Aussieversary

Viime viikolla tuli täyteen vuosi Australiassa, uskomatonta miten aika rientää! Tämän rajapyykin lähestyessä minun piti pikaisesti uusia viisumini, ja tietenkin olin jättänyt tämän asian tapani mukaan viime tippaan. Asian piti hoitua kätevästi netissä, mutta tällä kertaa proseduuri vaati jopa visiitin Australian maahantuloviranomaistoimistoon - kun aikaisemmin minulle oli lyöty puhelimessa luuri korvaan; tuli ihan belgialainen asiakaspalvelu mieleen, puistattava ajatus! Lopulta selvisi, että jostain syystä syntymäaikani oli merkitty virheellisesti paikalliseen rekisteriin ja asia saatiin helposti korjattua ja sain sitten opiskelijaviisumini parissa päivässä. Jännä juttu tosin, miten olen voinut olla maassa melkein vuoden verran virheellisillä henkilötiedoilla. Ja vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä viisumiprosessista alkaa muodostua jokavuotinen jännitysnäytelmä, sillä viime vuonnahan ravasin Brysselin Suomen suurlähetystössä uusimassa passiani viisumiani varten samoina hetkinä kun olin muuttamassa pois maasta. No, jospa sitä joskus oppisi ymmärtämään että kyseessä on suhteellisen tärkeä lupa-asiakirja noin luvallisesti maassa oleskelun kannalta ja hoitamaan asian ajoissa kuntoon. 

Syyskuun lopulla tuli suoritettua myös Bridge Run, 9 kilometrin kipaisu Harbour Bridgen yli kaupungille ja parin mutkan kautta Botanical Gardeniin. Oli upea fiilis juosta sillan yli, mutta tämä samainen fiilis kyllä sitten hyytyikin, sillä jo aamulla lämpötila oli varmaan +25 paikkeilla ja olin viimein maaliviivan ylittäessäni aivan lämpöhalvauksen partaalla. Saa olla viimeinen juoksutapahtuma tällä kaudella. 

Iloisena mitalit kaulassa Bridge Run'in jälkeen

Viime viikonloppuna tein visiitin Canberraan. Kävimme Floriade -kevätfestareilla ihailemassa kukkia ja farmieläimiä, ja illalla NightFest-osuudessa siemailimme hieman viiniä hehkuvassa baarissa ja ajoimme myös maailmanpyörällä. Ihanan romanttista, tosin Canberrassa oli suorastaan arktiset olosuhteet hyvinkin keväiseen Sydneyyn verrattuna. 

Floriade

Viikonlopun ohjelmaan kuului myös Windows to the World -tapahtuma, joka on osa Canberran 100-vuotisjuhlallisuuksia, ja kävimme vierailemassa Australian EU-delegaatiossa. Lisäksi kävimme tutustumassa Australian kansallismuseoon, joka kertoo kiinnostavalla tavalla kaiken tarpeellisen maan historiasta, ihmisistä ja kulttuurista. 

Delegation of the European Union to Australia

Sekä tällä että ensi viikolla yliopistolla on mid session break ja minulla oli kunnianhimoiset tavoitteet opiskella ahkerasti, tosin ainakin tähän asti olen käyttänyt ajan ihan joutenoloon. Lisäksi olen taas nähnyt painajaisia, joissa olen uimassa ja hai syö minut suihinsa. Tämä on huolestuttavaa, erityisesti ottaen huomioon että olen suuntaamassa viikonlopuksi Naroomaan ja tarkoitus olisi mennä sukeltamaan, jos vain onnistumme buukkaamaan sopivan tourin. En tiedä jännitänkö vain sukeltamista, mutta olen tutkinut nyt myös toden teolla unisymboleiden tulkintaa. Astro.fi -foorumin mukaan (joka on mielestäni ehdottoman tieteellinen ja luotettava lähde) kuolema unessa merkitsee "transformaatiota, itsensä löytämistä ja positiivista kehitystä elämässäsi. Suuntaat kohti uutta jättäen menneisyytesi taaksesi. Metaforisesti kuolema voidaan nähdä loppuna vanhoille tavoillesi ja ajatuksillesi." Tosin haista se ei sano mitään. Hmph, mitäköhän Freud ja muut psykoanalyytikot tästä sanoisivat? ;)

