Beaching it up!

Sunshine State on viime viikkoina todellakin ollut nimensä veroinen ja antanut parastaan - tuntuu, että lokakuu onkin ollut yhtä lomailua. Suuntasimme lokakuun alussa pitkän viikonlopun (Labour Day) viettoon Sunshine Coastille, joka on Brisbanen alueen suosittu lomakohde reilun tunnin ajomatkan päässä. Asustimme rauhallisella Marcoola Beachilla alueen eteläosassa. Sunshine Coastilla riittää aktiviteettejä joka lähtöön, ja me päätimme näin ensimmäisellä visiitillä keskittyä alueen upeisiin kansallispuistoihin. 

Hotel Ramada, Marcoola Beach, Sunshine Coast

Kävimme ensinnäkin vaeltamassa Kondalilla Falls National Parkissa. Alue on saanut nimensä aborginaalien kielen mukaan tarkoittaen syöksyvää vettä ("rushing waters"). Tämä on hyvin osuva kuvaus, sillä kansallispuiston keskellä upea, 90-metrinen vesiputous syöksyy eukalyptusmetsästä sademetsän verhoamaan laaksoon. 

Kondalilla Falls National Park

Seuraavan päivän vaelluskohde oli Noosa National Park, joka soveltuu hyvin myös ei niin hard core -vaeltajille, sillä kyseessä oli paremminkin kävely rantaviivaa myötäillen. Matkalla on upeita rantoja ja kävimme pari kertaa vilvoittelemassa meressä. Paluumatkalla bongasimme lisäksi valaan ja poikasen, jotka esittivät mahtavia hyppyjä! :) Illalla nautimme parasta sushia pitkään aikaan Sakana Sushi Bar -ravintolassa Mooloolabassa. 

Noosa National Park

Minilomamme viimeisenä päivänä suuntasimme vielä Glass House Mountains National Parkiin. Alueella on yhteensä 11 kukkulaa, jotka muodostuvat ikivanhasta vulkaanisesta kivestä. Vuoret on nimennyt tutkimusmatkailija James Cook, sillä saapuessaan rannikolle v. 1770 nämä kukkulat muistuttivat häntä englantilaisista lasiuuneista. Kipusimme Mount Ngungunin huipulle, joka on alueen korkein kukkula jonne on luvallista kiivetä. Lisäksi teimme pari lyhyempää vaellusta, ja viimeisellä etapilla bongasimme yllättäen myös jättiläiskokoisen liskon puussa ihan lähietäisyydellä. Jaiks! 

Näkymät Mount Ngungunin huipulta; Glasshouse Mountains

Brisbanen edustalla sijaitsee maailman toiseksi suurin hiekkasaari Stradbroke Island, paikallisittain Straddie, jonne suuntasimme lokakuun puolessa välissä. Heti puolen tunnin lauttamatkan jälkeen saarelle saavuttaessa vastassa on rento lomatunnelma - vähän kuin olisi saapunut Hamilton Islandille. Straddien ehdoton must do on North Gorge Walk -rannikkokävely, joka tarjoaa upeat maisemat saaren rosoisilta kallioilta merelle sekä mahdollisuuden bongata valaita ja muita merieläimiä. Valaita ei tällä kertaa näkynyt, mutta bongasimme sentään iloksemme muutaman merikilpikonnan. Loppupäivän hengailimme rennosti biitsillä. 

North Stradbroke Island

Arki ei kuitenkaan ole pelkkää pusikoissa rämpimistä, jos satuit huolestumaan. Brisbanessa on tarjolla lukuisia musiikki- ja kulttuuritapahtumia, erityisesti nyt näin G20-kokouksen alla. Ja monet näistä riennoista ovat täysin ilmaisia, mikä on tietysti aina plussaa. Tykkäsin erityisesti Green Jam -tapahtumasta, joka järjestetään nyt  perjantaisin loka-marraskuun ajan. Mahtava tapa aloittaa viikonloppu auringon laskiessa rennon jazzin (jota muuten esittävät Queenslandin konservatorion taidokkaat oppilaat) ja parin prosecco-lasillisen kera. :)

Green Jam; QPAC, Brisbane

Lokakuun loppupuolella pääsin viimein Surfers' Paradiselle, jota olin hehkuttanut varmaan siitä asti kun tieto muutosta Brisbaneen varmistui. Surfers' Paradise on Gold Coastin ikoninen keskus, mikä on toinen Brisbanen alueen suosittu lomakohde noin reilun tunnin ajomatkan päässä Brisbanesta etelään. Alue tunnetaan Australian Rivierana, missä hiekkarantaa riittää noin 60 kilometrin verran. Pakko myöntää, että Surfers' Paradise oli omaan makuuni hieman liian kaupallinen turistirysä, mutta alueella riittää kyllä erilaisia rantoja varmasti jokaisen makuun - itse asiassa monet Australian parhaat rannat sijaisevat juuri Gold Coastin alueella. Henkilökohtainen suosikkini näistä on Burleigh Heads Beach. Gold Coastilla on myös suuri japanilainen keskittymä ja näin ollen päätimme nauttia dinneriksi pitkästä aikaa japanilaista teppanyakia KooKoo -ravintolassa. Suosittelen! 

