En ollut koskaan haaveillut häistä tai edes uskonut meneväni naimisiin. Elämä pääsi kuitenkin yllättämään Australian välivuoden aikana, ja elämän rakkaus löytyi salsabileistä. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen Ulurun tähtitaivaan alla Jason polvistui eteeni ja pujotti timanttisormuksen sormeeni. Sitten iski paniikki - perkele, pitäisi järjestää häät!
Kosinta ei tullut yllätyksenä, sillä meille molemmille oli ollut jo pidemmän aikaa selvää, että halusimme tallata yhteisiä polkuja. Mutta ajatuskin klassisen täydellisistä prinsessahäistä sai tämän morsiamen kauhun valtaan. Olisi ollut jotenkin niin korni ajatus astella kirkkoon huntu päässä kermakakkumekossa - isän, pojan ja pyhän hengen nimeen. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei tässä mitään neitsyitä olla oltu pitkään aikaan.
Harkitsimme karkaamista kahdestaan kaukomaille, mutta tulimme kuitenkin siihen päätökseen, että kyseessä on sen verran tärkeät bileet, että lähimmät sukulaiset ja ystävät olisi kiva saada mukaan. Hääpäivän ja -paikan valinta ei ollut itsestään selvää, sillä meillä molemmilla on perhettä ja ystäviä maailman eri laidoilla. Selvää oli kuitenkin se, että halusimme järjestää modernit ja itsemme näköiset häät. Halusimme juhlistaa meidän tarinaamme, rakkautta ja lupausta toistemme rinnalla olosta elämämme loppuun saakka. Meidän häissä ei nähtäisi ummehtuneita suomalaisia eikä varsinkaan kiinalaisia hääperinteitä.
Löimme hääpäivän lukkoon reilun vuoden päähän ja tiedotimme siitä jo aikaisessa vaiheessa lähipiirille, jotta heillä olisi reilusti aikaa järjestää lomat ja matkat maailman toiselle laidalle. Hääpaikaksi valikoitui kotikaupunkimme Sydney, ja löysimme mainiot seremonia- ja juhlapaikat keskustan tuntumasta.
Hääjärjestelyt sujuivat yllättävänkin stressittömästi, vaikka järjestimmekin kaiken itse. No, onhan projektienhallinta ja kilpailuttaminen meidän molempien ydinosaamistamme. Kyseessä olivat pienet häät (noin 50 vierasta), meillä oli reilusti aikaa ja tiesimme mitä halusimme. Ei selattu hääkatalogeja, ei maisteltu kakkuja, ei askarreltu koristeita - eikä muutenkaan hiottu yksityiskohtia tai tavoiteltu täydellisyyttä.
Hääpäivä oli meille täydellinen ja ikimuistoinen, aikamoisesta ukkosmyrskystä huolimatta. Onneksi meillä oli sadesään vaihtoehto valmiina, joka lopulta oli varmasti yhtä ihana kuin puutarhakin olisi ollut. Juhlat olivat rennot ja itsemme näköiset ilman turhaa pönöttämistä. Pienten yksityiskohtien sijaan olimme panostaneet hyvään ruokaan ja laadukkaisiin juomiin sekä todella taidokkaaseen ja viihdyttävään bändiin - asioihin, jotka ovat meille tärkeitä.
Tärkeiden asioiden suhteen kaikki meni aivan nappiin. Olimme kirjoittaneet seremonian ja häävalat yhdessä vihkijämme kanssa, ja seremonian tunnelma oli todella intiimi ja lämminhenkinen. Mainittakoon myös, että Jasonin äiti ei yrittänyt estää häitä, toisin kuin hänen veljensä häät aikoinaan. Syötiin, juotiin ja tanssittiin. Häät ovat rakkauden juhla, ja tärkeintä hääpäivässä on mielestäni juuri läheisten seurasta ja tunnelmasta nauttiminen - eivät oikean väriset lautasliinat.
Häihin liittyy paljon odotuksia ja henkilökohtaisia mielipiteitä. Oman kokemukseni jälkeen haluan vieläkin enemmän, että jokainen saa pitää juuri sellaiset häät kuin haluaa. Kaikkia ihmisiä on mahdotonta miellyttää, ja aina jollakin on sanomista toisten valinnoista. Kyse on kuitenkin juuri teidän päivästänne.
Kuvat: Mint Photography
Häihin liittyy paljon odotuksia ja henkilökohtaisia mielipiteitä. Oman kokemukseni jälkeen haluan vieläkin enemmän, että jokainen saa pitää juuri sellaiset häät kuin haluaa. Kaikkia ihmisiä on mahdotonta miellyttää, ja aina jollakin on sanomista toisten valinnoista. Kyse on kuitenkin juuri teidän päivästänne.
Kuvat: Mint Photography
Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
