Ulkosuomalaisen Suomi-loma

Useamman ulkomailla asutun vuoden aikana olen onnistunut kehittämään hieman nostalgis-neuroottisen suhtautumisen entiseen kotimaahani. Heinäkuussa oli vuorossa parin viikon Suomi-loma puolentoista vuoden tauon jälkeen. Parissa viikossa tämä ulkosuomalainen ehti kokea kaikenlaista: Suomen kesän parhaita paloja, aikamatkan tulevaisuuteen sekä kultturishokkeja.

Näkymät Puijon tornista Kuopion ylle. 

Helsingissä oli vastassa Suomen tämän kesän ensimmäinen hellepäivä, mikä ihana yllätys! Suomen kaunis luonto myös lumoaa heti jokaisella kerralla: vihreää metsää, kirkkaita järviä ja merta sekä kauniita kukkia joka puolella. Olin aivan unohtanut miten upeita lupiinit teiden varsilla ovatkaan! Ja miten bussissa - ja ylipäätään joka paikassa - voi olla ilmainen, toimiva wifi?! Kuin olisi saapunut uudelle ajanjaksolle, jota emme ole vielä eläneet Australiassa. 

Tosin jokaisen Suomi-loman ennakkoasetelma tuntuu jo olevan hieman ongelmainen, sillä aikaa on aina liian vähän ja siinä lyhyessä ajassa pitää yrittää ahnehtia Suomen parhaita paloja mahdollisimman paljon. Loma rakentui siis tälläkin kertaa maaniselle minuuttiaikataululle, koska halusin sekä viettää aikaa perheeni kanssa että tavata mahdollisimman monia ystäviäni ja sukulaisiani. Ja koska näin ulkosuomalaisena entisen kotimaansa haluaa nähdä ja kokea myös turistin silmin, on tietenkin metsästettävä elämyksiä ja mässäillä itsensä ähkyyn kaikilla mahdollisilla Suomi-herkuilla. 

Parin viikon lomadieetti oli pitkälti seuraava: sata kiloa skyriä (äippä oli ostanut varuilta kaikkia mahdollisia makuja), kalaa kaikissa mahdollisissa muodoissaan ja tuhat karjalanpiirakkaa (varovainen arvio). Kuopion torilla maistelimme myös kaikki mahdolliset lihapiirakat, vedyt ja atomit, sillä olin jo itsekin unohtanut mitä mikin niistä itse asiassa edes on. Nam ja ugh!

Salmiakkijäätelöt Kuopion torilla, nam!

Torikahvilaan jonottaessani sain myös muistutuksen suomalaisesta small talkista pahimmillaan: 
Mies edessäni tilaamassa: "Kahvi". Myyjä: "Pieni vai iso?" Mies: "Pieni". 
Ja se dialogi oli sitten siinä. Hmph.  

Jason sen sijaan ehti solmia ties kuinka monia uusia ystävyyssuhteita loman aikana (erityisesti vessassa - hmmmph). Eksoottisen ilmestyksen aussiaksentti lienee monelle mielenkiintoinen yllätys.

Elämyksiä koettiin tällä kertaa ensinnäkin haukisafarin merkeissä, mikä on ollut perheemme traditio jo vuosikausien ajan. Edes pieni kesäiltainen vesisade ja miljoona hyttystä eivät haitanneet, ja kaikkien yllätykseksi kalastaja-noviisi Jason sai vedettyä parikiloisen hauen veneeseen asti veljeni ohjeistamana. Seuraavana päivänä hauki oli sitten savustettuna lautasella ja hyvää muuten oli! Mummi oli myös riemuissaan: "Se on kalamies!" :) Lisäksi kävimme maistelemassa viinejä Alahovin viinitilalla ja saunomassa maailman suurimmassa savusaunassa Kuopiossa. Tosi mukavia kokemuksia, ja myös itselleni ensimmäistä kertaa.