Surfers' Paradise, Gold Coast

Tänään Melbournessa järjestetään Melbourne Cup -laukkakilpailu, jonka sanotaan olevan "kilpailu, joka pysäyttää koko kansakunnan". Itseltäni se pysäytti ainoastaan yöunet, sillä Jasonin äiti soitti jo aamuvarhain ja kyseli viimeisiä hevosvinkkejä. Khrm. 

Kuten ehkä huomasittekin, päätin viimein muuttaa blogini julkiseksi. Vaikka kirjoitankin tätä ensisijaisesti itselleni, olisi tietysti kiva jos joku muukin saisi näistä kirjoituksista jotain irti. Ja julkisen blogin seuraaminen on myös helpompaa. Tervetuloa seuraamaan, sekä uudet että vanhat lukijat! :) 

Life is a holiday!

Hong Kongissa oli kulttuurishokkien lisäksi vastassa tukahduttava helle, hiki alkoi virrata joka kerta noin 5 sekuntia sen jälkeen, kun oli astunut ovesta ulos. Matkan päätapahtuma oli Jasonin lapsuuden ystävän häät, jotka olivat morsiamesta johtuvista syistä katolilais-kiinalaiset. Voin sanoa, että ne olivat samalla myös ensimmäiset ja viimeiset kiinalaiset häät, joihin minä osallistun. Hirveää show off -meininkiä eikä mitään romantiikkaa tai persoonallisuutta. Vieraita oli varmaan tuhat ja heidän joukossaan entiset koulukaverit, opettajat, kollegat, koko suku ja ystävät jne. Ja minä poloinen. Juhlapaikka ja ruoat yms. olivat tietysti viimeisen päälle, ja lisäksi esillä oli mm. pienimuotoinen taidegalleria, joka koostui Prahassa otetuista hääkuvista. Ja luonnollisesti ohjelmistoon kuului pari Hollywood-tasoista videota, ensinnäkin reportaasi parin yhteisestä taipaleesta alttarille asti sekä hääpäivän juhlallisuuksien pääkohdat. 

Hieronta ja shoppailu olivat onneksi hyvin toimivia lääkkeitä hääkriisiin ja muihin kulttuurishokkeihin. Minulla on ehkä jonkinlainen asenneongelma Hong Kongia kohtaan, mutta puolustuksekseni voin todeta että kiinalaisilla on todella ärsyttävä tapa luoda arvostelevia full body scan -katseita minuun liikkuessani Jasonin kanssa. Lisäksi kukaan ei edes yritä puhua minulle mitään. Olen heille kuin jokin alien vieraalta planeetalta. Tyhjensin H&M:n liikkeen - luksus, jota Australiassa ei Melbournea lukuun ottamatta ole - ja lisäksi teimme yhtenä päivänä shoppailuekskursion manner-Kiinan puolelle, missä on saatavilla parempiakin merkkejä edullisemmin. 

Kulttuurishokeista huolimatta Hong Kong on ehdottomasti mielenkiintoinen vastakohtien kaupunki, jossa riittää nähtävää. Chi Lin Nunnery tarjosi myös mukavaa zen-fiilistä (kuvan värit näkyvät tässä blogissa jostakin syystä kamalan tummina, sorry). 

Zen and the city; Chi Lin Nunnery, Hong Kong

Toinen matkan päätapahtuma oli Mid-Autumn Festival eli kiinalaisten keskisyksyn täydenkuun juhla, joka on yksi vuoden suurimmista juhlista. Juhlistimme tapahtumaa yhdessä Jasonin veljen perheen kanssa. Söimme ensin perinteisiä kuukakkuja (mooncakes) ja menimme sitten läheiseen puistoon lyhtyjen kanssa ihailemaan kuuta. Kuvassa minä ja Vanessa sekä todella hienot Frozen- ja Hello Kitty -lyhdyt. :) 

Mid-Autumn Festival, Hong Kong

Henkisesti hieman raskaan matkan jälkeen oli ihana palata takaisin Brisbaneen. Kevät on Brisbanessa parhaimmillaan, ja syyskuussa järjestettiin myös Brisbane Festival, joka koostui erilaisista kulttuuri-, taide- ja musiikkitapahtumista kaupungin keskustan alueella. Kävimme tsekkaamassa pari pop up -baaria ja kuuntelemassa jazzia joen rannalla. 

