sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Manly to Spit Bridge coastal walk

Sydneyssä on tarjolla useita upeita kävelyreittejä. Pari viikkoa sitten kävimme testaamassa reitin Manlystä Spit Bridge -sillalle, mikä onkin ollut jo pitkään omalla to do -listallani. Reitti oli yllättävän monipuolinen ja se tarjosi upeita maisemia ja mielenkiintoisia kontrasteja. 



Manly Scenic Walkway on noin 10 kilometrin pituinen kävelyreitti yhteen suuntaan, johon meillä kului aikaa noin 3,5 tuntia. Reitin voi kulkea yhteen suuntaan tai edestakaisin ja sen voi aloittaa kummasta päästä tahansa. Kävelyreitti kulkee Sydney Harbour National Park -kansallispuiston läpi, ja matkalle mahtuu varsin vaihtelevia maisemia: moderneja luksusasuntoja, upeita näköaloja Sydneyn satama-alueen ja kaupungin ylle, subtrooppista sademetsää, alkuperäisia kasveja ja kukkia, erikoisia lintuja (joista yksi kirkuu "ak-ka, ak-ka, ak-ka") sekä ikivanhoja aboriginaalien paikkoja. Erityisen mielenkiintoisia paikkoja matkalla olivat Arabanoo lookout -näköalatasanne, josta avautuu aivan huikeat näköalat Sydneyn satama-alueen ylle, Reef Beach, sekä aboriginaalien kalliokaiverrukset Grotto Point'issa. Kansallispuiston kalliot tarjoavat myös oivallisen paikan valaiden bongaukseen toukokuusta marraskuulle.    


Arabanoo Lookout, Manly Scenic Walkway

Lisko nauttimassa syysauringosta; Manly Scenic Walkway





Spit Bridge -sillalta voi ottaa bussin joko takaisin Manlyyn (140, 143, 144) tai kaupunkiin (176-180), jos ei halua enää kävellä takaisin. Itse käytimme bussivaihtoehdon hyväksemme ja suuntasimme Manlyyn dinnerille ja parille ansaitulle oluelle 4 Pines Brewing Co -olutpanimoon. Two birds with one stone. :) 

lauantai 2. toukokuuta 2015

Lest We Forget

Viime viikonloppu alkoi melko poikkeuksellisella tavalla, sillä ohjelmassa oli Camp Gallipoli eli yöpyminen puistossa pelkässä makuupussissa ilman telttaa Anzacien eli Australian ja Uuden Seelannin sotajoukkojen 100-vuotista Anzac spirit -henkeä kunnioittaen. Kokemus oli samalla sekä crash course Anzacien historiaan että parisuhteen pienimuotoinen testi.


Anzac-päivä on Australian ja Uuden-Seelannin sotajoukkojen juhlapäivä. Anzac (Australian and New Zealand Army Corps) oli australialaisista ja uusiseelantilaisista joukoista ensimmäisessä maailmansodassa kootun armeijakunnan nimi. Anzac-päivää vietetään 25. huhtikuuta, Gallipolin maihinnousun (1915) alkamisen vuosipäivänä.

Anzac-päivän konsepti on sinänsä mielenkiintoinen, sillä Gallipolin maihinnousu oli vain yksi alueella tehty maihinnousu ja lisäksi Anzac-joukot kärsivät siellä lopulta raskaan tappion. Anzac-päivä on kuitenkin suurelle osalle kansalaisia tärkeämpi kuin virallinen kansallispäivä. Ensimmäisen maailmansodan Gallipolin taisteluiden veteraanien ja myöhemmin muidenkin sotien ja rauhanturvaajaveteraanien muistoksi vietettävä päivä on tärkeä osa kansallista identiteettiä. Moni lähti lähti aikoinaan sotaan brittinä, skottina ja jopa suomalaisena ja palasi takaisin Anzac-joukkojen jäsenenä uuden oman maan kansallista identiteettiä kantaen.