Kalamies ja sen hauki.

Loman lopulla teimme myös minireissun Ruotsiin serkkuja moikkaamaan. Risteilyllä nautimme dinneriksi sushia, joka oli aivan yhtä maistuvaa kuin Ausseissakin, tosin varmaan tuplasti kalliimpaa. Parin tunnin ajomatka Tukholmasta sujui näppärästi veljeni kännykän navigaattorin ohjeistamana - onhan täällä kaikilla tietenkin käytössä rajoittamaton data Pohjoismaissa. Miten voi olla?!

Helsinki.

Viimeiset lomapäivät Helsingissä sujuivat mukavissa merkeissä ystäviä tavaten. Vaikka edellisistä tapaamisista onkin jo aikaa, oli ilo huomata että sama pölinä oli päällä edelleen. Ihanaa, että pitkä välimatka ei ole este ystävyyden säilymiselle! :) Ravintolassa sain taas ihmetellä suomalaista toimivuutta: laskun jakaminen ei ole mikään ongelma vaan itsestäänselvyys, ja vaikka illan aikana oli ehditty vaihtaa pöydässä paikkojakin, laskut olivat silti oikein. Wow! Laskun loppusumma sen sijaan hirvitti jokaisella kerralla. Lisäksi sain taas muistutuksen siitä, että Suomessa lasi viiniä ei suinkaan ole lasi viiniä, vaan se mitataan senttilitran tarkkuudella. Viimeisenä lomapäivänä onnistuimme käräyttämään nahkamme Suomenlinnassa hengaillessa - Suomen kesä yllätti lomailijat. Lähdön hetkellä punanahkoja kuitenkin odotti mieluisa yllätys lentokentällä: meidät oli upgreidattu business-luokkaan. Marimekko-tohvelit jalassa matkasimme Hong Kongiin, missä oli vuorossa loman jatko-osa. Pysy kuulolla, seuraavassa blogikirjoituksessa siitä lisää!

Long weekend in Mudgee wine region

Kesäkuun alussa vietimme kuningattaren syntymäpäivän pitkän viikonlopun Mudgeen viinialueella. Ohjelmassa oli viininmaistelua, herkullista ruokaa ja kauniista maisemista nauttimista - aivan mainio tapa viettää talvinen viikonloppu. 

Logan Wines.

Mudgeen viinialue sijaitsee noin kolmen ja puolen tunnin ajomatkan päässä Sydneystä luoteeseen. Mudgee on ehkä vähemmän tunnettu viinialue, mutta sillä on kuitenkin pitkät perinteet. Viinialueen tarina alkaa vuodesta 1858, jolloin saksalaiset viininviljelijät istuttivat ensimmäiset köynnökset. Mudgee tunnetaan Australian Chardonnay-pääkaupunkina, ja se onkin Australian ensimmäinen viinialue, jossa on aloitettu Chardonnayn valmistus. Lisäksi alueella tuotetaan mahtavia rosé-viinejä sekä täyteläisia punaviinejä, kuten Cabernet ja Shiraz. Viimeisen 10 vuoden aikana alueella on myös aloitettu viljelemään vähemmän tunnettuja viinilajikkeita, kuten Sangiovese, Barbera ja Petit Verdot. 

Majoituimme rauhallisessa ja tyylikkäässä Rosby Studiossa, joka sijaitsee Rosbyn viinitilan kupeessa noin 10 minuutin ajomatkan päässä Mudgeen keskustasta. Viikonloppuna juhlistimme myös kaksi ja puolivuotista yhteistä taivaltamme The Zin House -ravintolassa Lowe Wines -viinitilalla espanjalaisen tapas-henkisen dinnerin merkeissä, mikä koostui paikallisista orgaanisista antimista ja viinitilan orgaanisista viineistä. Aivan mahtava kokemus! 

Usvainen mutta aurinkoinen talviaamu; näkymät Rosby Studion pihalta.