Brisbane Festival

Syyskuun loppupuolella kävimme myös vaeltamassa Lamingtonin kansallispuistossa, joka sijaitsee n. 110 kilometrin päässä Brisbanesta etelään. Alue on subtrooppista sademetsää ja se kuuluu myös UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Itse vaellusta huomattavasti jännittävämpi kokemus oli ajomatka todella kapeaa ja mutkikasta tietä pitkin lähtöpaikalle, ja välillä matkalla lehmiä jolkotteli tien yli kaikessa rauhassa. 

Tree top walk, Lamington National Park

Vietimme syyskuun viimeisen viikonlopun Toowoombassa, jossa järjestettiin Carnival of Flowers -tapahtuma. Toowoomba on pieni heritage -tyylinen kaupunki, joka sijaitsee n. 130 kilometriä Brisbanesta länteen. Se tunnetaan nimellä "Garden City", jossa puutarhanhoito on todellakin saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Tapahtuman aikana puistojen lisäksi pääsee vierailemaan paikallisten ihmisten omissa puutarhoissa, ja lisäksi jonkin sortin raati valitsee niistä myös voittajapuutarhan. 

Voittajapuutarha vesiputouksineen; Toowoomba Carnival of Flowers

Tässä on myös ihan huomaamatta tullut kaksi vuotta täyteen Ausseissa. Enpä olisi uskonut tänne saapuessani, että kahden vuoden kuluttua elän housewifena Brisbanen lähiössä. Ei myöskään ihan se ideaali, mitä kuvittelisi kahdella maisterintutkinnolla tekevänsä. Oh well, life is a holiday! Ja kai tässä voisi huonomminkin mennä. Ainakin ehdin treenata hyvin, ja myös rusketus alkaa taas näyttää paremmalta. ;)

Lopuksi vielä mainoksena, että olen liittynyt myös Instagramiin ja siellä siis lisää kuvia arjestani. Tervetuloa seuraamaan @elizadoesoz !

G'day from Brisbane!

Sijainti on nyt vaihtunut Brisbaneen, ja täällä siis seuraavat 6 kuukautta Jasonin työrotaation takia. Minulla on todella positiivinen fiilis kaupungista, tämä on kuin pienempi versio Sydneystä, ja ihmiset ovat ihan supermukavia. Lisäksi täällä on myös biitsi keskellä kaupunkia. :)

Tämän videon myötä vähän esimakua Brisbanesta:

Brisbane, paikallisittain Brissie, on Queenslandin osavaltion pääkaupunki ja samalla Australian kolmanneksi suurin kaupunki noin 2 miljoonalla asukkaallaan. Kaupungilla on mielenkiintoinen historia, sillä aikoinaan se on ollut varsinainen Aussien takapajula, minne pahimmat niskoittelevat rangaistussiirtolaiset oli lähetetty kärsimään rangaistuksiaan. 

Queenslandilla on lempinimi Sunshine State, sillä se on tilastojen mukaan Australian aurinkoisin osavaltio. Brisbanessa on subtrooppinen ilmasto eli täällä pitäisi olla mukavan lauhkea ilmasto ympäri vuoden. Kesät ovat kuumia ja kosteita, lisäksi iltapäivisin on kuulemma usein ukkosmyrskyjä (kääk!). Auringonpaisteesta huolimatta pahat tulvat ovat järkyttäneet kaupunkia ja viimeksi muutama vuosi sitten osa kaupungista tuhoitui melkoisesti. Onneksi oma lähiömme Corinda sijaitsee mäen päällä kaupungin ulkopuolella, joten rajuilman sattuessa on jonkinlainen mahdollisuus, että talo ei huuhtoudu pois tulvan mukana.

Näkymät uudesta naapurustosta Brisbanen kaupungille. 

Brisbanesta on myös löynyt jo monia mielenkiintoisia ravintoloita ja baareja, kuten kuvan Alchemy Restaurant, jonka degustation dinnerin kruunasi "Nitro Bomb" -jälkkärit. 

"Nitro Bomb" valmistuu; Alchemy Restaurant

Lisäksi olen löytänyt jo kahdesta baarista suomalaistyylistä sahti-olutta, joka on muuten todella hyvää. Tuote on nyt tosin tilapäisesti molemmista baareista loppu oman visiittini jälkeen. ;)   

Olemme myös ehtineet jo vähän tutustua Brisbanen lähiympäristöön. Kävimme ensinnäkin vierailemassa Lone Pine Koala Sanctuary -eläinpuistossa, joka on sekä maailman ensimmäinen että suurin koala-suojelualue. Eläinpuistossa on 130 koalan lisäksi muitakin aussieläimiä ja lintuja. Satuimme myös sopivasti paikalle Rainbow Lorikeet -lintujen ruokinta-aikana. Vaikka ne ovatkin suosikkilintujani, minulle tuli kokemuksesta lähinnä Hitchcockin linnut -fiilis. Jaiks!

