sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Hunter Valley - Lähiruokaa Margan Wines -viinitilalla

Kurvaamme sypressien reunustamalta tieltä pittoreskin viinitilan pihaan. Ohjelmassa on "100 metrin lounas", joka on osa Hunter Valley Wine & Food -festivaalia. Festivaali esittelee Australian ikonisen Hunter Valleyn viinialueen kulinaristisia elämyksiä vuosittain touko-kesäkuussa. 


100 metrin lounaan konsepti on yksinkertainen: kaikki lautasellasi ja lasissasi on kasvanut 100 metrin säteellä ravintolasta. "Paddock to plate" eli lähiruoka on vakiintumassa trendistä pysyväksi arvoksi myös Australiassa. Ruoka on varmasti tuoretta ja puhdasta, kun sen alkuperä ja tuottaja tiedetään ja voidaan jäljittää.


Ennen lounasta vierailimme kasvimaalla, missä pääkokki esitteli vihanneksia ja kertoi niiden luonnonmukaisesta viljelystä. Saimme myös maistaa erikoisempia puutarhavihanneksia, kuten wasabille maistuvaa lehtisalaattia (arugula) sekä yllättäen aivan osterille maistuvaa violettia kukkaa (borage). Mmmm! Kanat juoksentelivat pihaalla vapaana ja näyttivät selvästi elävän onnellista elämää.




Margan Wines & Restaurant tuottaa lammasta, vihanneksia, hedelmiä, hunajaa ja oliiveja. Saimme maistaa näitä kaikkia kolmen herkullisen ruokalajillisen verran - tietenkin talon omien viinien kera.




Lounas oli todellakin lähiruokaa parhaimmillaan! Margan on useasti palkittu ravintola, joka tunnetaan "agri-dining" -edelläkävijänä Hunter Valleyn viinialueella. Menu on innovatiivinen ja modernin eurooppalaistyylinen ja tietenkin kausittainen - tarjolla on siis mitä mihinkin vuodenaikaan pellosta sattuu saamaan. 



Margan Wines & Restaurant
1238 Milbrodale Road
Broke NSW 2330


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:


lauantai 30. kesäkuuta 2018

Blue Mountains - Viikonloppu Australian sinisillä vuorilla

Sydneyn lähialueilla on monia mielenkiintoisia luontokohteita, jotka sopivat niin päivä- kuin viikonloppureissuiksi, kun miljoonakaupungin urbaani hälinä alkaa väsyttää. Yksi alueen tunnetuimmista kohteista on Blue Mountainsin vuoristoalue, missä tulee vierailtua aivan turhan harvoin. Akkujen lataaminen oli vähintäänkin tarpeen, ja niinpä nostimme kytkintä ja suuntasimme viikonlopuksi rentoutumaan ikonisille Sinisille vuorille. 


Parin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä sijaitsevat maalauksellisen jylhät Blue Mountains eli Siniset vuoret kuuluvat koko Australian suosituimpien luonnonnähtavyyksien joukkoon. UNESCO:n maailmanperintöluetteloon listattu Blue Mountains National Park -kansallispuisto kätkee sisälleen upeita vesiputouksia, kanjoneita ja eukalyptusmetsiä. Siniset vuoret ovat saaneet nimensä eukalyptuspuista lämpimällä ja kuivalla säällä haihtuvasta höyrystä, joka jää taianomaisena usvana leijailemaan laaksojen ylle värjäten vuoret  todellakin sinisiksi. 


Three Sisters -niminen kalliomuodostelma on yksi alueen päänähtävyyksiä ainutlaatuisten eukalyptusmetsien lisäksi. Kolmen vierekkäisen kalliojyrkänteen muodostelma on muotoutunut vuosisatojen saatossa tuulen, sateen ja jokien hioessa hiekkakiveä. Alkuperäisväestön legendan mukaan paikallisen Katoomban heimon kolme sisarta rakastuivat Nepean heimon poikiin, mutta heimolait eivät sallineet heidän avioitua keskenään. Tästä seurasi heimojen välinen taistelu, ja Katoomban heimon noitatohtori muutti sisaret kiviksi suojellakseen heitä kamppailun ajan. Rakkaustarina päättyi kuitenkin onnettomasti, sillä noitatohtori itse kuoli taistelussa ja sisaret jäivät kivimuodostelmiksi muistuttamaan jälkipolvia heimojen välisestä taistosta. 


