Cradle Mountain - Vuoristomaisemien lumoissa Tasmanian huipulla

Tervetuloa Tasmanian villiin länteen! Tasmanian huipulla sielu lepää näissä huikeissa vuoristomaisemissa. 

Cradle Mountain on Tasmanian kuuluisin luontokohde, joka sijaitsee saaren länsipuolella, noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Launcestonista ja noin neljän ja puolen tunnin ajomatkan päässä Hobartista. Tasmanian viidenneksi korkein vuori nimettiin aikoinaan "Kehtovuoreksi", koska se muistutti kaivosmiehen kehtoa. Pikaisen kuvahaun perusteella jonkinlaista yhdennäköisyyttä on ehkä havaittavissa. Joka tapauksessa Cradle Mountainille avautuvat maisemat ovat jylhän dramaattiset. 

Cradle Mountain - Lake St Clair National Park -kansallispuisto tunnetaan koskemattomasta erämaastaan ja peilinkirkkaista järvistään. Henkeäsalpaavat vuoristomaisemat, puhdas ilma ja erämaan hiljaisuus tekevät siitä luonnonrakastajien ja vaeltajien unelmakohteen. Tarjolla on eri pituisia vaellusreittejä puolen tunnin sademetsäkävelyistä monipäiväisiin patikkaretkiin. 

Kuuden päivän ikoninen Overland Track on vaativa vaellusreitti, joka sopii kokeneille retkeilijöille. Me teimme päivän vaellusreissun Marions Lookoutille asti. Seikkailimme ikivanhojen sademetsien, ruohotasankojen ja vesiputousten poikki. Huipulta avautuivat aivan huikeat näkymät taianomaisen usvan reunustamalle Cradle Mountainille. 

Cradle Mountainin alueella ei voi välttää näkemästä villieläimiä: vompatteja, kenguruja, nokkasiilejä, pussinäätiä, sekä monia lintulajeja. 

Mannermaan vompatit ovat yleensä yöeläimiä, mutta Tasmaniassa näihin suloisiin karvapalleroihin voi törmätä mihin aikaan hyvänsä. Tämä pieni vompatti tuli meitä kirjaimellisesti vastaan vaelluspolulla Dove Laken lähellä. Yleensä eläimet pitävät etäisyyttä, mutta tämä yksilö jatkoi päättäväisesti matkaa meistä juuri välittämättä. 

Tasmanian metsiä tutkineet ensimmäiset eurooppalaiset väittivät kuulleensa pirujen kirkuvan öisin. Näin sai nimensä Tasmanian kuuluisin eläin Tasmanian Devil, suomalaisittain Tasmanian tuholainen tai pussiahma. Tasmanian tuholaiset näyttävät koiramaisilta, mutta nämä pussieläimet ovat itse asiassa läheisempää sukua kengurulle kuin koiraeläimille. 

Devils at Cradle -suojelukeskus on erinomainen paikka tutustua näihin salaperäisiin ja arkoihin eläimiin. Kierroksen aikana opimme paljon näistä uhanalaisista eläimistä, jotka elävät nykyisin ainoastaan Tasmaniassa. Tasmanian tuholaiset syövät pääasiassa raatoja ja haistavat ne jopa kilometrien päästä. Kokoonsa nähden niillä on luonnon voimakkain puraisu. Ja nimensä mukaisesti ne todellakin päästelevät outoja ääniä ja murinaa - yleensä pelotellakseen muita eläimiä. 

Majoituimme ihanassa Peppers Cradle Mountain Lodge -hotellissa, missä pääsi ylellisen vuoristomökin tunnelmaan. Iltojen viilentyessä oli ihana käpertyä takkatulen ääreen punaviinilasillisen kera. 