Up close and personal with Rainbow Lorikeets; Lone Pine Koala Sanctuary

Syyskuun puolessa välissä Brisbanessa järjestettiin Valley Fiesta, joka on kaupungin suurin street party -tapahtuma. Ehkä vähän liian hip hop -painotteista menoa omaan makuuni, mutta mahtava tunnelma joka tapauksessa. Samalla tuli myös tsekattua Brisbanen pieni Chinatown. 

Valley Fiesta; Fortitude Valley, Brisbane

Viime viikonloppuna käväistiin pikaisesti Sydneyssä yhden Jasonin kaverin häissä. Todella kaunis ja rento seremonia ja ehdottomasti myös hyvät bileet. Illan aikana onnistuin kadottamaan jakkuni sekä yhden timanttikorvakorun - voi prkl! :D 

Huomenna sitten viikoksi Hong Kongiin ja sielläkin on ohjelmassa häät, tosin varmasti hyvin erilainen seremonia katolilais-kiinalaiseen tyyliin. Toivottavasti en kadota mitään omaisuuttani! Tajusin juuri, että lento on huomenna klo 10 AM eikä suinkaan 10 PM, kuten olin tähän asti kuvitellut. Eli seuraavaksi siis vuorossa lempipuuhaani pakkaamista, ääh... Missähän mun passi mahtaa olla..?

South Pacific Cruise

Minulla  oli opinnoista pari viikkoa lomaa pääsiäisen aikoihin, ja suuntasimme 10 päivän risteilylle eteläiselle Tyynellemerelle, kohteina Vanuatu ja New Caledonia. Pikku breikki tuli enemmän kuin tarpeeseen, sillä hermot ovat olleet opintojen takia koetuksella... Carnival Spirit -laiva, joka on muuten rakennettu Suomessa, oli kuin moderni Titanic. Mukava yllätys ennen matkaa oli myös upgreidaus parvekehuoneeseen. Paatilla oli aivan mahtavat fasiliteetit, palvelut ja ruoka. Ja koko reissu tuli myös edullisemmaksi kuin esim. 10 päivää kilpailevissa kohdevaihtoehdoissa Tasmaniassa tai Broomessa olisi tullut. Ainoa pieni miinus oli se, että minun oli pakko edes yrittää vähän opiskella risteilyn aikana, muuten olisin liian paljon opintojen aikataulusta jäljessä. Kirjoittelin siis esseitä cocktailien voimin aurinkokannella. :) 

Carnival Spirit

Kolme päivää merellä kului todella nopeasti, ja ensimmäinen kohde oli sitten Vanuatun pääkaupunki Port Vila. Port Vila oli jännittävä vastakohtien kaupunki: superköyhä, ja erityisesti taksikuskien kanssa joutui kinaamaan hinnoista, mutta samalla ihanan vehreä ja kaunis. Päivän kohokohtia olivat ehdottomasti visiitti Cascades -vesiputouksille ja tutustuminen Ekasup -kulttuurikylään, jossa opimme mm. alkuasukkaiden mystisistä tavoista, metsästystekniikoista sekä entisestä kannibaalikulttuurista. Naisten asema on Vanuatussa edelleen heikko, ja lisäksi lasten ihmiskauppa ja hyväksikäyttö ovat valitettavasti edelleen arkipäivää. 

Cascades Waterfalls, Vanuatu

Seuraavan päivän kohde oli Mystery Island, joka on nimensä mukaisesti pieni salaperäinen saari, jossa ei ole pysyvää asutusta. Saaren voi kävellä ympäri puolessa tunnissa, lisäksi kävimme snorklaamassa ja vain nautimme olostamme pienellä paratiisisaarella. 

Mystery Island, Vanuatu

Seuraavana aamuna saavuimme Lifoun saarelle New Caledoniaan. Saari on todella kaunis, mutta edelleen aika alkukantainen, siellä ei ole juurikaan julkista liikennettä ja takseja (tai ylipäätään teitä). Osallistuimme risteilyaluksen järjestämälle retkelle Jokin -kalliojyrkänteille ja kävimme samalla myös tutustumassa paikalliseen vanilja- ja kasvipuutarhaan. Lisäksi kävimme snorklaamassa. New Caledonia on entinen Ranskan siirtomaa ja siellä puhutaan edelleen yleisesti ranskaa. Olin etukäteen hieman huolissani saaren ranskalaisvaikutteisesta kulttuurista, mutta toisin kuin normaalit ranskalaiset yleensä, paikallisasukkaat olivat todella ystävällisiä ja rentoja - ja puhuivat myös yllättävän hyvin englantia. 

Lifou Island, New Caledonia

Viimeinen kohde oli New Caledonian pääkaupunki Noumea, joka on saarista ehdottomasti kehittynein ja siellä on myös suhteellisen vilkas turismi. Kävelimme kaupungilla ja söimme mahtavan lounaan Le Roof -ravintolassa, lisäksi kävimme vaeltamassa läheisessä Ouen Toro -kansallispuistossa. 

