'Tis the Season

Joulu lähestyy, tosin minun on vaikea päästä täällä joulutunnelmaan tänäkin vuonna. Kaupoissa kyllä soivat joululaulut ja joka puolella on joulukuusia ja muita koristeita, mutta ne ovat kaikki jotain hirveitä kaupallisia amerikkalaistyylisiä välkky-bling-bling -viritelmiä. Lauantaiaamuna sitten alkaa matka kohti Hong Kongia ja Suomea, ja eiköhän se oikea joulutunnelma löydy viimeistään kotoa Siilinjärveltä. Jason on jo varoittanut, että Honkkarin joulumeininki on vielä paljon enemmän kaupallista, joten yritän henkisesti valmistautua siihen. Tapani mukaisesti en ole aloittanutkaan pakkaamista, lahjat olen sentään hankkinut jo hyvissä ajoin, tosin ne on vielä kaikki paketoimatta. No, hyvin ehtii vielä.  

Joulu on saapunut Darling Harbouriin

Muutoin joulunalusaika on sujunut rennoissa tunnelmissa. Sain viimein ensimmäisen lukukauden tulokset ja opinnot olivat sujuneet ihan hyvin. Lisäksi iloiseksi yllätykseksi sain harjoittelupaikan Justice Action -nimisestä policy advocacy -organisaatiosta. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja varmasti luvassa hyödyllinen oppimiskokemus. Ja ainakin jotain mielekästä tekemistä tämän nykyisen housewife -arjen rinnalle. 

Pari viikkoa sitten kävin myös viettämässä viikonlopun Canberrassa. Ohjelmassa oli ensinnäkin egyptiläis-australialaisen oud-virtuoosi Joseph Tawadrosin konsertti, jota Jason oli hehkuttanut jo pitkään. Olin varautunut johonkin omituiseen tekotaiteelliseen maailmanmusiikkiin, jota kukaan ei oikeasti kuuntele, mutta se oli todella upea ja taidokas esitys. Suosittelen! 

Kävimme myös vaeltamassa läheisessä Tidbinbilla -kansallispuistossa, missä on mahtavat vaellusreitit ja hyvät mahdollisuudet bongata eläimiä. Alueelle on myös siirretty mm. useampi koala turvaan ja alue on aidattu, joten eläimet ovat suojassa pedoilta. Tai niinhän sitä luulisi. Jouduimme valitettavasti todistamaan kuinka pelikaani söi pienen kilpikonnan suihinsa aivan silmiemme edessä. Todella traagista. 

Gibraltar Peak, Tidbinbilla National Park, ACT

Joulukuun alussa tuli vastaan tärkeä virstanpylväs: ensimmäinen vuosipäivä Jasonin kanssa. Nyt rasti seinään, tässä rikotaan henkilökohtaisia ennätyksiä! Tosin mainittakoon, että tämä matematiikka perustuu Jasonin käsitykseen seurustelumme vaiheista, sillä itse en vuosi sitten tiennyt että ne ihmeelliset hengailut olivat treffejä. ;) Jason vei minut dinnerille Cafe Paci  -ravintolaan, joka on suomalaisen Pasi Petasen uusi pop up -ravintola Darlinghurstissa. Aivan taivaallinen kokemus ja mukana ripaus suomalaisia makuja. 

Cafe Paci

Luulin jo että minulla ei ollut tänä vuonna ollenkaan pikkujouluja, mutta onneksi harjoittelupaikkani järjesti juhlat viime perjantaina. Lisäksi kavereiden kanssa suuntasimme päiväksi läheiselle Shark Islandille nauttimaan viimein kunnolla alkaneesta kesästä ja viettämään aikaa yhdessä ennen joululomia. Viime lauantain pub crawl Newtownissa oli myös todella virkistävä kokemus, ja illan saldona mm. ranskalainen kaverini Michel ei päässyt sisään yhteen pubiin koska hänellä ei ollut paikallista henkkaria, ja hollantilainen kaverini Bart heitettiin ulos toisesta pubista koska hän oli muka nukahtamaisillaan. Itse pääsin myös loistamaan kommentillani Jasonille: "Ää-äh don't kiss me, I'm drinking!" Tyylikkyys ennen kaikkea. ;)