Vaalibileet, vihaisia lintuja ja AFL

Viikko sitten matkasin bussilla Canberraan viikonlopuksi. Viikonloppu alkoi itse asiassa oikein mukavasti jo perjantai-iltana täällä Sydneyssä grillibileiden merkeissä, ja tarjolle oli hankittu myös Finlandia-vodkaa ihan minua varten. Finladia on kyllä hyvää, pitäisi muistaa juoda useammin! ;)

Lauantai-iltana Australiassa järjestettiin liittovaltion parlamenttivaalit ja pääsin mukaan pienimuotoisiin vaalibileisiin istumaan iltaa ja seuraamaan ääntenlaskua. Todella mukava aussilainen konsepti! Kuten jo ennen vaaleja ennakoitiin, oppositio ja Tony Abbottin johtama liberaalipuolue voitti vaalit ja Kevin Ruddin johtama työväenpuolue menetti paikkoja. Oma poliittinen analyysini on se, että Abbott saa George Bushin näyttämään Einsteiniltä. Hmph.

"Pusikko-pääkaupunkiin" oli juuri saapunut kevät ja puut kukkivat ihanasti joka puolella. Kevään saapuminen tarkoittaa tosin myös sitä, että linnut tekevät pesiään ja puolustavat alueitaan ja erityisesti paikalliset harakat (magpie) käyttäytyvät välillä todella agressiivisesti syöksymällä ihmisten päälle. Canberran kaduilla erityisesti pyöräilijät joutuvat puolustautumaan näitä vihaisia lintuja vastaan mitä erikoisimmilla viritelmillä. 

Keväinen Canberra

Pyöräilijä suojautuneena vihaisten lintujen hyökkäykseen

Sunnuntaina kävimme hengailemassa Kingstonin markkinoilla (paikallinen Midi market), jossa söimme lounaaksi laosilaista ruokaa ja markkinoilta bongasimme myös suomalaista alkuperää olevan taiteilijan Marja-Leena Montosen teoksia. Päivän kohokohta oli kuitenkin visiitti paikalliseen olutkauppaan, josta sai vaikka mitä mahtavia belgioluita ja taisin tehdä Jasoniin aikamoisen vaikutuksen oluttietämykselläni. Ei ole siis mennyt hukkaan ne lukuiset illat Luxilla ja muissa Brysselin kuppiloissa! ;) Jason osti minulle valikoiman lempioluitani, jotka raahasin sitten mukanani Sydneyyn. Ihana mies, pakko tykätä! 

Tämä viikko on mennyt pitkälti vain opiskelujen merkeissä. Viikonloppuna oli onneksi vaikka mitä kivaa tekemistä, mm. lounas Jasonin äidin kanssa ja hengailua kavereiden kanssa. Pääsimme myös seuraamaan AFL:n (Australian Football League) semifinaalia The Swans (Sydney) vastaan The Blues (Melbourne). Koko tämä jalkapallokonsepti täällä on edelleen minulle epäselvä, sillä ensinnäkin liigoja on niin monta, mutta AFL on käsittääkseni se suosituin australialaisen jalkapalloilun ammattilaissarja. Lisäksi jalkapallo (footy) tarkoittaa täällä rugbyä eri muodoissaan, soccer sen sijaan on sitten sitä normaalia jalkapalloa. AFL on siis jonkin sortin rugbyä, jossa palloa potkitaan ja heitetään käsillä. Lajin säännöt ja pisteiden lasku ovat myös edelleen hieman hämärän peitossa, lisäksi kentällä juoksenteli välillä jotain oranssiin pukeutuneita tyyppejä. Kerrassaan kummallinen peli, mutta stadionilla oli mahtava tunnelma ja pääsimme juhlistamaan Swans'ien murskavoittoa! 

AFL-semifinaali The Swans vs The Blues

Pelin jälkeen googlettamalla ("orange guy afl") selvisi, että ne oranssit tyypit ovat jotain vaihtopelaajia, jotka välittävät viestejä muille pelaajille. Selvä juttu. 

Jokaisella AFL-joukkueella on myös oma laulu, joka esitetään sekä pelin alussa että lopussa. Ainakin Swans'ien laulu kuulostaa aivan saksalaiselta juomalaululta, näytteen voi kuunella täältä.