Ouen Toro -kansallispuisto, Noumea, New Caledonia

Lisää matkakuvia Facebookissa: South Pacific Cruise, April 2014

Lopuksi vielä hauska video risteilystä (by Carnival Cruise Lines; toimii vain tietokoneella). 

Oli hieman haikea fiilis palata tropiikista takaisin Sydneyyn ja opintojen pariin. 10 päivän aikana ehti myös hyvin tottua all inclusive -elämään ja palveluun: huone siivottiin kaksi kertaa päivässä, joka ilta sängylle oli taiteiltu erilainen eläin pyyhkeistä, ruokaa sai mihin aikaan tahansa, jne. Pakko päästä uudelleen risteilylle, esim. Karibialle. Tosin Jasonin äidin kokemusten mukaan siellä on koko ajan liian kuuma, saarilla ei ole mitään nähtävää ja siellä myydään vain jotain krääsää. Eli kuulostaa siis juuri itselleni sopivalta ja mielenkiintoiselta kohteelta! ;) 

Rocking Sydney with Maikki

G'Day! - tai paremminkin Gee Day, kuten meillä oli Maikin kanssa tapana sanoa. ;) 

Maikki saapui ilahduttamaan minua Sydneyyn maaliskuun alussa, ja ne pari viikkoa olivat todellakin aikamoista menoa. Maikki laittoi koko kaupungin ihan sekaisin, mutta se oli vaan psykologisesti terveellistä ottaen huomioon hänen nykyiset kehitysmaaolosuhteet. Tässä tiivistetysti huomioitamme ja visiitin pääkohdat:

• Sydneyssä on maailman komeimmat miehet, ja meillä molemmilla ehti olla jo useita uusia poikaystäväkandidaatteja. Erityisesti suosikkejamme olivat surffarit ja yksi ihana lennykravitz-tyylinen eläintenhoitaja. Lääh!
• Tutkimme toden teolla horoskooppeja (länsimaisia, kiinalaisia sekä intialaisia), ja selvisi että Maikin nouseva merkki onkin Oinas eikä Kalat. Todella mullistava tutkimustulos, jonka seurauksena Maikilla on nyt uusi persoonallisuus!
• Kuinka keittää puuro.
• Jason ei ole koskaan surffannut! Suhteemme on perustunut todella perustavanlaatuisiin väärinymmärryksiin. Hmph.
• Arvostelimme toden teolla aussinaisten "tyyliä" ja löysimme omat sisäiset ranskalais-bitch-valittajat. Maikki sen sijaan oli ehdottomasti koko kaupungin kaunein ja tyylikkäin nainen, vaikka saapuikin suoraan kehitysmaasta. 
• Maikin synttäridrinksut lähtivät vähän käsistä ja seuraavana aamuna heräsin tyylikkäästi olohuoneen lattialta kaikki bilevaatteet päällä! Aargh. Olin ensin jäänyt jotenkin jumiin olohuoneen kahvipöydän alle (?!) ja olin sitten sammunut siihen kun Jason oli yrittänyt vapauttaa minut. 
• Hashtag-mania.

#europeanbitches #betterthanplux #downunder #hashtagrevolution

Ivy Pool Bar

Yliopiston toinen (ja samalla toivottavasti viimeinen) lukukausi on alkanut kiireisissä merkeissä ja olen ollut todella stressaantunut. Minulla on työn alla seuraavat kurssit:

• Policy Analysis
• Information and Research for Policy
• Policy Project
• International Development Policy

Tälläkin lukukaudella opinnot ovat seminaarimuotoisia ja tunneille pitää valmistautua lukemalla määrätyt artikkelit ym. Kokeita ei ole, vaan kurssit suoritetaan esseillä ja erilaisilla esitelmillä. IDP-kurssilla on lisäksi käytössä uusia kammottavia menetelmiä, kuten blogin ja wikipedia-tyylisen artikkelin kirjoittaminen ryhmissä Moodlessa, sekä Twitter. Aargh! Policy Project -kurssi on käytännössä tutkimusprojekti, joka suoritetaan työharjoittelun muodossa. Suoritan harjoittelua Consult Australia -nimisessä konsulttifirmassa. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, tosin en tiedä miten ikinä tulen saamaan projektini valmiiksi - tunnetusti järkevänä ihmisenä valitsin nimittäin aiheen, josta en tiedä yhtään mitään (coal seam gas). Jaiks! 

Jason on ollut ihanan kannustava, ja onneksi Sydneyssä riittää piristävää tekemistä opintojen ohella. Suoritimme myös viimein kaksi uutta salsakurssia. Lisäksi kävimme mm. ulkoilmaelokuvissa katsomassa About Time -leffan, ja muutama viikko sitten kävimme Royal National Parkissa tsekkaamassa yhden ihanan "salaisen" rannan. 

Valentine's Day; Dedes on the Wharf, the Rocks.