Tasmanian villi länsi on todellakin aivan oma maailmansa. Cradle Mountain on ehdottomasti yksi Australian kauneimpia alueita, ja se on erityisesti luontomatkailijoiden ja vaeltajien paratiisi. Se on lumoava paikka, minne halusin palata heti lähdettyäni. 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Mornington Peninsula - Parhaat palat

Mornington Peninsula on melbournelaisten suosittu lomakohde, joka sijaitsee vain noin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta. Niemimaa houkuttelee vierailijoita ympäri vuoden monipuolisella tarjonnalla hiekkarantoja, kumpuilevia viinitarhoja sekä upeita luontoelämyksiä. Great Ocean Roadin reissumme päätteeksi hurautimme tuolle saappaanmuotoiselle niemimaalle Melbournen eteläpuolelle syksyisen viikonlopun viettoon. 

Viinitiloja ja kulinaarisia elämyksiä 

Erityisesti laadukkaiden viinien ansiosta Morningtonin niemimaasta on tullut paljon muutakin kuin pelkkä kesäkohde. Alueelta löytyy nykyisin yli 50 viinitilaa, ja tunnetuimmat viinilajikkeet ovat Pinot Noir, Chardonnay ja Pinot Gris. Viinit osoittautuivat ehdottomasti maineensa veroisiksi. Pinot Gris, joka ei normaalisti kuulu omiin suosikkeihimme, oli ehdottomasti yllättäjä! 

Viinitilasuosikit: 

• Polperro Winery - Kumpuilevien viinipeltojen keskellä sijaitseva viinitila, joka tarjoaa erilaisen, persoonallisen viininmaistelukokemuksen viinitilan kellarissa. 
• Montalto - Kaunis viinitila, jonka yhteydessä on myös ravintola, oliivilehto, kasvitarha ja veistospolku. Lounasvaraus kannattaa tehdä ennakkoon, sillä paikka on suosittu. 
• Yabby Lake Vineyard - Palkittu viinitila, jonka yhteydessä on rento ravintola. Kulinaarista kokemusta täydentävät paikan mielenkiintoiset taideteokset. 

Morningtonin niemimaa on totaalinen herkkusuun houkutus. Alueelta löytyy nimittäin niin maatilatoreja, rentoja kahviloita kuin tyylikkäitä ravintoloita. Täytä piknikkori paikallisilla juustoilla ja hedelmillä, nauti iltapäivän tee, maistele uusia makuja olutpanimoissa ja tislaamoissa - kulinaarisia elämyksiä on todellakin tarjolla jokaiseen makuun. 

Ravintolavinkit:

• Petit Tracteur - 10 Minutes by Tractor -ravintolan maalaistalobistro, joka tarjoilee ranskalaistyylistä ruokaa ja erinomaisia viinejä. Sisustuksessa ja kattauksessa käytetään Marimekon tuotteita, jotka sopivat paikkaan täydellisesti.  
• Spitfire Restaurant and Grill - Tarjolla on gourmet-hampurilaisia ja kattava olutlista. Seiniä täyttävät sodanaikaiset lentokoneet ja muut muistoesineet luovat omaperäistä tunnelmaa. 

Kansallispuistoja ja kuumia lähteitä 

Morningtonin niemimaan upeat maisemat ja sitä ympäröivä meri tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia seikkailuihin. Morningtonin niemimaan kansallispuistossa Portsean rannikolla sijaitseva London Bridge on yksi alueen vaikuttavimmista ja ainutlaatuisimmista kivimuodostelmista. Se muistuttaa suurta amfiteatteria, josta on upeat maisemat merelle. Voit ihailla tätä luonnon insinööriteosta näköalapaikalta ja halutessasi voit myös laskeutua alas rannalle, jolloin pääset aivan lähietäisyydelle. 

Peninsula Hot Springs on täydellinen kohde rentoutumiseen. Luonnolliset kuumat lähteet ja päiväkylpylä tarjoavat todella virkistävän kokemuksen. Se on kuin pyhäkkö, jossa höyryävä vesi rauhoittaa mieltä ja kehoa - todella uniikki ja harmoninen kokemus. Kannattaa ostaa liput etukäteen ja valita mahdollisimman aikainen ajankohta, jolloin pystyy nauttimaan rentouttavista kuumista kylvyistä ilman ihmisvirtoja. 