Elämäni wagyu-pihvinä

Tiedätte varmaan japanilaista alkuperää olevan Wagyu-pihvilihan, jota hierotaan, syötetään hyvää ruokaa ja soitetaan klassista musiikkia - se olen minä! ;) Jason on viime viikkoina vienyt prinsessakohtelun aivan uudelle tasolle, johon on kuulunut mm. lahjoja, mahtavia dinnereitä ja viiniä, hierontaa sekä viikonloppu Port Macquariessa. Tähän kaikkeen on tosin syynsä: Jason on muuttamassa uuden työnsä takia 5-6 kuukaudeksi Canberraan, mistä olen tietenkin erittäin näreissäni. Kyseessä on toki aivan mahtava duuni Australian puolustusministeriön alaisessa organisaatiossa ja pääkaupunki-rotaatio on pakollinen osa sitä, mutta silti... En kestä, kaikki elämäni miehet vain häipyvät, viuh vaan! No, Canberra on tosin vain 3 tunnin matkan päässä, mutta silti se on eri osavaltiossa. Äääh!  

Anyway, viikonloppu Port Macquariessa oli aivan ihana. Se on söpö pieni rannikkokaupunki n. 390 km Sydneystä pohjoiseen. Asustimme mahtavassa The Observatory -hotellissa Town Beachilla. Saapuessamme huoneessa oli odottamassa suklaata ja viinipullo - erinomaista palvelua. Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti vierailu Koala Hospitalissa, maailman ainoassa koala-sairaalassa. Lisäksi kävimme vaeltamassa Dooragan kansallispuistossa, ja valas-risteilyllä bongasimme myös muutaman ryhävalaan, yhden jättiläisen jopa aivan veneen vieressä. 

Näkymät Doorangan kansallispuistosta

Todella maukasta kaurista ja Shirazia, Foveaux Restaurant

Olen päässyt maistamaan myös sitä oikeaa wagyu-pihviä, tällä kertaa japanilaisen wagyu bbq'n muodossa Nishiki-ravintolassa North Sydneyssä. Mukana menossa oli myös Jasonin äiti Mary (kuinkas muuten). En ole aikaisemmin tykännyt yhtään sakesta, mutta näköjään niissäkin on suuria eroja, sekä täällä että Tokonomassa tarjolla olleet olivat aivan erinomaisia. 

Japanilainen wagyu bbq, Nishiki

Opinnot ovat alkaneet ihan mukavasti, joskin neljä kurssia tarkoittaa todellakin kokopäiväistä opiskelua. Tässä muutamia havaintoja kampukselta:

• Oppitunnit ovat seminaarimuotoisia, joihin pitää valmistautua etukäteen lukemalla määrätyt artikkelit yms, joiden pohjalta oppitunnilla sitten keskustellaan.
• Varsinaisia kokeita ei juurikaan ole, sen sijaan kursseilla joutuu kirjoittamaan eripituisia esseitä ja pitämään esitelmiä sekä yksinään että ryhmissä.
• Tunnit ovat todella käytännönläheisiä, joskin kirjallisuus tuntuu välillä olevan hyvinkin teoreettista ja lukemastaan ei ymmärrä puoliakaan. Tunneilla teoriaa kuitenkin sovelletaan käytäntöön. 
• Yliopistolla on käytössä se kirottu Moodle-oppimisympäristö, josta kurssimateriaali yms on saatavilla. Olen myös oppinut, että vaikka Moodle ilmoittaa tehtävän viimeiseksi palautusajankohdaksi esim. klo 9:30 aamulla, niin ei hätää - myös yliopistolla sovelletaan rentoa aussilaista elämänkatsomusta, jonka mukaisesti tehtävän voi palauttaa illalla luennolle saapuessaan ("kun se Moodle nyt ilmoittaa vähän mitä sattuu, ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti", kuten eräs opettajani asian ilmaisi). Itsehän kirjoittelin ensimmäistä esseetä aivan paniikissa aamuvarhain, jotta sain sen valmiiksi määräaikaan mennessä.. 
• Viini on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi työkaluksi esseitä kirjoittaessa. 