Royal National Park, NSW

Pääsiäisloma on alkanut varsin mukavissa merkeissä. Kävimme eilen katsomassa Lion King -musikaalin, aivan upea esitys! Sunnuntaina suuntaamme 10 päivän South Pacific -risteilylle, jonka kohteina ovat Vanuatu ja New Caledonia. En ole tietenkään pakannut yhtään enkä muutenkaan valmistautunut matkaan, onneksi Jason oli hankkinut meille matkaoppaan ja snorklausvarusteet valmiiksi. Tällä hetkellä ainoat ajatukseni risteilystä ovat seuraavat:

• Onko laivalla wifi? Pakko opiskella.
• Onko saarilla myytävänä mustia helmiä? 

Kutsuin muutaman kaverin pienimuotoisen pääsiäisdinnerin viettoon tänä iltana. Tarkoituksena on testata uutta grilliä, ja lisäksi ostin yhdeltä suomalaisleipurilta mämmiä (suomalaisversio vegemitesta) ja tein myös cheesecake-brownien (melkein sama kuin pasha). Valmistelut ovat sujuneet hieman katastrofaalisissa merkeissä: aamukahvi kaatui lattialle, ja lisäksi onnistuin tekemään superhelpon brownien jotenkin ihan väärin... Ehkä aika luovuttaa, minusta ei tule koskaan mitään kodinhengetärtä, vaikka olenkin nousevalta merkiltäni Rapu. Anyway, mukavaa pääsiäistä kaikille! :)

Kolmen mantereen kuulumisia

Mahtavaa alkanutta vuotta kaikille! Helmikuu on tosin jo pitkällä, joten tässä viimein reportaasi Suomen ja Hong Kongin joululomareissusta ja alkaneen vuoden tapahtumista.

Ensinnäkin voin todeta, että lentomatka Suomeen on ihan loputtoman pitkä, varsinkin kun en osaa nukkua koneessa ikinä sekuntiakaan. Välistoppi Hong Kongissa molempiin suuntiin tosin auttoi vähän asiaa, mutta silti matka tuntui ikuisuudelta. Suomessa oli sitten vastassa maailmankaikkeuden surkein talvisää, lunta oli Siilinjärven seudulla sen verran että voi juuri ja juuri sanoa kokeneensa valkoisen joulun. Hiihtäminen, lumikenkäily ja muut suunnitellut talviaktiviteetit jäivät vain haaveeksi, mutta muuten oli tietysti aivan ihanaa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, ja Jason sai myös kokea oikeastaan kaikki perheemme normaalit jouluperinteet joulukuusen koristelusta jouluruokiin ja joulupukin vierailuun. 

Viikko Siilinjärvellä vierähti aivan liian nopeasti ja maisema vaihtui sitten Helsinkiin, jossa majailimme hotelli Tornissa. Jonsku emännöi ihastuttavan uuden vuoden aaton kotonaan, ja päädyimme seuraamaan ilotulituksia ja muita juhlallisuuksia leppoisasti TV:stä skumppaa lipittäen. Vuosi alkoi myös varsin mukavissa tunnelmissa skumppabrunssin merkeissä kodikkaan persoonallisessa Sunn-ravintolassa. 

Jouluaaton tunnelmissa

Uuden vuoden skumppabrunssi

Sitten tulikin jo lähdön hetki, ja pakko sanoa että Suomesta lähteminen ei ole ikinä ollut yhtä vaikeaa. Olin vielä Hong Kongissakin muutaman päivän aivan depiksessä ja käyttäydyin kuin mikäkin angstinen teinikapinallinen. Lisäksi siellä tuli vastaan hieman odottamattomia kulttuurishokkeja, vaikka olin kuvitellut Hong Kongissa jo kerran käyneenä olevani siellä kuin yksi paikallisista. Jason sen sijaan selvisi Suomen visiitistään ilman suurempia traumoja, hän joutui lähinnä kokemaan suomalaisten jurottamista ja tuijottamista, mutta niihin hän oli ilmeisesti osannut aika hyvin jo asennoitua etukäteen. Olin valmentanut Jasonia Suomen reissua varten mm. katsomalla hänen kanssaan suomalaisia elokuvia, kuten Kaurismäen trilogian ja Napapiirin sankarit. Tiivistäen voin sanoa, että perhetaustamme eivät varmaan voisi olla enemmän erilaiset. Jasonin perheen Hong Kongin kodissa asuu kolme kotiapulaista (mikä on Hong Kongissa ilmeisesti ihan normaalia), jotka hyysäävät koko ajan perässä, he mm. valitsivat minulle vaatteet valmiiksi, sekä pakkasivat ja järjestelivät tavarani sillä aikaa kun olin suihkussa. Minulla meni hermot näihin "palveluihin" jo parin päivän jälkeen. Kiinalaiset ovat myös jotenkin kylmiä ja pinnallisia ihmisiä, vaikka ovatkin hyvin ystävällisiä ja mukavia. Myös perheen ruokailuhetket sekä kotona että ravintolassa vaativat minulta vähän totuttelua; ensin on päällä kamala kiina-solkotus ja sitten syödään puikot heiluen. Lisäksi joka paikkaan liikutaan taksilla. 