Lisää matkavinkkejä löydät Mornington Peninsulan Wowanders -matkapäiväkirjastani. 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Cape Hauy - Vaellus Tasmanian jylhissä maisemissa

Australian sydämen muotoinen eteläinen saari Tasmania on tunnettu jylhän karuista maisemistaan. Teimme Hobartin mini-häämatkalta päiväreissun Tasmanin niemimaalle, missä valloitimme Capu Hauyn kalliot. Olihan se aikamoinen porrasjumppa, mutta mitkä maisemat vaellus tarjosikaan! 

Cape Hauy (lausutaan Hoy) sijaitsee Tasmanin niemimaalla, reilun tunnin ajomatkan päässä Hobartista kaakkoon. Se on Three Capes Track -reitin viimeinen niemi, mikä on yksi koko Tasmanian uusimpia vaellusreittejä. Three Capes Track on yhteensä neljän päivän mittainen vaellus, mutta jos sinulla ei ole aikaa (tai halua) näin pitkälle erämaaseikkailulle, Cape Hauyn vaellus on mainio vaihtoehto. 

Vaellusreitti alkaa Fortescue Bay -lahden leirintäalueelta. Ajomatkan viimeinen reilu 10 kilometriä oli päällystämätöntä tietä, joka oli mutkineen ja kuoppineen jo seikkailu itsessään. Perillä meitä oli vastassa valkoinen hiekkaranta ja kristallinkirkasta sinistä vettä; Fortescue Bay -lahti oli tyrmäävän kaunis näky. Ihailtuamme hetkisen kutsuvaa rantaa, suuntasimme vaellusreitille, joka alkaa heti venerampin jälkeen. Alkumatka mukailee rannikkoa ennen kuin reitti suuntaa sisämaahan, jossa vastassa on monia, monia portaita. 

Reitin puolivälistä avautuu huikeat näkymät Cape Hauyn niemelle. Nousua ja lukuisia portaita on kuitenkin vielä edessä... Maisemat kuitenkin vain paranevat ja paranevat. Erikoiset, rosoiset doleriittikalliot muistuttavat kynttilöitä, jotka nousevat jylhästi merestä. Ne ovat muotoutuneet meren tyrskyjen aiheuttamasta eroosiosta johtuen tuhansien vuosien aikana. Meren erottamat yksittäiset, korkeat ja kapeat kalliot "Kynttilänjalka" ja "Toteemipaalu" ovat myös hurjapää-kiipeilijöiden suosiossa. 

Cape Hauyn huipulla on kivinen näköalatasanne yli 100 metrin korkeudessa meren vaahtopäiden yläpuolella. Huipulta avautuvat näkymät uhmakkaan meren ylle ovat aivan uskomattomat! 

Edestakaiseen reittiin meiltä kului noin neljä tuntia. Jyrkät nousut lukuisine portaineen ottivat voimille, mutta Cape Hauyn vaellus on vaatimustasoltaan keskitasoa eikä ollankaan mahdoton suoritus. Huikeat maisemat kannustavat jatkamaan ja saivat paikoittaisen kivun pian unohtumaan. Pulahdus Fortescue Bay -lahteen vaelluksen päätteeksi olisi kyllä ollut enemmän kuin tervetullutta, vaikka merivesi Tasmaniassa on kesäisinkin viileää, mutta harmiksemme meillä ei kuitenkaan ollut uikkareita mukana. 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Southern Highlands - Kihlapäivää juhlistamassa Sydneyn lähialueella

Kevät on alkanut täällä Australiassa, ja mikä olisikaan parempi ajankohta pienelle irtiotolle. Labour Dayn pitkälle viikonloppulle ajoittuu myös 1-vuotis kihlapäivämme. Siinäpä oli tarpeeksi aihetta pieneen juhlaan, ja suuntasimme ihanalle Southern Highlandsin alueelle Sydneyn lähialueelle rentouttavan pidennetyn viikonlopun viettoon.