Upeiden maisemien lisäksi Siniset vuoret tarjoavat matkailijoille monenlaisia aktiviteetteja, kuten ratsastusta vehreissä laaksoissa, seikkailua luolissa ja kiipeilymahdollisuuksia. Vaellus on luonnollisesti matkailijoiden suosiossa ja alueelta löytyykin lukuisia eri vaativuustason vaellusreittejä lyhyistä kävelylenkeistä usen päivän vaelluksiin asti. Vedimme vaelluskengät jalkaan ja suuntasimme Govetts Leap -kierrokselle. Kolmen tunnin patikkareissun aikana hönkäilimme raitista vuoristoilmaa sisuksiimme keuhkojen täydeltä, ihailimme vuoristoalueen monimuotoista luontoa ja kuuntelimme harakan serenadia. 


Nautimme tunnelmallisen illallisen The Rooster -ravintolassa, jossa sai nauttia perinteisten ranskalaisten herkkujen lisäksi hulppeista näkymistä Jamison Valleyn laaksojen ylle. Illan päätteeksi siemailimme vielä viinilasilliset historiallisen kauniin Lilianfels -hotellimme aulabaarissa pianonsoittajaa kuunnellen. Herätessäni aamulla huoneemme muhkeista lakanoista tunsin oloni virkistäytyneemmäksi kuin pitkään aikaan. 



Kun haluaa pienen aikalisän arjesta, ei tarvitse välttämättä lähteä lomailemaan merten taakse. Romanttinen miniloma Sinisillä vuorilla oli täynnä tunnetta, rentoutumista ja uuden löytämistä.


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Central Otago - Pinot Noirin rakastajan taivas Uuden-Seelannin Eteläsaarella

Queenstownin lomakaupungin kupeessa Central Otagon viinialueella voi tutustua maailman hienoimpiin kuuluviin Pinot Noir -viineihin vaikuttavissa vuoristomaisemissa. Tässä 5 viinitilavinkkiä Central Otagon viinialuelle. 


Central Otagon viinialue on Uuden-Seelannin sekä koko maailman eteläisin viinialue. Se sijaitsee kätevästi vain tunnin ajomatkan päässä Queenstownista. Central Otago on Uuden-Seelannin seitsemänneksi suurin viinialue, joka on lyhyestä historiastaan huolimatta noussut nopeasti maailman viinikartalle kilpailuja voittaneilla Pinot Noir -punaviineillään. 



Syksyisellä Queenstownin reissullamme vietimme päivän Central Otagon viinialueella. Tarunomaisen jylhissä vuoristomaisemissa, erityisesti koleassa syysilmassa, ei ihan ensimmäiseksi uskoisi olevansa kukoistavalla viinialueella. Pinot Noir on tarkka kasvuolosuhteistaan ja sitä pidetään hankalasti kasvatettavana rypälelajikkeena, joka on erityisen herkkä maaperän ja ilmaston vaikutuksille. Se vaikuttaa kuitenkin mieltyneen erityisesti Central Otagon viileään ilmastoon. Vuorten ansiosta lämpötila ja kosteus pysyvät sopivana ja näin alueille muodostuu oma mikroilmastonsa - joka on juuri ideaali Pinot Noirille. 



Pinot Noir on elegantti mutta haastava viini, johon olen itse ihastunut kunnolla vasta aivan viime vuosina. Hyviä Pinot Noireja on ollut vaikea löytää, sillä monet ovat omaan makuuni liian pliisuja tai liian happamia - mutta ne hyvät ovatkin sitten todella jumalaisia. Central Otagon Pinot Noirit ovat varma valinta, ja niistä löytyy vahvoja punaisten marjojen aromeja, kuten kirsikkaa, vadelmaa ja mansikkaa. Mmmm! Central Otagon viinejä on saatavilla myös enenevissä määrin Alkossa Suomessa, joten etenkin Pinot Noirin rakastajien kannattaa laittaa viinialueen nimi muistiin. 


