torstai 25. lokakuuta 2012

Rainforest meets the Reef

Queensland-seikkailu jatkuu! Lähdin mukaan yön yli -reissulle Cape Tribulationille, jossa maailman vanhin Daintree-sademetsä ja maailman suurin koralliriutta kohtaavat. Todellakin ainutlaatuinen paikka! Kävin vaeltamassa sademetsässä kasveja ja otuksia ihmetellen, joista monia ei löydy mistään muualta maailmasta. Luulin muuten Daintreen tarkoittavan jotain puuta, mutta kyseessä onkin ihminen (Richard Daintree), jonka mukaan sademetsä on nimetty. 


Sademetsä kohtaa koralliriutan

Cape Tribulation beach

Mossman Gorge

Cassowary road sign

Yövyin sademetsä-lodgessa, joka osoittautui olevan laudoista kyhätty hökkelö keskellä metsää. Suihkussa kohtasin ensimmäisen aussi-hämähäkin, jonka paniikissa onnistuin tappamaan flip-flopilla (Oz-kielellä thong). Yön aikana minulle nousi kuume, ja metsän ääniä kuunnellessa kuumetokkuraisena olin varma että olin saanut jonkin kuolettavan trooppisen taudin. Sademetsän kasveista ja elukoista kun suurin osa on myrkyllisiä. Enkä tietenkään ollut pakannut mitään lääkkeitä mukaan metsään, sen sijaan olin fiksuna naisena ottanut mukaan mm. ballerinat ja bilemekon mahdollisia viidakkohenkisiä iltamenoja varten. Ziisus, ei ole helppoa olla tyhmä! Onneksi matkaseurueessa oli yksi sairaanhoitaja ja yksi lääkäri, joilta sain lääkkeitä helpottamaan tukalaa oloani. Seuraavana päivänä pääsin pois sademetsästä takaisin sivistyksen pariin, ja matkalla pääsimme vielä ylittämään Daintree-joen ja bongaamaan krokotiilejä. 


Saltwater crocodile

Parin päivän lepäilyn jälkeen olo oli taas parempi ja suuntasin sitten koralliriutalle snorklaamaan. Uin riutalla korallien keskellä värikkäiden Nemo-kalojen, kilpikonnien ja pienten haiden kanssa. Aivan uskomattoman upea kokemus! :) Turkoosissa meressä tosin korallit yms näkyvät melko vihreinä eivätkä ollenkaan niin kirkkaan värikkäinä kuin tv:ssä. Laivan snorklaus-/sukellusopettaja sanoi, että yksi cooleimpia kokemuksia on saada haava veden alla, sillä silloin myös veri näyttää vihreältä. Jätin kokeilematta siinä pelossa, että tappajahai haistaa veren ja syö minut suihinsa. 


Michaelmas Cay, The Great Barrier Reef




Nyt suuntana Sydney ja agendalla saada elämä järjestykseen: terveys, työpaikka, asunto - mitä näitä nyt on. Olen vähän väsynyt pitkään matkustamiseen, joten nyt olisi kiva vähän asettua aloilleen ainakin vähäksi aikaa. Ja sitten taas matkustaa lisää, niin paljon upeita paikkoja vielä näkemättä... Toinen vaihtoehtoni on jatkaa matkaa Melbourneen sukulaisteni luo. En oikein osaa päättää mitä haluan ja mitä minun kannattaisi tehdä, mutta toisaalta on hyvä että on ainakin vaihtoehtoja. Ja eiköhän asiat tästä järjesty!


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Trooppinen Queensland

Olen löytänyt uuden parhaan keinon tavata miehiä: aussilennot. Lennolla Sydney-Cairns istuin kivan aussin vieressä, jonka kanssa juttua alkoi riittää heti kun otin matkaoppaani esille. Ruikutus "olen kaukaa Suomesta ja matkustan täällä ihan yksin" toimii näköjään tosi hyvin. ;)

Täällä Queenslandissa on ihan helkutin kuuma, vaikka nyt on olevinaan kevät. Ja onnistuin käräyttämään ihoni heti ensimmäisenä päivänä, vaikka olenkin käyttänyt muka tehokasta aurinkovoidetta. Cairns on itse asiassa vähän tylsä paikka ja tuntuu pikku kyläseltä Sydneyn jälkeen, eikä täällä ole edes uimarantaa. Tai on, mutta siellä ei voi uida krokotiilivaaran takia. Mutta kaikkea mielenkiintoista löytyy lähistöltä: sademetsiä, vuoria, upeita rantoja, koralliriutta jne. Asustelen täällä sen lentokonemiehen guesthousessa. Se on kuulemma niin rikas (töissä Googlella ja mukana Spartacus-sarjassa), että minun ei tarvitse maksaa asumisesta mitään. Ja tyyppi on tosi hauskaa seuraa, vaikka heti tänne tultuani olikin selvää, että tästä ei nyt tule mitään muuta. Olemme vaeltaneet sademetsissä, käyneet uimassa laguunissa ja grillanneet biitsillä mm. kengurumakkaroita (nam). 

Pari päivää sitten se lentokoneaussi vei minut roadtripille Port Douglasiin. Ihana päivä: kävelimme rannalla, kävimme lounaalle, sitten vaeltamassa sademetsässä ja lopuksi päädyimme uimaan sellaiseen idylliseen pikku järveen keskellä metsää. 


Port Douglas

Uimapaikka

Svedu, dutchi ja kolumbo lähettelevät jotain tylsiä "mitä kuuluu" -viestejä. Hohhoijaa, eurooppalaiset miehet on niin nähty. Ja toisinaan paras keino päästä yli jostakusta on hankkiutua jonkun toisen syliin sademetsäjärvessä. Ollaan elämän perusfaktojen äärellä. ;)

Nyt pitää alkaa selvittää mikä olisi järkevin keino navigoida takaisin Sydneyyn. Joku sanoi minulle, että "olet aika hullu jos aiot tehdä sen matkan yksin". Hmph. Tätä tietysti olisi kannattanut miettiä jo ennen kuin tulee tänne asti, mutta tehdään tämä nyt Elzun tavalla... Oh well, lähden huomenna yhdeksi yöksi Daintree-sademetsään ja ensi viikolla haluaisin vielä käydä koralliriutalla. Sitten nokka kohti etelää joko lentäen tai bussilla. 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sydney feat Annastiina

Takana huikeat kaksi viikkoa Sydneyssä ihanan Annastiinan kanssa! :) Teimme myös päivän ekskursion Katoombaan, jossa kävimme vaeltamassa Blue Mountains -vuorilla (ja välillä käytiin vähän maistelemassa viinejä). Olemme myös kuolanneet Bondi- ja Manly -biitseillä miehiä. Niskat menee kohta sijoiltaan ja kurkkua kuivaan kroonisesti, miehet ovat todellakin niin hyvännäköisiä, lääh! Aussiolut ei ole mitenkään erikoista etenkään mahtavien belgioluiden jälkeen, mutta viini on hyvää - mutta aivan käsittämättömän kallista, niin kuin kaikki muukin täällä. Olemme myös syöneet hyvin, mm. krokotiilipizzaa, ja yhtenä iltana ollessamme dinnerillä bbq-paikassa meitä kuvattiin Japanin TV:n ruokaohjelmaan. Ja sattumalta pääsimme myös viettämään paikallista Oktoberfestiä.

Auringonpaiste on kirkas ja voimakas jo nyt, vaikka on vielä kevät. Pimeä tulee yllättävän nopeasti heti kuuden jälkeen ja pimeys on todellakin mustaa. Myös tähdet loistavat kirkkaana pimeällä - otsonikerros on yliarvostettua. Merivesi on vielä aivan jääkylmää, ei voi vielä mennä surffaamaan tai uimaan, mutta kuukauden päästä pitäisi kuulemma lämmetä.

Piknikillä, taustalla Harbour Bridge ja Oopperatalo


Watsons Bay


The Three Sisters, Blue Mountains
Manly Beach

 Tosielämän havaintoja Sydneyssä à la Annastiina & Elisa:
  • täällä on maailman parhaimman näköiset miehet - siis oikeasti, miesten vatsalihakset supistelevat hengittäessä, mykistävää!
  • myös Australiassa blondinaisilla on erioikeuksia, esim. pukukoodit eivät koske heitä. Jee! 
  • 1+7=8 (matemaattinen oivallus aikaeroa laskettaessa)
  • missä kohtaa Z on aakkosissa? -> "melko lopussa"

Olen myös jo kirjaimellisesti jättänyt jalanjälkeni tähän kaupunkiin kävellessäni korkkareilla märkään sementtiin. Jesh!


Parina päivänä ennen Annastiinan lähtöä aloin saada ensimmäisiä ahdistus-paniikkikohtauksia, ja todella mietin mitä helkuttia onkaan tullut tehtyä: olen   yksin maailman äärissä ilman asuntoa ja työpaikkaa. Olin jo suunnilleen pakkaamassa kamojani ja suuntaamassa sukulaisteni luo Melbourneen. Mutta pelin henki täällä tosiaan on tämä: tulet Ausseihin, tapaat ihmisiä, matkustat heidän kanssaan ja teet jossakin välissä vähän jotain töitä. 

Alun perin minulla oli nyt jo tylsältä kuulostava suunnitelma etsiä asunto ja hakea töitä ensin Sydneystä ja vähän asettautua tänne ja matkustaa sitten myöhemmin. Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa seikkailuasenteen ja lähden ensimmäiseksi vähän reissaamaan itärannikolle, katsotaan niitä töitä sitten myöhemmin kun rahat loppuvat. Buukkasin pari päivää sitten maanantaiksi lennon Cairnsiin. Luonnollisesti yksisuuntainen lento, katsotaan sitten milloin ja mitä kautta olen tulossa takaisin... Queenslandin huudeille on paras ajankohta mennä juuri nyt ennen kuin siellä on aivan helvetillisen kuuma ja sadekausi alkaa. Ja samalla pääsen sitten näkemään Great Barrier Reefin. Äitini on tietysti aivan paniikissa ja hätäilee onko minulla katto pään päällä. No jos ihan rehellisiä ollaan, niin en tiedä sitä itsekään - mutta eiköhän asiat aina jotenkin järjesty! Se lentokonemies tulee hakemaan minut lentokentältä ja vie sitten dinnerille. Adventure here I come! :)

maanantai 24. syyskuuta 2012

Up in the air

G'day from Sydney! Melkein myöhästyin koneesta Hong Kongissa (en tajunnut, että kentällä piti ottaa vielä jokin helkutin juna porteille), mutta onneksi ehdin kyytiin, ja lentomatka oli itse asiassa aivan huippu: istuin onnekseni hottis-britin vieressä, joka antoi todella hyviä Aussi-vinkkejä ja matkan aikana ehdittiin vaihtaa elämäntarinat ja meillä oli kiinnostavat debatit EU:sta, feminismistä ja ihmissuhteista. Lisäksi kävimme läpi svedun luonneviat, kuuntelimme The Rasmusta ja joimme viiniä. Hän kutsui minut vierailemaan luokseen Cairnsiin, joka on hänen mukaansa maailman upein paikka UK:n jälkeen. Hauska sattuma on se, että meillä on synttärit peräkkäisinä päivinä, eli hän on myös skorppari - mikä on itse asiassa aika huono juttu, sillä kaksi skorpparia ei todellakaan sovi yhteen. Anyway, kävimme drinkeillä vielä Sydneyssä. Eli ekat treffit heti ekana iltana! Minulla on sellainen tuntuma, että tästä tulee vielä aikamoinen Aussi-seikkailu... ;)

Annastiina oli minua juna-asemalla vastassa, ihanaa! Dinneriksi söimme suklaata ja joimme teetä, hihihi. Annastiina oli myös bongannut lähimmän viinikaupan, kätevää.

Vastakohtien Hong Kong

Tervehdys Hong Kongista! Saavuin ensimmäiselle etapille aivan koomassa, en tietenkään pystynyt nukkumaan sekuntiakaan lentokoneessa. Ihme kyllä, paniikki ei iskenyt edes matkalla. No, muistan kyllä eräätkin paniikkikohtaukset kesän ajalta, jolloin toivoin vain voivani vetää jostakin jättiläismäisestä hätäjarrusta, joka pysäyttäisi koko universumin...