Southern Highlands on ehdottomasti yksi suosikkikohteistamme Sydneyn lähialueella, minne on aina ihana palata uudestaan. Alue on säilyttänyt alkuperäisen viehätyksensä, ja hyvä niin - alueen hurmaavat pikkukaupungit ovat nimittäin kuin suoraan entisaikojen Englannista - mutta aivan viime vuosien aikana alueelle on saapunut myös tuulahdus uutta. Kaunis luonto, lukuisat vesiputoukset sekä viileän ilmaston viinitilat ovat saaneet seurakseen innovatiivisia ravintoloita, craft beer -olutbaareja, hispster-kahviloita ja mielenkiintoisia pikku putiikkeja.

Fitzroy Falls - Kevätkukkia ja lintujen bongausta

Tapamme mukaan halusimme aloittaa viikonlopun reippaillen luonnossa ja suuntasimme Fitzroy Falls -vesiputouksille. Fitzroy Falls Visitor Centre -vierailukeskus on kävelyreittien aloituspaikka, ja tällä kertaa suuntasimme East Rim -reitille. Jyrkänteen itäreunaa seuraileva reitti on erityisesti keväisin luonnonrakastajien unelma. Reitti kulkee eukalyptus- ja sademetsien sekä nummien poikki, ja matkan varrella on upeita näköalapaikkoja. Polkua tallatessa voi ihastella monia kauniita kevätkukkia, jotka olivat juuri parhaassa loistossaan. Reitin varrelta löytyy myös opasteita, jotka kertovat laji-infon lisäksi hyödyllistä tietoa muuttuvasta ympäristöstä. 

Meillä oli myös todella hyvää tuuria, sillä bongasimme yllättäen ensimmäistä kertaa lyyralinnun (lyrebird). Lyyralinnut ovat yleensä hyvin arkoja, mutta tämä yksilö näytti keskittyvän maan kuopimiseen kaikessa rauhassa - ehkä se tiesi olevansa turvallisen välimatkan päässä. Lyyralinnut ovat mielenkiintoinen australialainen lintulaji, sillä ne osaavat matkia lähes mitä tahansa ääniä. Niiden on kuultu jäljittelevän niin muiden lintujen laulua, eläinten ja ihmisten ääniä - ja jopa sahan ja auton varashälyttimen ulinaa. 

Edestakainen East Rim -reitti on noin seitsemän kilometriä pitkä, johon meiltä kului aikaa reilut pari tuntia. Suosittelen tätä reittiä erityisesti keväisin, mutta muina vuodenaikoina vastapuolen West Rim -reitti on näyttävämpi vaihtoehto lukuisine vesiputouksineen. 

Fitzroy Falls
Nowra Road
Fitzroy Falls NSW 2577

Biota Dining - Unohtumattomia makuelämyksiä 

Innovatiivisista ravintoloista puheen ollen, tällä kertaa olimme tehneet varauksen Biota Dining -ravintolaan, joka sijaitsee Bowralin kaupungissa. Biota Dining on tuonut korkealuokkaisen ruoan ja palvelun Southern Highlandsin alueelle, ja ravintolan menun sanotaan olevan yhtä moderni kuin sen minimalistinen skandinaavityylinen sisustus. Ravintola tarjoilee modernia australialaista ruokaa, ja sen on ottanut "lähiruoan" käsitteen varsin kirjaimellisesti; monet Biotan käyttämät ainekset ovat nimittäin peräisin aivan ravintolan omilta kulmilta. 

Seitsemän ruokalajin maistelumenu oli aivan taivaallinen nautinto. Viimeinen ruokalaji oli myös eksoottisin kokemus aikoihin, sillä tarjolla oli limesorbettia muurahaisilla. Kyllä, luit aivan oikein - muurahaisilla. Opimme, että aboriginaalien kulttuurissa muurahaiset ovat kuuluneet ruokavalioon jo tuhansien vuosien ajan. Niinpä rohkaistuimme ja otimme haasteen vastaan. No miltä ne muurahaiset sitten maistuivat? Sitrukselta, kuten tarjoilija lupasikin. Maistuisi varmaan sinullekin? 

Biota Dining

18 Kangaloo Road

Bowral NSW 2576

www.biotadining.com

Rentouttavan viikonlopun kruunasi rakastamamme Peppers Manor House -kartanohotelli, jossa olemme majoittuneet aikaisemminkin. Kevätkukkia oli ilmestynyt myös huoneeseemme, ja iltaisin siemailimme viinilasilliset hotellin olohuoneen takkatulen äärellä.