Jason ruokkimassa kanoja Rosby Studion pihalla.

Viinilasilliset auringon laskiessa, The Zin House.

Saimme esimakua alueen viineistä muutama viikko aikaisemmin viinifestareilla Pyrmontissa Sydneyssä. Yritimme keskittyä tällä kertaa lähinnä niihin mielenkiintoisilta vaikuttaviin viinitiloihin, joiden viinejä emme viinifestareilla olleet testanneet. Alueen viinit ovat todellakin aivan erinomaisia. Voin tunnustaa, että normaalisti olen Australiassa ABC-heimolainen (Anything But Chardonnay), mutta Mudgeen Chardy on todellakin maineensa veroista ja maistuu juuri niin hyvältä kuin sen muistan Euroopasta. Tässä omat Mudgeen suosikkini:

• Huntington Estate Wines
• Bunnamagoo Estate Wines
• Logan Wines
• Mansfield Wines
• Ernest Schuetz Estate
• Robert Stein Winery

Robert Stein Winery.

Kävimme myös pienimuotoisella vaelluksella The Drip Gorge'ssa, joka sijaitsee noin 50 km Mudgeen pohjoispuolella. 

The Drip Gorge.

Lisäksi viikonloppuun mahtui mielenkiintoisia kohtaamisia villieläinten kanssa. Lauantai-iltana dinnerin jälkeen pääsin näkemään autosta käsin ensimmäisen villin wombatin, joka jökötti keskellä tietä - onneksi Jasonin nopea väistöliike pelasti törmäämiseltä. Lisäksi näimme viikonlopun aikana useita kenguruja, jäniksiä sekä yhden ketun, joka jolkotteli tien poikki. 

Sydney Greeters - get to know Sydney personally

Suunnitteletko matkaa Sydneyyn? Jos haluat nähdä ja kokea Sydneyn paikallisten silmin, voit varata itsellesi ilmaisen, persoonallisen kaupunkikierroksen Sydney Greeter'in kanssa. Sydney Greeter on paikallinen henkilö, joka vapaaehtoisesti haluaa näyttää turistille kaupunkia omin, paikallisin silmin, ja tarjota vinkkejä joita et kenties löytäisi mistään matkaoppaista. Sydney Greeters on osa maailmanlaajuista The Global Greeter Network -verkostoa, ja toiminta on vihdoin alkanut myös Sydneyssä. Voin olla iloinen todetessani, että olen myös itse mukana toiminnassa. Ja eihän sitä tiedä mitä kaikkea kivaa tästäkin vielä poikii. Toivotamme tervetulleiksi vierailijat kaikkialta maailmasta! 

Lue lisää Sydney Greeters -toiminnasta ja pyydä itsellesi ilmainen kaupunkikierros tästä. 

Lisätietoja myös Facebookissa. 

Salaisia baareja ja uusia makuelämyksiä

Sydneyssä ravintoloita, baareja ja kahviloita löytyy joka lähtöön, ja tämä on asia jota todella rakastan tässä kaupungissa - on vain löydettävä ne itselleen mieluisimmat paikat. Kuten olen tainnut jo aikaisemminkin mainita, meillä on perjantaiperinne date night out, jolloin suuntaamme töiden jälkeen drinksuille ja dinnerille. Tämä on ihana tapa palkita itsemme ja toisemme työviikon ja treenaamisen jälkeen sekä pitää samalla yllä romantiikkaa. Usein myös viikonloppuisin tapaamme ystäviämme brunssien, drinksujen ja dinnereiden merkeissä, ja mahdollisuuksien mukaan yritämme löytää uusia mielenkiintoisia paikkoja. Tämä on samalla myös hyvä syy tutustua uusiin kaupunginosiin. Tässä kuvien muodossa viime kuukausien suosikkejani:

Japanese izakaya; Chaco Bar, Darlinghurst

Japanese bbq; Nishiki Wagyu Yakiniku, Crows Nest

The Swinging Cat; Sydney CBD

Buffalo Dining Club, Darlinghurst

Brewtown Newtown; Newtown

Miten suurkaupungissa, kuten Sydneyssä, sitten löytää ne salaiset baarit sekä muut parhaat ja itselleen mieluisimmat paikat? Kilpailevia vaihtoehtoja on tarjolla hurjan paljon ja mainoksia pursuaa joka puolella. Haen uusia ideoita nettisivuilta, kuten Urban List ja Concrete Playground, ja tietenkin vaihtamalla kokemuksia ystävieni kanssa - monet heistäkin kun sattuvat olemaan itseni kaltaisia herkkusuita. Hyväksi havaitsemani työkalu on myös ollut erityisesti Zomato -nettisivu, ja -sovellus, jossa "oikeat ihmiset" antavat ravintoloille pisteitä ja voivat halutessaan kirjoittaa arvosteluja. Olen saanut sivulta paljon hyviä ideoita enkä ole joutunut pettymään. 

Ravintolakuvia tulee useimmin postattua Instagramiin, tervetuloa seuraamaan tiliäni @elizadoesoz. Oletko sinäkin Instagramissa? 

Tämän viikolopun ravintola-ohjelmassa on ystävämme synttärijuhlat korealaisen bbq'n merkeissä ja pitkästä aikaa myös Yum Cha, odotan jo vesi kielellä. Hauskaa viikonloppua kaikille! 

Preview of Mudgee and Orange wine regions

Olen muuttunut viinitynnyriksi. Sellainen on ainakin olotila viime viikonlopun jäljiltä, jolloin osallistuimme kaksille viinifestareille Sydneyssä. Ensinnäkin lauantaina oli ohjelmassa Mudgee -viinifestarit Pyrmontissa ja heti perään sunnuntaina Orange -viinifestarit Watsons Bayssa. Molemmat viinialueet olivat minulle entuudestaan suhteellisen tuntemattomia, mutta ne yllättivät todella positiivisesti.

We Heart Orange -viinifestarit; Watsons Bay, Sydney

Pyrmont Festival; Pyrmont, Sydney

Mudgee ja Orange ovat rinnakkaiset viinialueet, jotka sijaitsevat noin kolmen ja puolen - neljän tunnin ajomatkan päässä Sydneystä länteen. Ne ovat ilmastoltaan ja maaperältään hyvin erilaiset alueet kuin esim. Hunter Valleyn viinialue. Alueiden viileä ilmasto ja kuivat syksyt ovat ideaali yhdistelmä viininviljelyyn, ja myös australialainen viiniguru James Halliday on palkinnut useita alueiden viinitiloja. Alueet ovat tunnettuja erityisesti Shiraz -punaviineistään ja Chardonnay -valkoviineistään, lisäksi alueilla tuotetaan mahtavia Rosé- ja kuohuviinejä.

On tietenkin aivan eri asia vierailla paikan päällä viinialueella kuin maistella vain muutamia festareille valittuja viinejä, mutta saimme kuitenkin paljon hyviä vinkkejä ja esimakua alueiden tuotannosta. Viinifestarit sattuivat myös hyvään saumaan, sillä kesäkuun alussa suuntaamme Mudgeen viinialueelle kuningattaren syntymäpäivän pitkän viikonlopun viettoon, jolloin voimme tutustua alueeseen ja sen viineihin paremmin. Orangen viinialue, joka itse asiassa kokonaisuudessaan vei voiton näiden viinifestareiden perusteella, on myös ehdottomasti to do -listalla, ehkäpä jo kevään saapuessa. 