Lautalla matkalla Shark Islandille

Sain tällä viikolla hankittua paikallisen ajokortin, hurraa! Yritin sitä jo kerran aikaisemmin muutama kuukausi sitten, mutta jouduin hankkimaan ajokortistani virallisen käännöksen ennen kuin hakemukseni hyväksyttiin. En todellakaan aio ajaa täällä, mutta se on parempi henkkari sillä jotkin paikat kuten kuntosali ja kasino vinkuvat aina paikallista henkkaria tai passia. Olihan se taas aikamoinen paperisota kaikenmaailman lippujen ja lappujen kanssa, mutta kaikki sujui lopulta kätevästi. 

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!!! Raportoin pian miten joululoma Suomessa ja Hong Kongissa sujui. Kulttuurishokkeja puolin ja toisin lienee luvassa...

Summer break

Jason oli järjestänyt minulle ihanan synttäriviikonlopun Hunter Valleyssä, missä hengailimme jazz-festareilla ja viinitiloilla ja sain myös kukkia ja ihania lahjoja, awww. :) Jazz in the Vines -festarit järjestettiin Tyrrell'in viinitiloilla ja esiintyjinä olivat mm. Marcia Hines ja James Morrison. Aivan mahtava konsepti! Pahin ikäkriisi on myös mennyt jotenkin huomaamatta ohi, kun on ollut niin hirveä stressi ja kiire opintojen kanssa. Eipä sillä, että "levottomat-syndrooma" olisi mihinkään kehittynyt, ihan yhtä tuuliajolla tässä edelleen ollaan... 

Jazz in the Vines, Hunter Valley

Virallisesti vanha mutta iloinen :)

Opintojen suorastaan sadistinen aikataulu on tosiaan saanut suurta stressiä ja ahdistusta aikaan. Olen käsittääkseni ilmoittautunut vuoden kestävään ohjelmaan, mutta täällä hutkitaan opinnot kasaan parissa kuukaudessa, jonka jälkeen seuraa parin kuukauden kesätauko, ja samanlainen parin kuukauden horror-jakso on varmaan sitten luvassa myös seuraavalla lukukaudella (ou nou!). Minulla oli mielikuva intellektuellista hengailusta kampuksella, mutta todellisuus oli viime viikkoina paniikinomaista esseiden kirjoittamista ainoana tavoitteena saada vaadittu sanamäärä valmiiksi määräaikaan mennessä. Tietysti opintojen suorittaminen englanniksi on vaativampaa ja ryhmätöiden yms tekemiseen on myös kulunut aivan tuhottomasti aikaa, lisäksi kansainväliset opiskelijat ovat käytännössä pakotettuja suorittamaan neljä kurssia lukukaudessa, joten lusmuiluun ei ole jäänyt aikaa. Paikallisasukkailla sen sijaan on enemmän vapautta ja valinnanvaraa. Kesätauko ja vapaus on kuitenkin nyt alkanut, mahtavaa! Tosin sen myötä minusta on tullut mikäkin housewife, kulutan päivät shoppailemalla, lisäksi hengailen täällä Jasonin asunnolla ja pesen pyykkejä, teen ruokaa ja leivon - ja siis vielä ihan vapaaehtoisesti. Aaargh, who am I ?!