Talviurheilua

Enpä olisi uskonut, että pääsen joskus laskettelemaan elokuussa! Tämä elämys on nyt koettu pari viikkoa sitten Perisher -hiihtokeskuksessa Snowy Mountainsilla. En luonnollisestikaan ollut varautunut talviurheiluun, sillä en edes tiennyt että Australiassa on lunta, mutta onneksi löysin Rebel Sportin alennusmyynnistä pakolliset laskettelukamppeet. Jason pakkasi lumilautansa ja sitten matkasimme autolla noin viiden tunnin matkan päähän Snowy Mountainsille. Matka sujui itse asiassa hieman traagisesti, sillä Cooman huudeilla kenguru jäi auton alle! Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja kiljumisella ja myös Jasonin Volkswagen kolhuitta, vain vähän kengurun karvaa puskurissa. Tämä kenguru ei tosin suinkaan ollut ainoa epäonninen eläin, vaan tien varrella oli vähän väliä kengurun, wombatin, ketun tai linnun raatoja. 

Perisherin hiihtokeskuksessa ei vielä ollut lunta, mutta muuten siellä pääsi  jo hyvin tunnelmaan. Loppumatka laskettelurinteisiin piti matkata ski tube -junalla, joka vei kätevästi parkkipaikalta suoraan hisseille. Ja siellä oli sitten vastassa n. 50 cm lunta ja maisemat kuin Lapissa. Aussit ovat aika surkeita laskettelijoita ja lumilautailijoita, joten pääsin hyvin pätemään pohjoismaalaisilla hiihtotaidoillani. ;) After skissä oli tarjolla mm. glögiä (mulled wine) ja paikallisia mausteisia shotteja, ja pääsimme myös käyttämään läheisen hotellin suomalaista saunaa vielä ihan ilmaiseksi. 

Mount Blue Cow'n huipulla

Viime sunnuntaina oli vuorossa City 2 Surf -juoksu, 14 km:n koettelemus Sydneyn keskustasta Bondi Beachille. Voin sanoa, että "Heartbreak Hilliä" taivaltaessani todellakin mietin miksi helvetissä olen ikinä suostunut moiseen rääkkiin. Maalissa Bondilla oli kyllä voittajafiilis ja olin tyytyväinen suorittaessani juoksun aikaan 1:23. Iltapäivän hengailimme sitten after run -tunnelmissa Bondilla, sillä liikenne oli suljettu klo 16 asti. Olut ei ole maistunut piiitkään aikaan yhtä hyvälle! 

City 2 Surf - virallinen juoksukuva

Juoksun jälkeen mitalit kaulassa Bondi Beachilla

Olen käynyt taas pari kertaa akupunktiossa hakemassa hoitoa stressiin ja unettomuuteen sekä urheiluvammoihin. Uskomatonta miten muutama neulanpisto ja Qigong voi saada niin radikaaleja muutoksia aikaan - ja täysin luonnollisesti. Nukun nyt paljon paremmin ja olo on muutenkin paljon rentoutuneempi, lisäksi polvivamma on myös historiaa, ja itse asiassa vika ei edes ollut polvessa vaan juntturassa olleessa reidessä. Akupunktio-terapeuttini Matthew on nero, joka ansaitsisi vähintään Nobelin palkinnon tai jotain! 

Back to School

Paluu opiskelijaelämään on alkanut ja olen nyt virallisesti aloittanut Policy Studies -opinnot New South Walesin yliopistossa Kensingtonin kampuksella, jihaa! Kyseessä on vuoden kestävä postgraduate -maisteriohjelma. Fiilis on kuin ekaluokkalaisen ja eläkeläisen yhdistelmällä: vaikka olin käynyt Jasonin kanssa tutustumassa kampukseen jo aikaisemmin, hän oli printannut minulle mukaan kampuksen kartan, johon hän oli korostuskynällä merkinnyt tärkeimmät paikat. Lisäksi polvi oli kipeytynyt juoksemisesta niin paljon, että en pystynyt kävelemään portaita ylös enkä varsinkaan alas, joten jouduin köpöttelemään kampuksella pyörätuoliramppeja pitkin. Todella noloa, erityisesti ensimmäisenä päivänä, mutta tulipahan samalla testattua yliopiston esteettömät kulkuyhteydet. ;) Lisäksi piristyksekseni löysin kampuksen stationery shopin poistokorista Gollan kännykkäpussukan hintaan 5 AUD. 