Omat suosikkini viinifestareilla olivat:

Mudgee

• Farmer's Daughter: Rosé
• Robert Stein: Riesling
• Moothi Estate: Shiraz

Orange

• Tamburlaine: ehdottomasti kokonaisuudessaan koko viikonlopun suosikkini, erityisesti aivan huikeaa Blanc de Blancs -kuohuviiniä
• Logan: kuohuviini, joka on myös väriltään oranssia
• Heifer Station: Rosé 
• Orange Mountains: Shiraz-Viogner 

Tämä viikko onkin sitten mennyt rehabin sekä tiukkojen fitness bootcamp -treenien merkeissä. Ugh. 

Manly to Spit Bridge coastal walk

Sydneyssä on tarjolla useita upeita kävelyreittejä. Pari viikkoa sitten kävimme testaamassa reitin Manlystä Spit Bridge -sillalle, mikä onkin ollut jo pitkään omalla to do -listallani. Reitti oli yllättävän monipuolinen ja se tarjosi upeita maisemia ja mielenkiintoisia kontrasteja. 

Manly Scenic Walkway on noin 10 kilometrin pituinen kävelyreitti yhteen suuntaan, johon meillä kului aikaa noin 3,5 tuntia. Reitin voi kulkea yhteen suuntaan tai edestakaisin ja sen voi aloittaa kummasta päästä tahansa. Kävelyreitti kulkee Sydney Harbour National Park -kansallispuiston läpi, ja matkalle mahtuu varsin vaihtelevia maisemia: moderneja luksusasuntoja, upeita näköaloja Sydneyn satama-alueen ja kaupungin ylle, subtrooppista sademetsää, alkuperäisia kasveja ja kukkia, erikoisia lintuja (joista yksi kirkuu "ak-ka, ak-ka, ak-ka") sekä ikivanhoja aboriginaalien paikkoja. Erityisen mielenkiintoisia paikkoja matkalla olivat Arabanoo lookout -näköalatasanne, josta avautuu aivan huikeat näköalat Sydneyn satama-alueen ylle, Reef Beach, sekä aboriginaalien kalliokaiverrukset Grotto Point'issa. Kansallispuiston kalliot tarjoavat myös oivallisen paikan valaiden bongaukseen toukokuusta marraskuulle.    

Arabanoo Lookout, Manly Scenic Walkway

Lisko nauttimassa syysauringosta; Manly Scenic Walkway

Spit Bridge -sillalta voi ottaa bussin joko takaisin Manlyyn (140, 143, 144) tai kaupunkiin (176-180), jos ei halua enää kävellä takaisin. Itse käytimme bussivaihtoehdon hyväksemme ja suuntasimme Manlyyn dinnerille ja parille ansaitulle oluelle 4 Pines Brewing Co -olutpanimoon. Two birds with one stone. :) 

Lest We Forget

Viime viikonloppu alkoi melko poikkeuksellisella tavalla, sillä ohjelmassa oli Camp Gallipoli eli yöpyminen puistossa pelkässä makuupussissa ilman telttaa Anzacien eli Australian ja Uuden Seelannin sotajoukkojen 100-vuotista Anzac spirit -henkeä kunnioittaen. Kokemus oli samalla sekä crash course Anzacien historiaan että parisuhteen pienimuotoinen testi.

Anzac-päivä on Australian ja Uuden-Seelannin sotajoukkojen juhlapäivä. Anzac (Australian and New Zealand Army Corps) oli australialaisista ja uusiseelantilaisista joukoista ensimmäisessä maailmansodassa kootun armeijakunnan nimi. Anzac-päivää vietetään 25. huhtikuuta, Gallipolin maihinnousun (1915) alkamisen vuosipäivänä.