Kaiken kiireen keskellä piti vielä tehdä viime verovuoden veroilmoitus. Tämä(kään) asia ei hoitunut ongelmitta, vaan vaati pari puhelua paikalliseen verovirastoon. Välillä täälläkin asioiden hoitaminen on ihan Belgian tasolla, mutta erona on tosin se että täällä asiat saadaan jotenkin ratkaistua ja asiakaspalvelussa jopa ongelmia pahoitellaan, eikä kaikki ole vaan omaa syytä. Voin onnitella itseäni, että olen joskus taistellut ne kirotut vero-oikeuden perusopinnot. Ja veroilmoitus kaikkine vähennyksineen hyväksyttiin huikeasti pari päivää ennen määräaikaa, jesh! 

Parin viikkoa sitten kävin Canberrassa juhlistamassa oktoberfestiä, joka siis järjestetään siellä hieman myöhässä, marraskuun alussa. Oikein hauska ja virkistävä tapahtuma, ja meno oli pitkälti samanlaista kuin Brysselin vastaavassa tapahtumassa. Joskus olisi kyllä päästävä kokemaan se oikea oktoberfest Münichissä. 

Seuraavana viikonloppuna ohjelmassa oli Sculptures by the Sea -näyttely, joka on sijoitettu Bondi-Tamarama välimaastoon. Taidehökötysten ihailun lisäksi saa mukavan kävelylenkin mahtavissa maisemissa rannalla. 

Sculptures by the Sea, Bondi Beach

Pitkän miettimisen jälkeen buukkasin viimein lennot jouluksi Suomeen, ja Jason on myös tulossa mukaan! Odotan joululomaa jo todella innolla. Jasonin kokema maksimipakkanen on varmaan jotain -5, joten saa nyt nähdä millainen kokemus herra etelämaalaiselle on vielä tulossa. Olemme siis Suomessa 23.12. - 2.1., jonka jälkeen lomailemme vielä viikon Hong Kongissa, missä Jasonin isä ja jotain muita sukulaisia asuu. Lisäksi Jason haluaa viedä minut päiväksi mainland-Kiinan puolelle, mitä varten jouduin hankkimaan viisumin. Ensin olin viisumihakemukseni kanssa väärässä paikassa, sillä konsulaatti ei suinkaan hoida viisumiasioita täällä vaan jokin helkutin viisumitoimisto. Toisella yrityksellä minulta puuttui jotain dokumenttejä, kuten "kutsukirje" Kiinaan. Siis jotain rajaa! Jason joutui toimittamaan heille tämän vaaditun kirjeen matkaohjelmineen ja viimein ylihintainen viisumi myönnettiin. Sen verran hermoja (ja kukkaroa) koetteleva kokemus, että Kiinan on tammikuussa paras yllättää positiivisesti!

Livin' La Vida Loca

Lokakuun alussa paikallisen Labour Dayn johdosta pääsimme viettämään pitkää viikonloppua ja suuntasimme pieneen rannikkokaupunkiin Naroomaan, reilun parin tunnin ajomatkan päähän Canberrasta etelään. Narooma ei todellakaan ole mikään menomesta, mutta vaihteeksi olikin mukava asustella mökissä joen rannalla luonnon keskellä. Teimme myös reissun veneellä läheiselle Montaguen saarelle, jossa asustaa hyljekolonia ja illalla auringon laskiessa pääsimme näkemään myös pikku pingviinejä, jotka rantautuvat yöksi saarelle. Veneestä bongasimme myös kaksi jättiläiskokoista ryhävalasta. Kävimme myös sukeltamassa hylkeiden kanssa, ja ne ovatkin leikkisiä otuksia jotka osaavat matkia ihmisten liikkeitä - mutta haisevat aivan kuvottavalle, parempi siis sukellusnaamari päässä veden alla. 

Montague Island, Narooma

"Australia Rock", Narooma

Muutoin viikonloppu sujui rauhallisissa tunnelmissa ja kävimme mm. vaeltamassa läheisessä kansallispuistossa ja reissulla bongasimme useita keguruja ja wallabeja - ja sain viimein myös sen pakollisen "kenguruja biitsillä" -valokuvan, ta-daa: 

Kengu ja pinkki pikku-joey pussissa, awww!