5 viinitilavinkkiä Central Otagon viinialueelle

Central Otagon viinialueella on itse asiassa kuusi eri viinialuetta: Alexandra, Bannockburn, Bendigo, Cromwell, Gibbston ja Wanaka. Meidän päiväreissumme suuntautui Queenstownin lähimaastoon, Cromwellin, Bannockburnin ja Gibbstonin alueille, ja tässä 5 hyväksi havaittua viinitilavinkkiä: 

Aurum Wines

Orgaaniseja viinejä kauniin kukkapuutarhan keskellä. Voin vain kuvitella, miten ihanaa olisi kesällä siemailla viinejä verannalla maisemia ihaillen. Suosikkimme oli Madeleine Pinot Noir. 



Aurum Wines
140 State Highway 6
9384 Cromwell
aurumwines.co.nz


Misha's Vineyard

Aasiassa vietetyjen uravuosien jälkeen markkinoinnin ja myynnin ammattilaiset päättivät muuttaa elämänsä ja päätyivät viljelemään viiniä. Upea elämäntarina ja aivan huikeita viinejä! Suosikkimme oli Cantata Pinot Noir. 



Misha's Vineyard

180 State Highway 8B,
9310 Cromwell
mishasvineyard.com


Carrick Wines

Upeissa vuoristomaisemissa sijaitseva viinitila, jonka yhteydessä on myös ravintola. Nautimme herkullisen juustolautasen ja lasilliset Pinot Noiria - tietenkin. 



Carrick Wines

247 Cairnmuir Road
9384 Bannockburn
www.carrick.co.nz


Mt Difficulty Wines

Mäennyppylän huipulla sijaitseva viinitila on alueen tunnetuin ja yksi alueen vanhimmista viinitiloista, mistä avautuu upeat näköalat viinipeltojen ylle. Viinitilan yhteydessä on myös ravintola. Lounasvaraus kannattaa, sillä paikka on maineensa vuoksi melko kiireinen. Suosikkimme oli Bannockburn Pinot Noir Rosé. 



Mt Difficulty Wines

73 Felton Road
9384 Cromwell
www.mtdifficulty.nz


Peregrine Wines

Tyylikkään moderni viinitila, ja jo itse rakennus on mielenkiintoisen arkkitehtuurinsa ansiosta näkemisen arvoinen. Peregrine on yksi alueen tunnetuimpia viinitiloja, ja siksi hieman kaupallinen, mutta viinit ovat laadukkaita ja ne tuotetaan suurella sydämellä. Suosikkimme oli Peregrine Pinot Noir. 



Peregrine Wines

2127 Gibbston Highway
9371 Queenstown
www.peregrinewines.co.nz




Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Ben Lomond Summit - Queenstownin korkeimman vuoren huiputus

Queenstown on pesiytynyt Wakatipu-järven rannoille, keskelle jylhiä vuoria ja vehreitä, ikivanhoja metsiä. Tarunomaisia vuoristomaisemia ihaillessani en olisi uskonut, että tulisimme kiipeämään Queenstownin korkeimmalle huipulle asti. No, pientä yllytyshulluutta siihen tarvittiin. 


Syksyisellä Queenstownin reissullamme halusimme pyhittää yhden päivän luontoelämyksistä nauttimiseen vaellusreissun merkeissä. Queenstownissa on useita toinen toistaan upeampia ulkoilureittejä, joista valitsimme Ben Lomond Track -vaelluksen. Reitin voi aloittaa kätevästi aivan kaupungin keskustan tuntumasta, Skyline-köysiradan juurelta tai huipulta. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon ja huristelimme ensin Skyline Gondolan kyydissä Bob’s Peakin huipulle. 


Reitti kulkee aluksi synkän metsän poikki, mutta pian puut jäävät taakse ja reitti kohoaa vähän kerrallaan korkeammalle ja korkeammalle. Maisemat ovat suorastaan elokuvamaisen upeat. Reitti on suurimmaksi osaa yhteinen maastopyöräilijöiden kanssa, joten kannattaa pitää silmällä ohi kiitäviä hurjapäitä. Sekä vuohia. 