Näistä aineksista oli meidän 1-vuotis kihlapäivämme tehty. Miten teillä on tapana viettää kihlapäivää? 

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Blue Mountains - Viikonloppu Australian sinisillä vuorilla

Sydneyn lähialueilla on monia mielenkiintoisia luontokohteita, jotka sopivat niin päivä- kuin viikonloppureissuiksi, kun miljoonakaupungin urbaani hälinä alkaa väsyttää. Yksi alueen tunnetuimmista kohteista on Blue Mountainsin vuoristoalue, missä tulee vierailtua aivan turhan harvoin. Akkujen lataaminen oli vähintäänkin tarpeen, ja niinpä nostimme kytkintä ja suuntasimme viikonlopuksi rentoutumaan ikonisille Sinisille vuorille. 

Parin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä sijaitsevat maalauksellisen jylhät Blue Mountains eli Siniset vuoret kuuluvat koko Australian suosituimpien luonnonnähtavyyksien joukkoon. UNESCO:n maailmanperintöluetteloon listattu Blue Mountains National Park -kansallispuisto kätkee sisälleen upeita vesiputouksia, kanjoneita ja eukalyptusmetsiä. Siniset vuoret ovat saaneet nimensä eukalyptuspuista lämpimällä ja kuivalla säällä haihtuvasta höyrystä, joka jää taianomaisena usvana leijailemaan laaksojen ylle värjäten vuoret  todellakin sinisiksi. 

Three Sisters -niminen kalliomuodostelma on yksi alueen päänähtävyyksiä ainutlaatuisten eukalyptusmetsien lisäksi. Kolmen vierekkäisen kalliojyrkänteen muodostelma on muotoutunut vuosisatojen saatossa tuulen, sateen ja jokien hioessa hiekkakiveä. Alkuperäisväestön legendan mukaan paikallisen Katoomban heimon kolme sisarta rakastuivat Nepean heimon poikiin, mutta heimolait eivät sallineet heidän avioitua keskenään. Tästä seurasi heimojen välinen taistelu, ja Katoomban heimon noitatohtori muutti sisaret kiviksi suojellakseen heitä kamppailun ajan. Rakkaustarina päättyi kuitenkin onnettomasti, sillä noitatohtori itse kuoli taistelussa ja sisaret jäivät kivimuodostelmiksi muistuttamaan jälkipolvia heimojen välisestä taistosta. 

Upeiden maisemien lisäksi Siniset vuoret tarjoavat matkailijoille monenlaisia aktiviteetteja, kuten ratsastusta vehreissä laaksoissa, seikkailua luolissa ja kiipeilymahdollisuuksia. Vaellus on luonnollisesti matkailijoiden suosiossa ja alueelta löytyykin lukuisia eri vaativuustason vaellusreittejä lyhyistä kävelylenkeistä usen päivän vaelluksiin asti. Vedimme vaelluskengät jalkaan ja suuntasimme Govetts Leap -kierrokselle. Kolmen tunnin patikkareissun aikana hönkäilimme raitista vuoristoilmaa sisuksiimme keuhkojen täydeltä, ihailimme vuoristoalueen monimuotoista luontoa ja kuuntelimme harakan serenadia. 

Nautimme tunnelmallisen illallisen The Rooster -ravintolassa, jossa sai nauttia perinteisten ranskalaisten herkkujen lisäksi hulppeista näkymistä Jamison Valleyn laaksojen ylle. Illan päätteeksi siemailimme vielä viinilasilliset historiallisen kauniin Lilianfels -hotellimme aulabaarissa pianonsoittajaa kuunnellen. Herätessäni aamulla huoneemme muhkeista lakanoista tunsin oloni virkistäytyneemmäksi kuin pitkään aikaan. 

Kun haluaa pienen aikalisän arjesta, ei tarvitse välttämättä lähteä lomailemaan merten taakse. Romanttinen miniloma Sinisillä vuorilla oli täynnä tunnetta, rentoutumista ja uuden löytämistä.