Mutta onhan Hong Kong aivan mahtava, mielenkiintoinen erilaisten vastakohtien kaupunki. Jason puolestaan oli valmentanut minua Hong Kongia varten kävelyttämällä minua Sydneyn keskustan Chinatownissa, ja hän oli erittäin ylpeä sillä en menettänyt kertaakaan hermojani ihmispaljouteen (oli ihan tarpeeksi muita kriisejä, heh). Hulppeiden pilvenpiirtäjien, ravintoloiden ja maanisten shoppailumahdollisuuksien lisäksi Hong Kongin edustalla on ihania pikku saaria, joiden kalastajakylissä on aivan toisenlainen maailma. Yhtenä päivänä matkasimme lautalla Cheung Chau -saarelle, jossa mm. vierailimme merirosvoluolassa. Lisäksi kävimme Hong Kongin Ocean Parkissa katsomassa pandoja, awww.

Cheung Chau Island, Hong Kong

Ocean Park, Hong Kong

Joululomareissu oli henkisesti aika raskas ja täynnä monenlaisia tunteita, mutta kaiken kaikkiaan matka sujui mukavasti ja parisuhteemme kannalta se lähensi meitä entisestään. Lopulta oli kuitenkin ihana palata takaisin kotiin Sydneyyn. Ja vastoin kaikkia odotuksiani tämä tunne on säilynyt. 

Tammikuun lopulla tein viimeisen viikonloppuvisiitin Canberraan ennen Jasonin pääkaupunki-rotaation loppumista, ja juhlistimme samalla myös Jasonin synttäreitä. Viikonlopun aikana jouduin myös puistossa hullun harakan hyökkäyksen kohteeksi, aargh! Vaikka lintujen pesimisaika on jo ohi, ilmeisesti joillakin linnuilla voi kuitenkin olla pesissä vielä myöhäisiä poikasia ja siksi ne puolustavat reviirejään. Eräs avulias puistonvartija antoi minulle risun ja luikin sen turvin hyvin äkkiä pois puistosta. Todella traumaattinen kokemus.

Tammikuun viimeinen viikonloppu oli kansallispäivän (Australia Day, tai paikallisittain Ozstraya Day) pitkä viikonloppu, ja matkasimme Port Stephens'iin. Se on viehättävä pieni rannikkokaupunki parin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä pohjoiseen. Kaupunkia kutsutaan nimellä "blue water paradise" ja sitä se todellakin on. Turkoosi meri on joka puolella ja alueella on myös mahtavat vaellusreitit sekä muita aktiviteettejä. Kansallispäivän aamuna pääsin uimaan villien delfiinien kanssa, se oli aivan uskomaton kokemus! Delfiinit ovat todella uteliaita ja leikkisiä, lisäksi ne "laulavat" veden alla. Iltapäivän hengailimme sitten rennosti Murrauy's -olutpanimossa. 

Port Stephens, NSW

Delfiinejä

Tänä vuonna kiinalainen uusi vuosi vaihtui tammi-helmikuun vaihteessa ja juhlistimme sitä Jasonin äidin ja parin hänen ystävänsä kanssa dinnerin merkeissä. Ensimmäisen Hevosen vuoden viikon nukuin kiinalaisen perinteen mukaisesti punainen kirjekuori tyynyni alla, sillä sen pitäisi tuoda onnea. Tähän on tultu!  

Kiinalaisen horoskoopin mukaan minulle (Sialle) on luvassa sujuva vuosi, mutta vuoden teema on kuitenkin hyvän henkilökohtaisen energiatason ylläpitäminen ja siksi Sialle suositellaan pientä puhdistuskuuria ja meditointia. No, onneksi sain Emmiltä detox-kuurin ohjeen jo ennen näitä ennustuksia, nyt pitäisi vain muistaa toteuttaa se! Länsimainen vuosihoroskooppi sen sijaan lupaa minulle (Skorpparille) vahvaa pohjaa elämälle vuosiksi eteenpäin sekä hyvät menestymisen eväät, lisäksi voin vain ihmetellä asioiden sujuvuutta. Lähteenä on tietenkin aina luotettava astro.fi, ja voit tsekata oman ennustuksesi tästä. Ottaen huomioon draamakuningattaren luonteeni rohkenen suhtautua tähän ennustukseen kuitenkin hieman skeptisesti... ;)

Hyvää kiinalaista uutta vuotta!