Opiskelija UNSW:n kampuksen pääportilla

Opintoihini kuuluu neljä pakollista ja neljä valinnaista kurssia, joihin piti ilmoittautua netissä (ja tämä proseduuri todellakin sisälsi byrokratiaa ja hermojen menetyksiä). Ensimmäisen lukukauden ohjelmassa minulla on seuraavat opinnot:

• Policy and Organisations
• Society, Environmental Policy and Sustainability
• Rights Based Project Design and Evaluation
• International Political Economy

Olen sekä innoissani että suorastaan peloissani opinnoista. Kurssit vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, mutta jännittää tosi paljon miten suoriudun opinnoista englanniksi. Kurssit ovat seminaarimuotoisia, joten varsinaisia kokeita ei juurikaan ole, sen sijaan joutuu kirjoittamaan erilaisia esseitä ja pitämään jotain kammottavia esityksiä. Wish me luck!

Kampuksen kartta ja opiskelumateriaalia

Valaita ja makuelämyksiä

Pääsin viikko sitten mukaan whale watching -risteilylle ja ilokseni bongasimme kaksi ryhävalasta (humpback whale). Valaat matkaavat nyt täällä Australian itärannikolla etelästä kohti pohjoisen lämpimämpiä vesiä ja palaavat sitten takaisin syys-lokakuussa. Risteily lähti Sydneyn Circular Quay -satamasta ja suuntasi merelle, ja seurasimme sitten parin tunnin ajan valaiden liikkeitä. Nämä valaat eivät esittäneet mitään superhyppyjä tai muita hienoja temppuja, mutta sukelsivat useaan kertaan ja näyttivät myös pyrstöjään ja eviään. Päivä merellä oli myös ihanan aurinkoinen, joten kerrassaan hieno kokemus! Valasristeilyn jälkeen kävin Maikin Kathmandun tarinoiden innoittamana dinnerillä nepalilaisessa ravintolassa. 

Ryhävalas sukeltaa

Tällä viikolla oli vuorossa aivan uskomaton japanilainen ravintolaelämys Tokonomassa Surry Hillsissä. Tarjolla oli 12 ruokalajin degustation -menu. Jason oli ostanut voucherin ja tehnyt varauksen jo monta viikkoa sitten, sillä sinne on niin vaikea saada pöytää ja mekin jouduimme tyytymään torstai-iltaan. Lisäksi nautimme pikkupullon sakea, joka oli itse asiassa myös aika hyvää. Todella trendikäs ravintola ja aivan mahtavan maistuvaa ruokaa, aivan huikea elämys!
 

Tokonoma

Sain tällä viikolla viimein hoidettua ilmoittautumisen yliopistoon, jonka olin tietenkin tapojeni mukaisesti jättänyt viime tippaan. Prosessi ei tietenkään sujunut ongelmitta, sillä ensinnäkään nettitunnukset eivät toimineet ja jouduin soittamaan pari puhelua yliopiston IT-tukeen ennen kuin pystyin edes kirjautumaan sisään palveluun, jossa voin ottaa vastaan opiskelupaikan, laatia opintosuunnitelman ja ilmoittautua kursseille. Lisäksi piti hankkia jokin helkutin pakollinen henkilövakuutus ja opiskelijaviisumi, mutta ne pystyi onneksi hoitamaan netissä. Pienenä vinkkinä voin todeta, että tätä hässäkkää ei kannata jättää viimeiseen viikkoon, tässä on nimittäin olleet hermot sen verran riekaleina jo ennen kuin olen edes päässyt kampukselle asti. Ensi viikolla sitten paluu opiskelijaelämään, kääk! Olen todella innoissani, mutta samalla ihan paniikissa. 

Jason on ollut ihanan kannustava ja auttavainen ja todellakin ihailen hänen hermojen kestävyyttä. Lisäksi hän on kokannut minulle ihania ruokia, kuten kuvan lohi-quinoa-juttua. Itsehän edellisenä päivänä onnistuin keittämään maissin ylikypsäksi - lopputulos oli ruttuinen ja tummankeltainen ja se maistui ihan mullalle. Uaah! 