Anzac-henki elää, ja sen keskeiseen sisältöön kuuluvat urhoollisuus, hyvä toveruus, rohkeus ja kestävyys, kekseliäisyys, lojaalisuus ja toisista huolehtiminen sekä lämminsydäminen huumori.


Kun herra ex-kadetti Jason ensimmäisen kerran esitteli tämän "Anzac Day getaway" -idean, ilmoitin välittomästi että en missään tapauksessa lähde puistoon viettämään yötä taivasalla pelkässä makuupussissa. Siis jotain rajaa, en ole ollut edes telttailemassa vuosikausiin. Jason sai kuitenkin perusteltua kantansa niin hyvin, että lopulta rohkaistuin ottamaan selvää, mistä Anzac-hengessä oikein on kyse. Lisäksi hän onnistui rekrytoimaan mukaan pari kaveriamme. Omat odotukseni olivat kuitenkin erittäin matalalla - jos vielä seuraavana päivänä olisimme edelleen yhdessä, voisin olla tyytyväinen suoritukseeni, haha. :)

Koko alkuviikon Sydneyssä satoi kaatamalla, ja koko tapahtuma oli vaarassa peruuntua. Loppuviikkoa kohden sää kuitenkin parani (harmi) ja tapahtuma voitiin toteuttaa, se tosin jouduttiin siirtämään toiseen puistoon, joka ei ollut tulvinut yhtä pahasti. Kriittisin hetki koettiin siinä vaiheessa kun yritimme paikantaa tapahtuman baarialuetta. Baaria ei nimittain ollut ollenkaan, sillä viime hetken paikanmuutoksen takia alkoholilisenssiä ei oltu saatu enää järjestettyä. Alueelle ei tietenkään saanut tuoda mitään omia juomia, jopa mukana ollut vesipullo otettiin pois, ja viinilasillinen (tai pari) luvatussa baarissa oli ollut ainoa toivoni selvitä yöstä taivasalla. Aargh! Kokosin kuitenkin itseni tästä järkytyksestä. Dinnerin jälkeen katsoimme leirintäalueella esitetyn The Water Diviner -elokuvan ja sitten olikin aika kömpiä makuupussiin. Kuten osasin odottaa, en tietenkään pystynyt nukkumaan juuri ollenkaan. Bugler -torvensoitto herätti leiriytyjät aamulla klo 5, jonka jälkeen osallistuimme dawn service -seremoniaan, joka oli hyvin arvokas ja tunteikas kokemus.

Dawn service

Rise and shine!



Kotona nukuin ensin pari tuntia ja raahauduin sitten olohuoneen puolelle seuraamaan Anzac Day -paraatia tv:stä. Iltapäivällä päätimme suunnata Young Henrys -olutpanimoon, joka oli tuottanut Anzac Day -oluen ("Winged Victory") päivän kunniaksi. Se oli muuten tosi hyvää ja maistui ihan Anzac-kekseiltä. Valitettavasti emme pystyneet nauttimaan olostamme olutpanimossa pitkään, sillä yllättäen raekuuro (!) pyyhkäisi Newtownin kaupunginosan yli ja koko olutpanimo jouduttiin sulkemaan, sillä sen katto alkoi vuotaa. Young Henrysin slogan "now pouring here" muuttui samalla melko ironiseksi. ;)

Anzac-päivän raekuuro Newtownissa

Todellakin monella tapaa unohtumaton 100. Anzac Day -päivä! 

Lest We Forget.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Easter long weekend in Port Stephens and Hunter Valley

Vietimme pääsiäisen pitkän viikonlopun Port Stephensissä, joka on pieni rannikkokaupunki reilun parin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä pohjoiseen. Tosin tällä kertaa bumber to bumber -ruuhkassa saimme körötellä Sydneysidersien suosimaan lomakohteeseen lähes neljä tuntia, huoh.. Port Stephens on joka tapauksessa aina ihana viikonloppukohde, se on todella kaunis ja siellä riittää aktiviteetteja varmasti jokaiseen makuun. 