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

Ben Lomond Summit - Queenstownin korkeimman vuoren huiputus

Queenstown on pesiytynyt Wakatipu-järven rannoille, keskelle jylhiä vuoria ja vehreitä, ikivanhoja metsiä. Tarunomaisia vuoristomaisemia ihaillessani en olisi uskonut, että tulisimme kiipeämään Queenstownin korkeimmalle huipulle asti. No, pientä yllytyshulluutta siihen tarvittiin. 

Syksyisellä Queenstownin reissullamme halusimme pyhittää yhden päivän luontoelämyksistä nauttimiseen vaellusreissun merkeissä. Queenstownissa on useita toinen toistaan upeampia ulkoilureittejä, joista valitsimme Ben Lomond Track -vaelluksen. Reitin voi aloittaa kätevästi aivan kaupungin keskustan tuntumasta, Skyline-köysiradan juurelta tai huipulta. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon ja huristelimme ensin Skyline Gondolan kyydissä Bob’s Peakin huipulle. 

Reitti kulkee aluksi synkän metsän poikki, mutta pian puut jäävät taakse ja reitti kohoaa vähän kerrallaan korkeammalle ja korkeammalle. Maisemat ovat suorastaan elokuvamaisen upeat. Reitti on suurimmaksi osaa yhteinen maastopyöräilijöiden kanssa, joten kannattaa pitää silmällä ohi kiitäviä hurjapäitä. Sekä vuohia. 

Meidän päämäärämme oli Ben Lomond Saddle 1326 metrin korkeudella, jonka saavutimme parin tunnin patikoinnin jälkeen. Huipulta palaavat vaeltajat rohkaisivat meitä jatkamaan Ben Lomondin huipulle saakka, sillä sinne olisi enää noin tunnin matka. Nautimme satulan huikeista maisemista niin paljon, että mietimme voisivatko maisemat huipulta olla muka niin paljon paremmat, että tunnin nousu kannattaisi. Meillä ei myöskään ollut mukana mitään eväitä, mutta vettä oli kyllä vielä reilusti jäljellä. Lepäsimme hetken satumaisista maisemista nauttien ja päätimme jatkaa matkaa. Huipulle vaan, kun tänne asti olimme jo kavunneet! 

Nousu satulalta vuoren huipulle on jyrkkä ja kivikkoinen. Parin ensimmäisen nyppylän jälkeen aloin jo epäillä, olimmeko sittenkin tehneet virhearvion, mutta jatkoimme kuitenkin hitaasti eteenpäin. Alkumatkasta olimme saaneet riisua takit ja pitkähihaiset paidat, sillä olimme suojassa tuulelta, mutta huippua kohden kavutessa myös kylmä tuuli tuli vastaan. Pian meillä olikin koko varustus taas päällä, hanskat mukaan lukien. 

Reilun tunnin tuskaisen kapuamisen ja muutaman lepotauon jälkeen saavutimme Ben Lomondin huipun 1748 metrin korkeudella. 360-asteen näkymät olivat niin paljon upeammat kuin olisimme edes osanneet kuvitella. Mystisiä vuoria joka suunnassa, lunta, ja keskellä kirkkaan sinisenä kimmeltävä Wakatipu-järvi. Miksi edes yritän kuvailla niitä maisemia, kuvat huipulta kertonevat sen paljon paremmin:

Ben Lomondin huiputus on elämys. Vaivalloinen nousu palkitsee uskomattomilla vuoristomaisemilla, mutta reissulle kannattaa varautua meitä paremmin. Kannattaa huomioida, että Skylinen jälkeen vaellusreitin varrella ei ole mitään fasiliteetteja tai vesipisteitä, joten kannattaa hyodyntää Skylinen palvelut. Lisäksi kannattaa ehdottomasti ottaa eväät mukaan sekä varautua vaihtelevaan säähän. Onneksi olimme syöneet tukevan aamiaisen, mutta voin sanoa että me palasimme takaisin sivistyksen pariin varsin uupuneina. Victory beer todellakin maistui uurastuksen jälkeen! 

Lisätietoja: Ben Lomond Track

Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi