Pidennetyn viikonlopun reissu Hobartiin Australia-päivän kunniaksi oli ensikosketukseni Tasmaniaan. Tasmanian pääkaupunki Hobart hurmasi jylhän karulla luonnollaan. Tästä pienestä satamakaupungista löytyi lisäksi boheemi taideyhteisö ja herkullista seafoodia. Reissu olikin varsin onnistunut, sillä mukana matkassa ollut anoppikin pysyi kontrollissa.
Tasmania - kuin Australia pieniskoossa, mutta silti erilainen. Tasmanian pikkuruinen pääkaupunki Hobart teki välittömästi lähtemättömän vaikutuksen rennon boheemilla elämäntyylillään ja luonnon karulla kauneudellaan. Se oli kuin pieni söpö kalastajakylä mielenkiintoisine taideyhteisöineen valtavan vuoren kupeessa.
Hobartin tunnetuin maamerkki on 1270 metrin korkeuteen kohoava Mount Wellington -vuori, jonka juurelle kaupunki on rakennettu. Vuoren huipulle johtaa noin 20 kilometrin pituinen kapea ja mutkainen tie, mutta huipulta avautuvat huikeat näkymät palkitsivat tuon hieman vaivalloisen ajomatkan. Korkeutensa takia vuoren huipulla oli selkeästi viileämpää kuin alhaalla kaupungissa, joten sinne suuntaavan kannattaa pukeutua lämpimästi. Vuoren huippu voi kuulemma kesälläkin saada lumipeitteen, ja huippu on usein pilvien ja sumun peitossa.
Hobartilla on läheinen yhteys mereen, minkä ansiosta kaupungista saa todella tuoretta seafoodia monin eri tavoin valmistettuna. Voin sanoa yhtään liioittelematta, että söin Hobartissa elämäni parhaat osterit. Seafoodin ystävien kannattaa ehdottomasti käydä illallisella ikonisessa Drunken Admiral -ravintolassa, jonka on ollut menestyksekkäästi toiminnassa jo vuodesta 1979 lähtien. Ravintola tarjoaa sekä herkullista seafoodia että mielenkiintoista merellistä tunnelmaa, niin sijaintinsa kuin sisustuksensa puolesta.
Hobartin ehdoton ykköskohde on Museum of Old and New Art, eli tuttavallisemmin MONA. Kyseessä on maailmanluokan taidemuseo, jossa kannattaa vierailla vaikka ei taidefani olisikaan, museo oli nimittäin jotain aivan omaa luokkaansa. Maanalaisessa museossa vanha ja uusi taide ovat häkellyttävässä sekamelskassa keskenään. MONA oli sekä provokatiivinen, häiritsevä että mukaansatempaava, ja väittäisin sen olevan koko Australian mielenkiintoisin museo.
Teimme Hobartista myös päiväreissun Tasmanian itärannikolle Freycinetin kansallispuistoon, josta teimme muutaman tunnin vaellusretken Wineglass Bay -lahdelle. Matkalla saimme ihailla silmiä hiveleviä jylhiä maisemia, koskemattomia hiekkarantoja ja monin paikoin kivikkoista rannikkoa.
Olin jossakin mielenhäiriössä pyytänyt matkalle mukaan myös anopin hänen ystävättärensä kanssa, joten katastrofin ainekset olivat valmiina. Onnistuimme kuitenkin pitämään valtasuhteet itsellämme ja anopin siten kontrollissa. Olimme varanneet auton, ottaneet etukäteen selvää matkakohteesta ja tehneet illallisvaraukset etukäteen. Leidit suostuivat jopa tulemaan mukisematta mukaamme gastropubiin nauttimaan Australia-päivän tunnelmasta, ja vaellusreissumme ajaksi he osallistuivat hotellin järjestämälle päiväreissulle Maria Island -saarelle. Hobartin reissu olikin, ihme kyllä, kaikin puolin erittäin onnistunut, ja Tasmania jätti palavan halun sydämeen palata sinne pian uudestaan.
Tämä kirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka tarkoituksena on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Instagram Travel Thursday on joka kuukauden ensimmäisenä torstaina tapahtuva kansainvälinen kampanja, jossa merkitään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Kampanjan järjestäjinä Suomessa toimivat Muru Mou, Travelloverblogi ja Skimbaco. Tervetuloa osallistumaan mukaan kampanjaan, tarkemmat ohjeet löydät täältä. Minut löydät Instagramissa nimellä @elizadoesoz.
Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:


