D'Albora Marina, Nelson Bay, Port Stephens

Pääsiäinen tarkoittaa usein Sydneyn alueella myös siirtymistä syksyyn eli sään nopeaa viilentymistä ja sateita. Niin tänäkin vuonna. Myös Port Stephensissä pari ensimmäistä päivää olivat hyvin sateisia, mutta se ei onneksi meitä haitannut. Ensimmäisenä iltana nautimme ihanan seafood dinnerin The Point Restaurant -ravintolassa, joka on suosikkimme Port Stephensissä. Seuraavan päivän hengailimme Murray's Brewing Company -olutpanimossa erinomaisia craft beer -oluita maistellen ja livemusiikkia kuunnellen. Murrauy's on toinen ehdoton suosikkimme alueella, jonne pääsee muuten viikonloppuisin kätevästi olutpanimon järjestämällä bussilla Nelson Baysta tai matkan varrelta. Löysimme myös uuden mielenkiintoisen kahvilan, josta tuli heti uusi suosikkimme. The Home Interior tarjoaa sekä mahtavaa aamiaista ja lounasta sekä inspiroi kodin sisustamiseen ihastuttavilla ja laadukkailla homeware -tuotteillaan. 

Seuraavana päivänä aurinko tuli onneksi esiin ja suuntasimme vaeltamaan Tomaree National Park -kansallispuistoon. Tomaree Head -huipulta avautuu aivan huikeat näköalat Port Stephensin alueen ylle, ja sieltä käsin on helppo ymmärtää mistä Port Stephensin lempinimi "blue water paradise" on peräisin. 

Shoal Bay, Port Stephens

Tomaree National Park, Port Stephens

Leikkisiä delfiinejä sateesta huolimatta; Port Stephens

Viimeisenä iltana suuntasimme Bubs Fish and Chips -ravintolaan nauttimaan kuuluisat fish & chipsit mangokastikkeella. Tämäkin paikka on must do -listallamme jokaisella Port Stephensin visiitillämme. Loppuillan hengailimme rennosti Vues on the Bay -baarissa D'Albora Marina -sataman tunnelmasta nauttien. 

Kotimatkalla halusimme välttää pahimmat ruuhkat ja suuntasimme kotiin Hunter Valleyn viinialueen kautta. Nerokas peliliike! Tällä kertaa päätimme käydä maistelemassa viinejä Keith Tulloch Wine -viinitilalla. Emme ole käyneet siellä aikaisemmin, mutta Tullochin erinomaisia viinejä on tullut joskus juotua Sydneyssä. Viinitila tarjoaa vähän erilaisen, persoonallisemman viininmaistelun. Viinit nimittäin tarjoiltiin verannalle, jossa istuimme iltapäivän auringosta ja viinialueen maisemista nauttien. Upea kokemus, jota voin ehdottomasti suositella! 

Keith Tulloch Wine, Hunter Valley



torstai 26. maaliskuuta 2015

Jazzia, muumeja ja dinosauruksia

Maaliskuu on Sydneyssä taiteiden kuukausi. Art Month -festivaalin ohella tarjolla on ollut erityisen paljon erilaisia kulttuuritapahtumia. Olemme yrittäneet pitää yllä aktiivista queenslandilaista elämäntapaamme, joka on viime viikkoina ollutkin melko kulttuuripainotteinen. 

Twilight at Taronga Zoo

Vietimme ensinnäkin ihastuttavan illan parin ystävämme kanssa Taronga Zoo -eläintarhassa Twilight at Taronga -konsertissa, jossa esiintyi taidokas James Morrison Big Band. Nautimme piknikin ja muutaman viinilasillisen nurmikolla jazzia kuunnellen. Olimme myös onnekkaita sään suhteen, sillä saimme ihastella upeaa auringonlaskua Sydneyn satama-alueen yllä. Ulkoilmakonsertti olisi varmasti melko ankea kokemus kaatosateessa, joita Sydneyssä on näin syksyn alkuun myös riittänyt.