Seuraavalla viikolla minulla oli vielä vapaaviikko yliopistolta, joten jäin Canberraan ja opiskelin päivät kansalliskirjastolla. Siellä on saatavilla kaikki Australiassa julkaistut kirjat ja sainkin hyödynnettyä valikoimaa omia tutkielmiani varten. Parina iltana kävimme myös urheilemassa military bootcampin merkeissä - hirveää rääkkiä mutta hauskaa ja tehokasta treeniä. Canberrassa onnistuin myös suorittamaan ehkä pahimman kokkauskatastrofini ikinä. Tarkoitukseni oli kokata japanilaistyylistä kana-udonia, johon päätin fusion-henkisesti yhdistää violettia porkkanaa - ja tämän kokeilun tuloksena koko sörsseli muuttui kirkkaan violetiksi! Erittäin noloa, erityisesti Jasonin kämppisten ollessa paikalla todistamassa tätä tragediaa. Tuli elävästi mieleen Bridget Jonesin sininen keitto -kohtaus, haha! Jason on ihana: hän sanoi että ruokia ei pitäisi arvostella niiden värin perusteella ja sitä paitsi aasialaiset nyt muutenkin syövät kaikenvärisiä ruokia. Ihana kiinalais-australialainen Mr Darcy! :)  

Violetti kana-udon - bon appétit!

Tällä viikolla Jasonin äiti kutsui minut viettämään iltaa kanssaan The Star -kasinolle dinnerin ja Ricky Martinin konsertin merkeissä (en muuten edes tiennyt, että Ricky tekee vielä musaa). Tämä oli ensimmäinen illanvietto hänen kanssaan kahdestaan, ja etukäteen jouduin tietenkin hurjan paniikin valtaan, mutta onneksi ilta sujui ihan mukavissa merkeissä (onneksi siellä sai viiniä). Jason oli kuulemma ollut minuakin enemmän paniikissa tietäen että äitinsä osaa olla ajoittain aikamoinen dragon lady ja veljiensä tyttöystävät ovat kuulemma joutuneet aikamoiselle koetukselle hänen kanssaan. Valituksia ei ole onneksi vielä ainakaan kuulunut, ja tänään hän kutsui meidät brunssille, joten ainakin toistaiseksi olen vielä mukana kutsulistalla.

Hirveä paniikki opinnoista näin lukukauden jo lähestyessä loppuaan, aargh! Kansainväliset opiskelijat ovat pakotettuja suorittamaan neljä kurssia lukukaudessa, joten kyseessä todellakin on kokoaikainen opiskelu. Varmaan miljoona esseetä, raporttia, esitelmää ja ryhmätyötä vielä tehtävänä (varovainen arvio). 

Viime viikosta lähtien Sydneyn lähistöllä on ollut vakavia maastopaloja, joiden takia viranomaiset ovat julistaneet hätätilan koko New South Walesin osavaltioon. Viranomaisten mukaan kyseessä on pahin tilanne vuosikymmeniin, kun kuumuus, kuiva sää ja erittäin kovat tuulet lietsovat pahoja paloja. Pahin tilanne on Blue Mountains -vuorilla Sydneyn länsipuolella. Viranomaiset pelkäävät, että palo saattaa uhata jo osaa Sydneyn läntisiä esikaupunkeja. Tähän mennessä yli 200 kotia on jo tuhoutunut ja yli 120 vaurioitunut paloissa. Kääk! Toivon todella, että Hunter Valleyn viinialue ei pala poroksi ennen ensi viikonlopun reissua. 

