä aikaa on aina liian vähän ja siinä lyhyessä ajassa pitää yrittää ahnehtia Suomen parhaita paloja mahdollisimman paljon. Loma rakentui siis tälläkin kertaa maaniselle minuuttiaikataululle, koska halusin sekä viettää aikaa perheeni kanssa että tavata mahdollisimman monia ystäviäni ja sukulaisiani. Ja koska näin ulkosuomalaisena entisen kotimaansa haluaa nähdä ja kokea myös turistin silmin, on tietenkin metsästettävä elämyksiä ja mässäillä itsensä ähkyyn kaikilla mahdollisilla Suomi-herkuilla. 

Parin viikon lomadieetti oli pitkälti seuraava: sata kiloa skyriä (äippä oli ostanut varuilta kaikkia mahdollisia makuja), kalaa kaikissa mahdollisissa muodoissaan ja tuhat karjalanpiirakkaa (varovainen arvio). Kuopion torilla maistelimme myös kaikki mahdolliset lihapiirakat, vedyt ja atomit, sillä olin jo itsekin unohtanut mitä mikin niistä itse asiassa edes on. Nam ja ugh!

Salmiakkijäätelöt Kuopion torilla, nam!

Torikahvilaan jonottaessani sain myös muistutuksen suomalaisesta small talkista pahimmillaan: 
Mies edessäni tilaamassa: "Kahvi". Myyjä: "Pieni vai iso?" Mies: "Pieni". 
Ja se dialogi oli sitten siinä. Hmph.  

Jason sen sijaan ehti solmia ties kuinka monia uusia ystävyyssuhteita loman aikana (erityisesti vessassa - hmmmph). Eksoottisen ilmestyksen aussiaksentti lienee monelle mielenkiintoinen yllätys.

Elämyksiä koettiin tällä kertaa ensinnäkin haukisafarin merkeissä, mikä on ollut perheemme traditio jo vuosikausien ajan. Edes pieni kesäiltainen vesisade ja miljoona hyttystä eivät haitanneet, ja kaikkien yllätykseksi kalastaja-noviisi Jason sai vedettyä parikiloisen hauen veneeseen asti veljeni ohjeistamana. Seuraavana päivänä hauki oli sitten savustettuna lautasella ja hyvää muuten oli! Mummi oli myös riemuissaan: "Se on kalamies!" :) Lisäksi kävimme maistelemassa viinejä Alahovin viinitilalla ja saunomassa maailman suurimmassa savusaunassa Kuopiossa. Tosi mukavia kokemuksia, ja myös itselleni ensimmäistä kertaa.

Kalamies ja sen hauki.

Loman lopulla teimme myös minireissun Ruotsiin serkkuja moikkaamaan. Risteilyllä nautimme dinneriksi sushia, joka oli aivan yhtä maistuvaa kuin Ausseissakin, tosin varmaan tuplasti kalliimpaa. Parin tunnin ajomatka Tukholmasta sujui näppärästi veljeni kännykän navigaattorin ohjeistamana - onhan täällä kaikilla tietenkin käytössä rajoittamaton data Pohjoismaissa. Miten voi olla?!

Helsinki.

Viimeiset lomapäivät Helsingissä sujuivat mukavissa merkeissä ystäviä tavaten. Vaikka edellisistä tapaamisista onkin jo aikaa, oli ilo huomata että sama pölinä oli päällä edelleen. Ihanaa, että pitkä välimatka ei ole este ystävyyden säilymiselle! :) Ravintolassa sain taas ihmetellä suomalaista toimivuutta: laskun jakaminen ei ole mikään ongelma vaan itsestäänselvyys, ja vaikka illan aikana oli ehditty vaihtaa pöydässä paikkojakin, laskut olivat silti oikein. Wow! Laskun loppusumma sen sijaan hirvitti jokaisella kerralla. Lisäksi sain taas muistutuksen siitä, että Suomessa lasi viiniä ei suinkaan ole lasi viiniä, vaan se mitataan senttilitran tarkkuudella. Viimeisenä lomapäivänä onnistuimme käräyttämään nahkamme Suomenlinnassa hengaillessa - Suomen kesä yllätti lomailijat. Lähdön hetkellä punanahkoja kuitenkin odotti mieluisa yllätys lentokentällä: meidät oli upgreidattu business-luokkaan. Marimekko-tohvelit jalassa matkasimme Hong Kongiin, missä oli vuorossa loman jatko-osa. Pysy kuulolla, seuraavassa blogikirjoituksessa siitä lisää!