Ranskalaisilla elokuvafestareilla esitettiin ranskalais-suomalainen Moomins on the Riviera -elokuva, joka oli tietysti pakko nähdä, Muumi-fani kun olen. Elokuva ei trailerin perusteella vaikuttanut kovin kummoiselta, mutta yllätti itse asiassa hyvin positiivisesti. Kyseessä oli vähän erilainen muumitarina, joka on tyyliltään lähempänä Tove Janssonin alkuperäistekstejä kuin japanilaisanimaatiot. Elokuvassa muumit lähtevät lomalle Rivieralle ja pistävät siellä ihan kunnolla ranttaliksi. Kuten Janssonin sarjakuvissa, myös elokuvassa on jatkuvasti jotain myös aikuisille. Lapset näkevät muumien lomamatkan, aikuiset sen sijaan löytävät myös muita teemoja. Elokuvassa maailmat kohtaavat: Muumipappa opettaa aatelismiehelle boheemielämää, Niiskuneiti ihastuu rantagigoloon ja pelaa kasinolla, Muumipeikko ajautuu kaksintaisteluun. Elokuva on täynnä yksityiskohtia, vaihtelevaa musiikkia ja kommelluksia. Lopulta saa miettiä, mikä elämässä on tärkeää: ulkoiset statussymbolit vai henkinen pääoma. Samalla se oli itselleni mielenkiintoinen tilaisuus prepata ranskan taitojani. 

Moomins on the Riviera

Ennen elokuvan alkua ehdimme myös hieman tutustua Leichhardtin kaupunginosaan, joka tunnetaan Sydneyn "pikku-Italiana". Alueella sijaitsevat monet Sydneyn parhaimmat ja autenttisimmat italialaiset ravintolat, joten suunnitelmissa on italialainen illanvietto alueella ruoan ja viinin merkeissä Italian Forumin piazzan Välimeren tunnelmasta nauttien. Tällä kertaa päädyimme vain herkuttelemaan Ragamuffin -kahvilassa. Ihan mielettömän hyvää kahvia ja herkullisia muffinseja, suosittelen! 

Ragamuffin, Leichhardt

Jason oli jo monta kuukautta sitten ostanut meille liput Walking with Dinosaurs -esitykseen. Kyseessä on BBC:n dokumenttiin perustuva lavashow, jossa esiintyy parikymmentä dinosaurusrobottia ja samalla kertoja johdattaa katsojat läpi dinosaurusten historian. Olin alkuun hieman näreissäni siitä, että Jason oli huijannut minut katsomaan jotain lasten esitystä (yleisöstä nimittäin n. 99% oli 5-vuotiaita lapsia vanhempineen), mutta piristyin kummasti parin viinilasillisen jälkeen. Pakko myöntää, että esitys oli itse asiassa todella laadukas, viihdyttävä ja sivistävä. Soveltuu siis hyvin myös aikuisempaan makuun, erityisesti jos poikaystävä sattuu olemaan dinosaurusnörtti. 

Walking with Dinosaurs

Dinosaurusesityksen aikana onnistuin läikyttämään punaviiniä kengälleni ja viinitahraa pyyhkiessä tuli myös tehtyä sellainen empiirinen havainto, että rakkaassa ballerinassani on reikä. Kääk!! No, tämäpä on oivallinen syy suunnata tutkimaan alennusmyyntien kenkävalikoimaa. 

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Paikalleen asettumisen vaikeus

Takana reilu kuukausi eloa Sydneyssä, ja tällä kertaa täällä ollaan ihan pysyvästi. Vaikka jatkuva muuttaminen ja reissaaminen onkin raskasta, se tuntuu kuitenkin sopivan rauhattomalle luonteelleni paremmin kuin paikalleen asettuminen. Omituinen logiikka - tiedän. Pysyvä osoite tuntuu olevan itselleni käsite, joka saa välittömästi aikaan eksistentiaalisen kriisin.