En ole aikaisemmin matkustanut paljoa itsekseni, mutta ainakin tähän mennessä se on ollut antoisaa ja avartavaa. Päätin, etten aio olla mikään tylsä ja säälittävä yksinmatkustaja, vaan pikemminkin moderni ja itsenäinen kosmopoliitti. Olisi tietysti mukava jakaa kokemuksia jonkun kanssa näin paikan päällä, mutta toisaalta yksin matkustamisessa on myös puolensa, mm. tulee ryypättyä radikaalisti vähemmän kuin ystävien kanssa. Krhm, puistattaa ajatellakin sitä alkoholin kulutuksen määrää vaikkapa Budapestin tai Tel Avivin reissuilla. ;) On ollut myös hienoa huomata, että yksinkin pärjää, ja saa ainakin päättää mitä tekee ja minne menee. Ja parin päivän yksinolon jälkeen kynnys mennä juttelemaan muille ihmisille madaltuu, ja olen tavannut kivoja tyyppejä, mm. porukan Nykistä, jotka kuvaavat täällä jotain lyhytelokuvaa. Tapasin myös pari aussia, joiden kanssa kävin drinkeillä.

Hong Kong on todella moni-ilmeinen vastakohtien kaupunki. Se on mielenkiintoinen sekoitus itää ja länttä, suurkaupunkia ja vihreää luontoa, modernia teknologiaa ja vuosisataisia kulttuuriperinteitä. Pilvenpiirtäjät ja luksuskaupat ovat vain pintasilaus, jonka alta löytyy vanha kiinalainen kulttuuri feng shuineen ja markkinoineen. Lähisaarilta löytyy myös koskematonta luontoa, jonne voi paeta kaupungin hulinaa. Yhden päivän vietin luonnontilaisella ja kauniilla Lamman saarella, jossa pystyi unohtamaan olevansa miljoonakaupungin läheisyydessä.


Näkymä Victoria Peakilta kaupungin ylle

Katuelämää
Hong Kong by night Kowloonista kuvattuna

Vaellusreitin varrella Lamman saarella



Temple Streetin markkinat

Tässä vielä äitini viime hetken vinkit matkaan:
  • muista uida aina rannan suuntaisesti
  • älä ota pikavippiä
  • pokaa joku rikas viinitilan perillinen
Jep jep, näillä ohjeilla matka jatkuu huomenna kohti Down Underia! :)

perjantai 14. syyskuuta 2012

Australia-tavoitteita

Viime kuukausina olen ollut huolissani tavoitteistani, urakehityksestäni ja moraalistani (niitä ei ole ollut). Niinpä olen laatinut itselleni tavoitteita Aussi-ajalleni, jotta käyttäisin siellä oleskeluni sekä mielekkäästi että järkevästi enkä vain haaskaisi aikaani huuhailemalla kuin mikäkin ellun kana. 
Tässäpä listaa:
  1. Tanssia salsaa biitsillä.
  2. Oppia surffaamaan (tästä on kehittynyt suorastaan pakkomielle).
  3. Uida delfiinien kanssa. 
  4. Suorittaa kauppatieteiden opintoja (olenhan sentään virallisesti opintovapaalla).
  5. Kehittää kielitaitoani ja saada uutta työkokemusta, jotta voin Suomeen/Brysseliin/jonnekin palattuani edetä urallani ja etsiä uuden lupaavan työpaikan.
  6. Matkustella mahdollisimman paljon.
  7. Saada svedun luonneviat korjattua ja saada uskoteltua hänelle että kuulumme yhteen. Ei, ei, ei!
  8. Saada kolumbo antamaan lähtöni anteeksi ja rakastumaan minuun uudestaan. Eiiih!
  9. Aloittaa deittailu puhtaalta pöydältä ja välttää kaikenlaista ihmissuhdedraamaa.
  10. Välttää haiden, skorpionien, käärmeiden ja muiden vaarallisten elukoiden hyökkäyksiä.
  11. Lopettaa pakkomielteinen negatiivisten asioiden vatvominen ja olla positiivisempi ja itsevarmempi. 
Tiivistäen voisi sanoa, että kesäkuussa Suomeen palatessani tavoitteenani on olla sisäisesti mahdollisimman zen ja ulkoisesti mahdollisimman ruskettunut. :) Tosin Suomeen palatessani olen myös koditon, rahaton, mahdollisesti työtön ja ikäloppu vanhapiika, joka joutuu palaamaan vanhempiensa luokse peräkammarin naiseksi. Krhm. Liian masentavaa, en halua edes ajatella sitä.

Toisaalta kaipaisin elämääni pysyvyyttä, ja oikea koti ja pysyvä osoite sekä kunnollinen työpaikka olisivat vaihteeksi ihania asioita. Ehkä minusta vielä joskus tulee kelvollinen yhteiskunnan jäsen. Mutta ei ihan vielä. Ymmärrän kyllä, että tällä elämäntyylillä en tule koskaan ainakaan omistamaan mitään. Ainoa toivoni on pokata joku rikas älykääpiö, joka on kaikesta kanssani samaa mieltä... 