Meidän päämäärämme oli Ben Lomond Saddle 1326 metrin korkeudella, jonka saavutimme parin tunnin patikoinnin jälkeen. Huipulta palaavat vaeltajat rohkaisivat meitä jatkamaan Ben Lomondin huipulle saakka, sillä sinne olisi enää noin tunnin matka. Nautimme satulan huikeista maisemista niin paljon, että mietimme voisivatko maisemat huipulta olla muka niin paljon paremmat, että tunnin nousu kannattaisi. Meillä ei myöskään ollut mukana mitään eväitä, mutta vettä oli kyllä vielä reilusti jäljellä. Lepäsimme hetken satumaisista maisemista nauttien ja päätimme jatkaa matkaa. Huipulle vaan, kun tänne asti olimme jo kavunneet! 


Nousu satulalta vuoren huipulle on jyrkkä ja kivikkoinen. Parin ensimmäisen nyppylän jälkeen aloin jo epäillä, olimmeko sittenkin tehneet virhearvion, mutta jatkoimme kuitenkin hitaasti eteenpäin. Alkumatkasta olimme saaneet riisua takit ja pitkähihaiset paidat, sillä olimme suojassa tuulelta, mutta huippua kohden kavutessa myös kylmä tuuli tuli vastaan. Pian meillä olikin koko varustus taas päällä, hanskat mukaan lukien. 



Reilun tunnin tuskaisen kapuamisen ja muutaman lepotauon jälkeen saavutimme Ben Lomondin huipun 1748 metrin korkeudella. 360-asteen näkymät olivat niin paljon upeammat kuin olisimme edes osanneet kuvitella. Mystisiä vuoria joka suunnassa, lunta, ja keskellä kirkkaan sinisenä kimmeltävä Wakatipu-järvi. Miksi edes yritän kuvailla niitä maisemia, kuvat huipulta kertonevat sen paljon paremmin:



Ben Lomondin huiputus on elämys. Vaivalloinen nousu palkitsee uskomattomilla vuoristomaisemilla, mutta reissulle kannattaa varautua meitä paremmin. Kannattaa huomioida, että Skylinen jälkeen vaellusreitin varrella ei ole mitään fasiliteetteja tai vesipisteitä, joten kannattaa hyodyntää Skylinen palvelut. Lisäksi kannattaa ehdottomasti ottaa eväät mukaan sekä varautua vaihtelevaan säähän. Onneksi olimme syöneet tukevan aamiaisen, mutta voin sanoa että me palasimme takaisin sivistyksen pariin varsin uupuneina. Victory beer todellakin maistui uurastuksen jälkeen! 

Lisätietoja: Ben Lomond Track


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

perjantai 11. toukokuuta 2018

Queenstown - Lumoavaa luontoa ja seikkailulajeja Uuden-Seelannin Eteläsaarella

Uuden-Seelannin Eteläsaaren maisemia on vaikea käsittää ennen kuin näkee ne itse. Miniloma Queenstownissa olikin kuin kaunista unta. Tarunomaisten luontoelämysten lisäksi saimme myös adrenaliinit kuohumaan tuossa extreme-lajien mekassa. 



Luonnon lumoavaa kauneutta

Queenstownin sanotaan saaneen nimensä sen kauneudestaan; kuningatarkin voisi asua siellä. Muutkin kuin kuninkaalliset ovat huomanneet kaupungin lumoavan kauneuden, ja historian varrella Queenstown on saattanut pauloihinsa kullankaivajia, seikkailijoita, elokuvantekijöitä ja viiniharrastelijoita. Paikassa on todellakin jotain maagista. 