Lunar Markets, Pyrmont Bay Park

Kiinalainen uusi vuosi vaihtui tänä vuonna helmikuun puolessa välissä. Uusi vuosi, jota siis vietetään kiinalaisen kuukalenterin mukaan, on kiinalaisille vuoden tärkein juhla. Juhla kestää periaatteessa neljä päivää, tosin myös täällä Sydneyssä järjestettiin useita erilaisia juhlallisuuksia ainakin parin viikon ajan, kuten paraateja, lohikäärmetansseja, ilotulituksia ja markkinoita. Jasonin äidillä on tapana järjestää uuden vuoden dinneri läheisimpien perhetuttavien kesken, muuten kävimme vain hengailemassa Lunar Markets -markkinoilla kavereidemme kanssa. Jasonin äidin diktaattorimaiset otteet dinnerin järjestelyissä tosin sai meidät jo harkitsemaan puolivakavissamme muuttoa takaisin Brisbaneen (tai minne tahansa pois Sydneystä). Haha! 

Kuukauteen on kuitenkin mahtunut myös paljon kivoja juttuja, kuten romanttinen ulkoilmaelokuva Darling Harbourissa, ja piristävä illanvietto kavereiden kanssa trendikkäässä japanilaisessa Crane Bar -ravintolassa Kings Crossilla. Söimme myös parasta pizzaa pitkään aikaan italialaisessa Lucio Pizzeria -ravintolassa Darlinghurstissa.

Outdoor cinema, Darling Harbour

Lucio Pizzeria, Darlinghurst

Crane Bar, Kings Cross

Muutamien fitness bootcamp -kokeilujen jälkeen löysimme myös uuden kivan treeniporukan, jonka kanssa treenaamme 2-3 kertaa viikossa iltaisin Randwickissa UNSW-yliopiston läheisessä puistossa ja lauantaiaamuisin Maroubra biitsillä. Kuten voitte arvata, tämä aamuhorroslainen on kyennyt aamutreeneihin biitsille vain kerran (ja se oli todennäköisesti samalla myös viimeinen kerta). 

Team Green Fitness. Kuva: Green Fitness

Kaikesta huolimatta Sydney tuntuu enemmän kodille kuin mikään muu paikka tähän mennessä. Ja onhan tämä love affair alkanut jo melkein 15 vuotta sitten ensimmäisellä Sydneyn visiitilläni. Jason on kehottanut minua muistamaan queenslandilaisen elämänasenteen ja ottamaan iisisti. Eiköhän se arki lähde tästä taas rullaamaan. Ja onneksi tässä on myös jo seuraava reissu buukattuna, joten ei ole ainakaan ihan akuuttia vaaraa täysin paikoilleen jämähtämisestä. Mukavaa viikonloppua kaikille! 

perjantai 27. helmikuuta 2015

Highlights of Brisbane

Vietimme mahtavat kuusi kuukautta Brisbanessa Jasonin työrotaation takia, ja halusin vielä vähän fiilistellä ja koota tähän blogikirjoitukseen Brisbanen parhaat palat. Ja niitähän riittää!

South Bank Street Beach, Brisbane

Meillä oli alusta lähtien todella positiivinen fiilis kaupungista. Brisbane on mielestäni monella tapaa kuin pienempi versio Sydneystä, tosin ihmiset ovat mukavampia ja rennompia, ja sää on parempi (pois lukien kesän ukkosmyrskyt, joista saimme myös kokea osamme). Brisbanen sijainti on myös ihanteellinen, sillä sen lähialueilla riittää nähtävää. Sunshine Coast ja Gold Coast ovat molemmat reilun tunnin ajomatkan päässä, ja lisäksi lähistöltä löytyy myös useita mahtavia kansallispuistoja sekä mielenkiintoinen Granite Belt -viinialue ja historiallinen Toowoomba ("Garden City"). Lisäksi Brisbanessa on todella vibrantti ja monipuolinen ravintola- ja kahvilakulttuuri, joka on kuulemani mukaan kehittynyt todella paljon aivan viime vuosien aikana. Kaupungissa järjestetään myös lukuisia musiikki- ja kulttuuritapahtumia sekä markkinoita. 