'Tis the Season

Joulu lähestyy, tosin minun on vaikea päästä täällä joulutunnelmaan tänäkin vuonna. Kaupoissa kyllä soivat joululaulut ja joka puolella on joulukuusia ja muita koristeita, mutta ne ovat kaikki jotain hirveitä kaupallisia amerikkalaistyylisiä välkky-bling-bling -viritelmiä. Lauantaiaamuna sitten alkaa matka kohti Hong Kongia ja Suomea, ja eiköhän se oikea joulutunnelma löydy viimeistään kotoa Siilinjärveltä. Jason on jo varoittanut, että Honkkarin joulumeininki on vielä paljon enemmän kaupallista, joten yritän henkisesti valmistautua siihen. Tapani mukaisesti en ole aloittanutkaan pakkaamista, lahjat olen sentään hankkinut jo hyvissä ajoin, tosin ne on vielä kaikki paketoimatta. No, hyvin ehtii vielä.  

Joulu on saapunut Darling Harbouriin

Muutoin joulunalusaika on sujunut rennoissa tunnelmissa. Sain viimein ensimmäisen lukukauden tulokset ja opinnot olivat sujuneet ihan hyvin. Lisäksi iloiseksi yllätykseksi sain harjoittelupaikan Justice Action -nimisestä policy advocacy -organisaatiosta. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja varmasti luvassa hyödyllinen oppimiskokemus. Ja ainakin jotain mielekästä tekemistä tämän nykyisen housewife -arjen rinnalle. 

Pari viikkoa sitten kävin myös viettämässä viikonlopun Canberrassa. Ohjelmassa oli ensinnäkin egyptiläis-australialaisen oud-virtuoosi Joseph Tawadrosin konsertti, jota Jason oli hehkuttanut jo pitkään. Olin varautunut johonkin omituiseen tekotaiteelliseen maailmanmusiikkiin, jota kukaan ei oikeasti kuuntele, mutta se oli todella upea ja taidokas esitys. Suosittelen! 

Kävimme myös vaeltamassa läheisessä Tidbinbilla -kansallispuistossa, missä on mahtavat vaellusreitit ja hyvät mahdollisuudet bongata eläimiä. Alueelle on myös siirretty mm. useampi koala turvaan ja alue on aidattu, joten eläimet ovat suojassa pedoilta. Tai niinhän sitä luulisi. Jouduimme valitettavasti todistamaan kuinka pelikaani söi pienen kilpikonnan suihinsa aivan silmiemme edessä. Todella traagista. 

Gibraltar Peak, Tidbinbilla National Park, ACT

Joulukuun alussa tuli vastaan tärkeä virstanpylväs: ensimmäinen vuosipäivä Jasonin kanssa. Nyt rasti seinään, tässä rikotaan henkilökohtaisia ennätyksiä! Tosin mainittakoon, että tämä matematiikka perustuu Jasonin käsitykseen seurustelumme vaiheista, sillä itse en vuosi sitten tiennyt että ne ihmeelliset hengailut olivat treffejä. ;) Jason vei minut dinnerille Cafe Paci  -ravintolaan, joka on suomalaisen Pasi Petasen uusi pop up -ravintola Darlinghurstissa. Aivan taivaallinen kokemus ja mukana ripaus suomalaisia makuja. 

Cafe Paci

Luulin jo että minulla ei ollut tänä vuonna ollenkaan pikkujouluja, mutta onneksi harjoittelupaikkani järjesti juhlat viime perjantaina. Lisäksi kavereiden kanssa suuntasimme päiväksi läheiselle Shark Islandille nauttimaan viimein kunnolla alkaneesta kesästä ja viettämään aikaa yhdessä ennen joululomia. Viime lauantain pub crawl Newtownissa oli myös todella virkistävä kokemus, ja illan saldona mm. ranskalainen kaverini Michel ei päässyt sisään yhteen pubiin koska hänellä ei ollut paikallista henkkaria, ja hollantilainen kaverini Bart heitettiin ulos toisesta pubista koska hän oli muka nukahtamaisillaan. Itse pääsin myös loistamaan kommentillani Jasonille: "Ää-äh don't kiss me, I'm drinking!" Tyylikkyys ennen kaikkea. ;)

Lautalla matkalla Shark Islandille

Sain tällä viikolla hankittua paikallisen ajokortin, hurraa! Yritin sitä jo kerran aikaisemmin muutama kuukausi sitten, mutta jouduin hankkimaan ajokortistani virallisen käännöksen ennen kuin hakemukseni hyväksyttiin. En todellakaan aio ajaa täällä, mutta se on parempi henkkari sillä jotkin paikat kuten kuntosali ja kasino vinkuvat aina paikallista henkkaria tai passia. Olihan se taas aikamoinen paperisota kaikenmaailman lippujen ja lappujen kanssa, mutta kaikki sujui lopulta kätevästi. 

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!!! Raportoin pian miten joululoma Suomessa ja Hong Kongissa sujui. Kulttuurishokkeja puolin ja toisin lienee luvassa...