Anzac-päivän konsepti on sinänsä mielenkiintoinen, sillä Gallipolin maihinnousu oli vain yksi alueella tehty maihinnousu ja lisäksi Anzac-joukot kärsivät siellä lopulta raskaan tappion. Anzac-päivä on kuitenkin suurelle osalle kansalaisia tärkeämpi kuin virallinen kansallispäivä. Ensimmäisen maailmansodan Gallipolin taisteluiden veteraanien ja myöhemmin muidenkin sotien ja rauhanturvaajaveteraanien muistoksi vietettävä päivä on tärkeä osa kansallista identiteettiä. Moni lähti lähti aikoinaan sotaan brittinä, skottina ja jopa suomalaisena ja palasi takaisin Anzac-joukkojen jäsenenä uuden oman maan kansallista identiteettiä kantaen.

Anzac-henki elää, ja sen keskeiseen sisältöön kuuluvat urhoollisuus, hyvä toveruus, rohkeus ja kestävyys, kekseliäisyys, lojaalisuus ja toisista huolehtiminen sekä lämminsydäminen huumori.

Kun herra ex-kadetti Jason ensimmäisen kerran esitteli tämän "Anzac Day getaway" -idean, ilmoitin välittomästi että en missään tapauksessa lähde puistoon viettämään yötä taivasalla pelkässä makuupussissa. Siis jotain rajaa, en ole ollut edes telttailemassa vuosikausiin. Jason sai kuitenkin perusteltua kantansa niin hyvin, että lopulta rohkaistuin ottamaan selvää, mistä Anzac-hengessä oikein on kyse. Lisäksi hän onnistui rekrytoimaan mukaan pari kaveriamme. Omat odotukseni olivat kuitenkin erittäin matalalla - jos vielä seuraavana päivänä olisimme edelleen yhdessä, voisin olla tyytyväinen suoritukseeni, haha. :)

Koko alkuviikon Sydneyssä satoi kaatamalla, ja koko tapahtuma oli vaarassa peruuntua. Loppuviikkoa kohden sää kuitenkin parani (harmi) ja tapahtuma voitiin toteuttaa, se tosin jouduttiin siirtämään toiseen puistoon, joka ei ollut tulvinut yhtä pahasti. Kriittisin hetki koettiin siinä vaiheessa kun yritimme paikantaa tapahtuman baarialuetta. Baaria ei nimittain ollut ollenkaan, sillä viime hetken paikanmuutoksen takia alkoholilisenssiä ei oltu saatu enää järjestettyä. Alueelle ei tietenkään saanut tuoda mitään omia juomia, jopa mukana ollut vesipullo otettiin pois, ja viinilasillinen (tai pari) luvatussa baarissa oli ollut ainoa toivoni selvitä yöstä taivasalla. Aargh! Kokosin kuitenkin itseni tästä järkytyksestä. Dinnerin jälkeen katsoimme leirintäalueella esitetyn The Water Diviner -elokuvan ja sitten olikin aika kömpiä makuupussiin. Kuten osasin odottaa, en tietenkään pystynyt nukkumaan juuri ollenkaan. Bugler -torvensoitto herätti leiriytyjät aamulla klo 5, jonka jälkeen osallistuimme dawn service -seremoniaan, joka oli hyvin arvokas ja tunteikas kokemus.

Dawn service

Rise and shine!

Kotona nukuin ensin pari tuntia ja raahauduin sitten olohuoneen puolelle seuraamaan Anzac Day -paraatia tv:stä. Iltapäivällä päätimme suunnata Young Henrys -olutpanimoon, joka oli tuottanut Anzac Day -oluen ("Winged Victory") päivän kunniaksi. Se oli muuten tosi hyvää ja maistui ihan Anzac-kekseiltä. Valitettavasti emme pystyneet nauttimaan olostamme olutpanimossa pitkään, sillä yllättäen raekuuro (!) pyyhkäisi Newtownin kaupunginosan yli ja koko olutpanimo jouduttiin sulkemaan, sillä sen katto alkoi vuotaa. Young Henrysin slogan "now pouring here" muuttui samalla melko ironiseksi. ;)

Anzac-päivän raekuuro Newtownissa

Todellakin monella tapaa unohtumaton 100. Anzac Day -päivä! 

Lest We Forget.