Aussieversary

Viime viikolla tuli täyteen vuosi Australiassa, uskomatonta miten aika rientää! Tämän rajapyykin lähestyessä minun piti pikaisesti uusia viisumini, ja tietenkin olin jättänyt tämän asian tapani mukaan viime tippaan. Asian piti hoitua kätevästi netissä, mutta tällä kertaa proseduuri vaati jopa visiitin Australian maahantuloviranomaistoimistoon - kun aikaisemmin minulle oli lyöty puhelimessa luuri korvaan; tuli ihan belgialainen asiakaspalvelu mieleen, puistattava ajatus! Lopulta selvisi, että jostain syystä syntymäaikani oli merkitty virheellisesti paikalliseen rekisteriin ja asia saatiin helposti korjattua ja sain sitten opiskelijaviisumini parissa päivässä. Jännä juttu tosin, miten olen voinut olla maassa melkein vuoden verran virheellisillä henkilötiedoilla. Ja vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä viisumiprosessista alkaa muodostua jokavuotinen jännitysnäytelmä, sillä viime vuonnahan ravasin Brysselin Suomen suurlähetystössä uusimassa passiani viisumiani varten samoina hetkinä kun olin muuttamassa pois maasta. No, jospa sitä joskus oppisi ymmärtämään että kyseessä on suhteellisen tärkeä lupa-asiakirja noin luvallisesti maassa oleskelun kannalta ja hoitamaan asian ajoissa kuntoon. 

Syyskuun lopulla tuli suoritettua myös Bridge Run, 9 kilometrin kipaisu Harbour Bridgen yli kaupungille ja parin mutkan kautta Botanical Gardeniin. Oli upea fiilis juosta sillan yli, mutta tämä samainen fiilis kyllä sitten hyytyikin, sillä jo aamulla lämpötila oli varmaan +25 paikkeilla ja olin viimein maaliviivan ylittäessäni aivan lämpöhalvauksen partaalla. Saa olla viimeinen juoksutapahtuma tällä kaudella. 

Iloisena mitalit kaulassa Bridge Run'in jälkeen

Viime viikonloppuna tein visiitin Canberraan. Kävimme Floriade -kevätfestareilla ihailemassa kukkia ja farmieläimiä, ja illalla NightFest-osuudessa siemailimme hieman viiniä hehkuvassa baarissa ja ajoimme myös maailmanpyörällä. Ihanan romanttista, tosin Canberrassa oli suorastaan arktiset olosuhteet hyvinkin keväiseen Sydneyyn verrattuna. 

Floriade

Viikonlopun ohjelmaan kuului myös Windows to the World -tapahtuma, joka on osa Canberran 100-vuotisjuhlallisuuksia, ja kävimme vierailemassa Australian EU-delegaatiossa. Lisäksi kävimme tutustumassa Australian kansallismuseoon, joka kertoo kiinnostavalla tavalla kaiken tarpeellisen maan historiasta, ihmisistä ja kulttuurista. 

Delegation of the European Union to Australia

Sekä tällä että ensi viikolla yliopistolla on mid session break ja minulla oli kunnianhimoiset tavoitteet opiskella ahkerasti, tosin ainakin tähän asti olen käyttänyt ajan ihan joutenoloon. Lisäksi olen taas nähnyt painajaisia, joissa olen uimassa ja hai syö minut suihinsa. Tämä on huolestuttavaa, erityisesti ottaen huomioon että olen suuntaamassa viikonlopuksi Naroomaan ja tarkoitus olisi mennä sukeltamaan, jos vain onnistumme buukkaamaan sopivan tourin. En tiedä jännitänkö vain sukeltamista, mutta olen tutkinut nyt myös toden teolla unisymboleiden tulkintaa. Astro.fi -foorumin mukaan (joka on mielestäni ehdottoman tieteellinen ja luotettava lähde) kuolema unessa merkitsee "transformaatiota, itsensä löytämistä ja positiivista kehitystä elämässäsi. Suuntaat kohti uutta jättäen menneisyytesi taaksesi. Metaforisesti kuolema voidaan nähdä loppuna vanhoille tavoillesi ja ajatuksillesi." Tosin haista se ei sano mitään. Hmph, mitäköhän Freud ja muut psykoanalyytikot tästä sanoisivat? ;)