Lohi-quinoa-juttu à la Jason

Kävin tänään sivistämässä itseäni käymällä katsomassa World Press Photo 2013 -lehtikuvanäyttelyn, joka oli esillä Sydneyn pääkirjastossa. Todella upeita ja koskettavia valokuvia, suosittelen! 

Uutta energiaa

Tähän on tultu: Jason vei minut pari viikkoa sitten akupunktiohoitoon, sillä olen ollut viime aikoina niin stressaantunut, väsynyt ja huonotuulinen. Kävin viikko aikaisemmin siellä akupunktiopaikassa Jasonin mukana seuraamassa hänen omaa sessiota, ja pakko tunnustaa että yritin olla nauramatta siellä heidän syvällisille Qigong -energiakeskusteluille. Olen pitänyt akupunktiota aina jossakin määrin huuhaana, ja marssin sisälle omaan hoitooni erittäin ennakkoluuloisena. Mutta kuinka ollakaan, kävelin ulos samaisesta paikasta kuin uudelleen syntyneenä - aivan mieletön kokemus, suosittelen! Ja hoito oli samalla kuin kokonaisvaltainen terapiasessio, siellä nimittäin käytiin läpi kaikki oman elämäni ja parisuhteeni ongelmat. Nyt on energiakanavat avattu ja positiivinen Qi-energia voi virrata! Menen sinne varmaan pian vielä uudestaan, sillä vahvasti epäilen että yksi hoitokerta ei kaikkea tätä stressiä ja ahdistusta paranna, ainakaan kovin pitkäaikaisesti, ja kokeilen samalla myös kiinalaisia yrttejä, joita akupunktioterapeuttini Mathew minulle vahvasti suositteli. 

Sain myös hyviä uutisia yliopistolta: minut hyväksyttiin Policy Studies -opintoihin New South Walesin yliopistoon, wuhuu! Ja jollakin ihmeellä olen onnistunut välttämään sen kammottavan englannin kielitestin ja sain siis siitä vapautuksen. Sain myös lisävuoden opintovapaata EU-edustustolta, joten jos sitä vaikka nyt saisi niitä opintojakin tehtyä. Tässä on nyt tietenkin edessä helvetillinen paperisota viisumihakemuksineen yms, ääh... Prosessi ei ole alkanut kovin vahvasti, sillä en ole vielä edes pystynyt hyväksymään opintotarjousta, sillä en pääse kirjautumaan sisään yliopiston typerään ohjelmaan. Huoh. 

Viime viikonloppuna kävin pubissa ihmettelemässä Lions vs. Wallabies -rugbyottelua. Itsehän en ymmärrä rugbystä yhtään mitään, mutta kyseessä on siis jonkinlainen maailmankaikkeuden loppuottelu, jossa vastakkain ovat UK:n ja Irlannin dreamteam Lions ja Aussien Wallabies. Aussit olivat voittaneet edellisen turnauksen 12 vuotta sitten, mutta tällä kertaa tuli katkera tappio. En ymmärrä tämän turnauksen pointtia: neljän joukkueen parhaimmisto vastaan yhtä. Epäreilua, sanon minä.   

Tämä viikonloppu on sujunut tervehenkisesti urheilun merkeissä. Eilen kävimme Jasonin kanssa patikoimassa rannikolla Bondilta Coogeelle ja takaisin, ja paluumatkalla bongasimme myös suureksi yllätykseksi valaan! Tänään oli sitten edessä suuri koitos nimeltään Sydney Harbour 10k Run. Juoksu sujui itse asiassa ihan mukavasti ja maisemissa ei todellakaan ollut valittamista. Tosin juoksu alkoi aamulla klo 7:30, josta kukaan ei ollut maininnut minulle ilmoittautuessa yhtään mitään - sinänsä varmaan hyvä niin, sillä voin vannoa että muutoin kyseinen juoksu olisi todellakin jäänyt välistä. Mitalit kaulassa juoksun jälkeen suuntasimme sitten porukalla brunssille The Rocksiin. 

Sydney Harbour 10k - virallinen juoksukuva

Mitalit kaulassa Sydney Harbour 10k -juoksun jälkeen, jee!