Rakastan Australiaa koko ajan vain enemmän! Pankkitilin avaaminen onnistui näppärästi netissä (!). Vaikuttaa siltä, että olen menossa sivistyneeseen valtioon. Matkakuume alkaa kuitenkin nousta! Onnellinen sattuma on se, että Annastiina saapuu parin viikon lomalle Sydneyyn samana päivänä kuin minä, 24.9. Joten rauhallisin mielin voin lähteä matkaan. Vielä kun saisin äitini uskomaan, että homma on hanskassa. En nimittäin jaksa kuunnella tuota vouhottamista enää yhtään, grrr. No, äidit on. Kaikella rakkaudella. 

maanantai 10. syyskuuta 2012

Henkinen prosessi

Kun viimeisen kerran suljin EUE-keskitysleirin oven takanani, mielessäni raikui vain yksi ajatus: freedom! Vietimme hauskan viimeisen Bryssel-illan "superpizzapaikassa". Oli tietysti haikeaa hyvästellä ystävät, ja matkalla lentokentälle sain vielä parikymmentä itkukohtausta (varovainen arvio). Kun kentällä toivotin viimeisen kerran svedulle "tack och ädjö", olin kuitenkin emotionaalisesti ja henkisesti täysin valmis jättämään Brysselin taakseni, ja koneessa keskityin vain lukemaan Eat Pray Love'a ja fiilistelemään omia tulevia seikkailujani. 


Malja vapauden ja Emmin uuden kämpän kunniaksi

En tiedä onko minulla vain jokin todellisuuden kieltämisdefenssi päällä, vai olenko muka pystynyt käsittelemään tunnetilojani jotenkin niin älykkäästi, että Suomeen palattuani en olekaan vaipunut syvädepressioon, vaan kotona Siilinjärvellä on ihan mukavaa. Mitä nyt olen regressoitunut varhaisteinin tasolle, mutta niin käy joka kerta kotiin palatessa. Maikin ohjeiden mukaisesti olen pitänyt itseni kiireisenä sienestämällä ja marjastamalla, käymällä lenkillä ja viettämällä aikaa perheeni kanssa - ja kävin jopa lintumetsällä veljeni kanssa. Olen myös tarkistanut maailmankartasta useaan kertaan, että varmasti ymmärrän minne maailman ääriin olen pian suuntaamassa. Ilmassa on positiivista jännitystä enkä malta odottaa, että matkani voi alkaa!


Lintumetsällä Mikon ja Essi-koiran kanssa, mahtava kokemus!

Skeematerapian tunnelukkotestin mukaan minulla on kaksi erittäin vakavaa tunnelukkoa: vaativuus ja tunnevaje (+ muutama vähemmän vakava lukko). Kuulostaa tutulta: elämä tuntuu suorittamiselta ja kyllästyn helposti kaikkeen sekä ihastun kylmiin ja tunneongelmaisiin tyyppeihin. Hmph. Mutta ei hätää: kuten Tommy Hellsten kirjassaan Saat sen mistä luovut toteaa: "Ihminen on aina hakenut turvaa siitä, että lopettaa matkustamisen, pysähtyy paikoilleen ja pystyttää leirin, johon päättää asettua loppuiäkseen. Mutta turvan löytää vain se joka siitä luopuu, elämän se joka ottaa riskin ja lähtee liikkeelle, uskaltautuu seikkailuun. - - Tie aitoon elämänmuutokseen kulkee paradoksien kautta". Aivan, hurraa! Kyllä tästä vielä tunnelukot aukeavat ja löydän sisäisen rauhan. 

Sain tällä viikolla yllätyksekseni mailin entiseltä kollegaltani Tonilta: "tässä linkki yhteen avoimeen työpaikkaan joka voisi kiinnostaa sinua". Siis kolmen kokonaisen työpäivän jälkeen tiimini haluaa varmistaa, että en ole vuoden päästä palaamassa takaisin duuniin. En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Hmph.

Näin sunnuntai-illan ratoksi aion keskittyä katsomaan He's just not that into you -leffan viinin ja muistiinpanovälineiden kera. Viime hetken vinkit talteen ennen kuin deittailen surffareita ja muita hottiksia! ;)