Vaalibileet, vihaisia lintuja ja AFL

Viikko sitten matkasin bussilla Canberraan viikonlopuksi. Viikonloppu alkoi itse asiassa oikein mukavasti jo perjantai-iltana täällä Sydneyssä grillibileiden merkeissä, ja tarjolle oli hankittu myös Finlandia-vodkaa ihan minua varten. Finladia on kyllä hyvää, pitäisi muistaa juoda useammin! ;)

Lauantai-iltana Australiassa järjestettiin liittovaltion parlamenttivaalit ja pääsin mukaan pienimuotoisiin vaalibileisiin istumaan iltaa ja seuraamaan ääntenlaskua. Todella mukava aussilainen konsepti! Kuten jo ennen vaaleja ennakoitiin, oppositio ja Tony Abbottin johtama liberaalipuolue voitti vaalit ja Kevin Ruddin johtama työväenpuolue menetti paikkoja. Oma poliittinen analyysini on se, että Abbott saa George Bushin näyttämään Einsteiniltä. Hmph.

"Pusikko-pääkaupunkiin" oli juuri saapunut kevät ja puut kukkivat ihanasti joka puolella. Kevään saapuminen tarkoittaa tosin myös sitä, että linnut tekevät pesiään ja puolustavat alueitaan ja erityisesti paikalliset harakat (magpie) käyttäytyvät välillä todella agressiivisesti syöksymällä ihmisten päälle. Canberran kaduilla erityisesti pyöräilijät joutuvat puolustautumaan näitä vihaisia lintuja vastaan mitä erikoisimmilla viritelmillä. 

Keväinen Canberra

Pyöräilijä suojautuneena vihaisten lintujen hyökkäykseen

Sunnuntaina kävimme hengailemassa Kingstonin markkinoilla (paikallinen Midi market), jossa söimme lounaaksi laosilaista ruokaa ja markkinoilta bongasimme myös suomalaista alkuperää olevan taiteilijan Marja-Leena Montosen teoksia. Päivän kohokohta oli kuitenkin visiitti paikalliseen olutkauppaan, josta sai vaikka mitä mahtavia belgioluita ja taisin tehdä Jasoniin aikamoisen vaikutuksen oluttietämykselläni. Ei ole siis mennyt hukkaan ne lukuiset illat Luxilla ja muissa Brysselin kuppiloissa! ;) Jason osti minulle valikoiman lempioluitani, jotka raahasin sitten mukanani Sydneyyn. Ihana mies, pakko tykätä! 

Tämä viikko on mennyt pitkälti vain opiskelujen merkeissä. Viikonloppuna oli onneksi vaikka mitä kivaa tekemistä, mm. lounas Jasonin äidin kanssa ja hengailua kavereiden kanssa. Pääsimme myös seuraamaan AFL:n (Australian Football League) semifinaalia The Swans (Sydney) vastaan The Blues (Melbourne). Koko tämä jalkapallokonsepti täällä on edelleen minulle epäselvä, sillä ensinnäkin liigoja on niin monta, mutta AFL on käsittääkseni se suosituin australialaisen jalkapalloilun ammattilaissarja. Lisäksi jalkapallo (footy) tarkoittaa täällä rugbyä eri muodoissaan, soccer sen sijaan on sitten sitä normaalia jalkapalloa. AFL on siis jonkin sortin rugbyä, jossa palloa potkitaan ja heitetään käsillä. Lajin säännöt ja pisteiden lasku ovat myös edelleen hieman hämärän peitossa, lisäksi kentällä juoksenteli välillä jotain oranssiin pukeutuneita tyyppejä. Kerrassaan kummallinen peli, mutta stadionilla oli mahtava tunnelma ja pääsimme juhlistamaan Swans'ien murskavoittoa! 