Brisbane

Puoleen vuoteen mahtui paljon reissuja Brisbanen lähialueilla, joista onkin tullut kirjoiteltua enemmän. Mutta ehdimme toki nähdä ja kokea paljon myös Brisbanessa. Meille on muodostunut perjantaiperinne date night out, joka on oivallinen tapa palkita itsemme ja toisemme työviikon aherruksen jälkeen ja suunnata kaupungille parille lasilliselle ja dinnerille. Olen koonnut tämän blogikirjoituksen loppuun listan ravintoloista, kahviloista ja baareista, jotka ovat omia suosikkejani Brisbanessa. Monta mielenkiintoista paikkaa jäi tietysti myös kokematta, mutta ne ovat ehdottomasti to do -listalla seuraavilla Brisbanen visiiteillä. 

Olemme palanneet takaisin Sydneyyn monta kokemusta rikkaampana, ja toivon että olemme myös tuoneet palan Queenslandia mukanamme. Tavoitteena on myös jatkaa aktiivista "tutkimusmatkailua" Sydneyssä ja sen lähialueilla samaan tyyliin kuin Brisbanessa. 

Voin todellakin allekirjoittaa Queenslandin entisen sloganin: "Beautiful one day, perfect the next." 

Till the next time! 

Story Bridge, Brisbane


Ravintolat: 

Kahvilat:

Craft beer: 

Baarit:

maanantai 16. helmikuuta 2015

Romance overdose

Takana aivan huikea Valentine's Day -viikonloppu. Olen parin viime vuoden aikana oppinut, että Australiassa koko hässäkkä otetaan suurella vakavuudella, ja Jason oli tälläkin kertaa järjestänyt vaikka mitä ihanaa ohjelmaa. Olkoon typerää ja kaupallista, mutta olen onnellinen että minulla on kaikkien niiden turhakkeiden jälkeen kunnollinen poikaystävä, joka vapaaehtoisesti haluaa järjestää romanttisia yllätyksiä. Omat odotukset alkavat tosin olla jo aika korkealla, joten jatkossa Mr Romance Ninja saattaa olla vielä haasteiden edessä, haha. ;)

Happy Valentine's Day!



Valentine's Day sattui tällä kertaa lauantaille, ja näin ollen Jason oli järjestänyt meille "miniloman", vaikka vietimmekin viikonlopun Sydneyssä. Asustimme loistokkaassa The Darling -hotellissa Darling Harbourin kupeessa. Hotelliyöhön sisältyi myös japanilaisvaikutteinen aamiainen Sokyo -ravintolassa. Aivan huikea elämys! 

Sokyo

Nautimme Valentine's Day -dinnerin tunnelmallisessa ranskalaisessa Bistro Papillon -ravintolassa. Viiden ruokalajin menu koostui herkullisesta, perinteikkäästä ranskalaisesta ruoasta. Uusi tuttavuus oli ranskalainen palate cleanser eli väliruoka, joka koostui limesorbetista ja Finlandia-vodkasta. Todella toimiva, yksinkertainen maun puhdistaja - pitää ehdottomasti testata myös kotikeittiössä. 

Bistro Papillon

Illan päätteeksi suuntasimme The Menzies -hotellin pianobaariin, jossa perjantai- ja lauantai-iltaisin esiintyy taidokas Kylie Stephens. Kuulostaa varmaan todella tylsältä, mutta kyseessä on itse asiassa aivan mahtava konsepti. Kylie on kuin Ally McBeal -tv-sarjan Vonda Shepard, ja hän esittää lauluja Frank Sinatrasta Taylor Swiftiin. Pianobaarissa hengailee erityisesti taiteilijatyyppejä, homoja, ja me. Musiikki kuitenkin yhdistää ihmiset, ja välillä meno villiintyy yhteislauluksi ja tanssiksi pianon ympärillä. Yleisö saa esittää laulutoivomuksia ja halutessaan pääsee myös laulamaan tai soittamaan Kylien kanssa. Pitää vaan varoa, ettei tule nautittua liikaa ranskalaisia makua puhdistavia väliruokia, muuten on vaarana että löytää vielä itsensä hoilottamasta pianon takaa... ;) 

Piano Bar, The Menzies Hotel