AFL-semifinaali The Swans vs The Blues

Pelin jälkeen googlettamalla ("orange guy afl") selvisi, että ne oranssit tyypit ovat jotain vaihtopelaajia, jotka välittävät viestejä muille pelaajille. Selvä juttu. 

Jokaisella AFL-joukkueella on myös oma laulu, joka esitetään sekä pelin alussa että lopussa. Ainakin Swans'ien laulu kuulostaa aivan saksalaiselta juomalaululta, näytteen voi kuunella täältä.

Elämäni wagyu-pihvinä

Tiedätte varmaan japanilaista alkuperää olevan Wagyu-pihvilihan, jota hierotaan, syötetään hyvää ruokaa ja soitetaan klassista musiikkia - se olen minä! ;) Jason on viime viikkoina vienyt prinsessakohtelun aivan uudelle tasolle, johon on kuulunut mm. lahjoja, mahtavia dinnereitä ja viiniä, hierontaa sekä viikonloppu Port Macquariessa. Tähän kaikkeen on tosin syynsä: Jason on muuttamassa uuden työnsä takia 5-6 kuukaudeksi Canberraan, mistä olen tietenkin erittäin näreissäni. Kyseessä on toki aivan mahtava duuni Australian puolustusministeriön alaisessa organisaatiossa ja pääkaupunki-rotaatio on pakollinen osa sitä, mutta silti... En kestä, kaikki elämäni miehet vain häipyvät, viuh vaan! No, Canberra on tosin vain 3 tunnin matkan päässä, mutta silti se on eri osavaltiossa. Äääh!  

Anyway, viikonloppu Port Macquariessa oli aivan ihana. Se on söpö pieni rannikkokaupunki n. 390 km Sydneystä pohjoiseen. Asustimme mahtavassa The Observatory -hotellissa Town Beachilla. Saapuessamme huoneessa oli odottamassa suklaata ja viinipullo - erinomaista palvelua. Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti vierailu Koala Hospitalissa, maailman ainoassa koala-sairaalassa. Lisäksi kävimme vaeltamassa Dooragan kansallispuistossa, ja valas-risteilyllä bongasimme myös muutaman ryhävalaan, yhden jättiläisen jopa aivan veneen vieressä. 

Näkymät Doorangan kansallispuistosta

Todella maukasta kaurista ja Shirazia, Foveaux Restaurant

Olen päässyt maistamaan myös sitä oikeaa wagyu-pihviä, tällä kertaa japanilaisen wagyu bbq'n muodossa Nishiki-ravintolassa North Sydneyssä. Mukana menossa oli myös Jasonin äiti Mary (kuinkas muuten). En ole aikaisemmin tykännyt yhtään sakesta, mutta näköjään niissäkin on suuria eroja, sekä täällä että Tokonomassa tarjolla olleet olivat aivan erinomaisia. 

Japanilainen wagyu bbq, Nishiki

Opinnot ovat alkaneet ihan mukavasti, joskin neljä kurssia tarkoittaa todellakin kokopäiväistä opiskelua. Tässä muutamia havaintoja kampukselta:

• Oppitunnit ovat seminaarimuotoisia, joihin pitää valmistautua etukäteen lukemalla määrätyt artikkelit yms, joiden pohjalta oppitunnilla sitten keskustellaan.
• Varsinaisia kokeita ei juurikaan ole, sen sijaan kursseilla joutuu kirjoittamaan eripituisia esseitä ja pitämään esitelmiä sekä yksinään että ryhmissä.
• Tunnit ovat todella käytännönläheisiä, joskin kirjallisuus tuntuu välillä olevan hyvinkin teoreettista ja lukemastaan ei ymmärrä puoliakaan. Tunneilla teoriaa kuitenkin sovelletaan käytäntöön. 
• Yliopistolla on käytössä se kirottu Moodle-oppimisympäristö, josta kurssimateriaali yms on saatavilla. Olen myös oppinut, että vaikka Moodle ilmoittaa tehtävän viimeiseksi palautusajankohdaksi esim. klo 9:30 aamulla, niin ei hätää - myös yliopistolla sovelletaan rentoa aussilaista elämänkatsomusta, jonka mukaisesti tehtävän voi palauttaa illalla luennolle saapuessaan ("kun se Moodle nyt ilmoittaa vähän mitä sattuu, ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti", kuten eräs opettajani asian ilmaisi). Itsehän kirjoittelin ensimmäistä esseetä aivan paniikissa aamuvarhain, jotta sain sen valmiiksi määräaikaan mennessä.. 
• Viini on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi työkaluksi esseitä kirjoittaessa. 

Talviurheilua

Enpä olisi uskonut, että pääsen joskus laskettelemaan elokuussa! Tämä elämys on nyt koettu pari viikkoa sitten Perisher -hiihtokeskuksessa Snowy Mountainsilla. En luonnollisestikaan ollut varautunut talviurheiluun, sillä en edes tiennyt että Australiassa on lunta, mutta onneksi löysin Rebel Sportin alennusmyynnistä pakolliset laskettelukamppeet. Jason pakkasi lumilautansa ja sitten matkasimme autolla noin viiden tunnin matkan päähän Snowy Mountainsille. Matka sujui itse asiassa hieman traagisesti, sillä Cooman huudeilla kenguru jäi auton alle! Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja kiljumisella ja myös Jasonin Volkswagen kolhuitta, vain vähän kengurun karvaa puskurissa. Tämä kenguru ei tosin suinkaan ollut ainoa epäonninen eläin, vaan tien varrella oli vähän väliä kengurun, wombatin, ketun tai linnun raatoja. 

Perisherin hiihtokeskuksessa ei vielä ollut lunta, mutta muuten siellä pääsi  jo hyvin tunnelmaan. Loppumatka laskettelurinteisiin piti matkata ski tube -junalla, joka vei kätevästi parkkipaikalta suoraan hisseille. Ja siellä oli sitten vastassa n. 50 cm lunta ja maisemat kuin Lapissa. Aussit ovat aika surkeita laskettelijoita ja lumilautailijoita, joten pääsin hyvin pätemään pohjoismaalaisilla hiihtotaidoillani. ;) After skissä oli tarjolla mm. glögiä (mulled wine) ja paikallisia mausteisia shotteja, ja pääsimme myös käyttämään läheisen hotellin suomalaista saunaa vielä ihan ilmaiseksi. 

Mount Blue Cow'n huipulla

Viime sunnuntaina oli vuorossa City 2 Surf -juoksu, 14 km:n koettelemus Sydneyn keskustasta Bondi Beachille. Voin sanoa, että "Heartbreak Hilliä" taivaltaessani todellakin mietin miksi helvetissä olen ikinä suostunut moiseen rääkkiin. Maalissa Bondilla oli kyllä voittajafiilis ja olin tyytyväinen suorittaessani juoksun aikaan 1:23. Iltapäivän hengailimme sitten after run -tunnelmissa Bondilla, sillä liikenne oli suljettu klo 16 asti. Olut ei ole maistunut piiitkään aikaan yhtä hyvälle! 

City 2 Surf - virallinen juoksukuva

Juoksun jälkeen mitalit kaulassa Bondi Beachilla

Olen käynyt taas pari kertaa akupunktiossa hakemassa hoitoa stressiin ja unettomuuteen sekä urheiluvammoihin. Uskomatonta miten muutama neulanpisto ja Qigong voi saada niin radikaaleja muutoksia aikaan - ja täysin luonnollisesti. Nukun nyt paljon paremmin ja olo on muutenkin paljon rentoutuneempi, lisäksi polvivamma on myös historiaa, ja itse asiassa vika ei edes ollut polvessa vaan juntturassa olleessa reidessä. Akupunktio-terapeuttini Matthew on nero, joka ansaitsisi vähintään Nobelin palkinnon tai jotain!