Alueen henkeäsalpaava luonto on sen intensiivisin ja viettelevin kokemus. Karut vuoret, kirkkaan siniset järvet ja ikivanhat metsät - Queenstownia ympäröivä luonto on uskomattomien kontrastien yhdistelmä, ja voin yhtään liioittelematta sanoa sen olevan yksi kauneimmista paikoista missä olen käynyt. Huhtikuun lopulla luonto hehkui mahtavissa ruskan väreissään uskomattomana värimattona. Viileä, usvaisen sateinen sää loihti vain lisää kiehtovan mystistä tunnelmaa. Pitkän valkoisen pilven maan sää onkin ympäri vuoden hyvin epävakainen. Vaikka en itse Lord of the Rings -fani olekaan, pystyin suorastaan näkemään edessäni Frodon sormuksineen... Heräsimme joka aamu taianomaisiin auringonnousuihin, kun aurinko pilkahti vuorten takaa maalaten edessämme avautuvan maiseman pastelliväreillä. 




Seikkailijoiden paratiisi

Queenstown on adrenaliinia metästävien seikkalijoiden paratiisi, ja kaupunki onkin nimennyt itsensä maailman aktiviteettikaupungiksi numero yksi. 1980-luvulla Queenstown tuli kaikkien hurjapäiden tietoisuuteen, kun uusiseelantilainen A.J. Hackett keksi benjihypyn ja kokeili sitä 43 metriä korkealta Kawaraun rotkon riippusillalta. Huristellessamme Skyline Gondolan kyydissä Bob's Peakin huipulle saimme hämmästellä upeiden maisemien lisäksi samanaikaisesti useita extreme-lajeja, kuten benji- ja laskuvarjohyppyjä, ohjaskelkkailua ja maastopyöräilyä. Pelkkä adrenaliinintäyteinen näky sai suorastaan hengästymään. Korkeiden vuorten, suurten pudotusten ja villien koskien ympäröimä kaupunki on todellakin kuin jättimäinen luonnon oma leikkikenttä. Queenstownissa taivaskaan ei ole rajana. 

Skyline Gondola on muuten koko eteläisen pallonpuoliskon jyrkin köysirata, mutta se soveltuu hyvin rauhallisempaankin makuun. Bob's Peakin huipulta avautuvat mahtavat näkymät Queenstownin ja Wakatipu-järven ylle sekä kauempana kohoaville jylhille vuorille. Sieltä lähtevät monet vaellus- ja maastopyöräilyreitit, ja lisäksi tarjolla on monia muita seikkailuaktiviteetteja sekä ravintola. Jatkoimme huipulta patikoiden matkaa aina Ben Lomondin vuoren huipulle saakka. Nousu 1748 metrin korkeuteen oli melko tuskainen, mutta lumihuippuisen vuoren huipulta avautuivat tyrmäävän upeat maisemat. 


Queenstownissa ei voi kuulemma käydä kokeilematta jotain seikkailulajia, ja mekin päätimme ottaa haasteen vastaan, vaikka emme mitään extreme-urheilijoita olekaan. Vaellusreissun jäljiltä jokainen lihas vielä kipeänä hyppäsimme mönkijöiden kyytiin. Oppitunnin jälkeen suuntasimme huristelemaan maastoon oppaamme johdolla. Jännitystä riitti, muta roiskui, pari jänistä pomppi juuri ja juuri pois alta - ja hauskaa oli! Välillä pysähdyimme hengähtämään ja ihastelemaan syksyn väreissä hehkuvaa luontoa. Tämän mahtavan kokemuksen tarjosi Off Road Adventures.



After ski -tunnelmaa 

Vaikka Queenstown onkin pieni kaupunki, sen keskustassa vallitsee nuorekas alppikylä-tyylinen tunnelma, vaikka hiihtokausi ei vielä ollutkaan alkanut. Vuoden ympäri Queenstown nukkuu harvoin ja sen yöelämä on kuulemma jotain hyvin spesiaalia, varmaankin lukuisista turisteista johtuen. Kaupungin baari- ja ravintolatarjonta on jopa yllättävän monipuolinen, ja viinibaarit ja gastropubit tarjosivat mukavaa kontrastia ulkoilmassa vietettyjen päivien päätteeksi. Aaah, lammas ja Pinot Noir - molempia kannattaa ehdottomasti maistaa Uudessa-Seelannissa, paremmista ei nimittäin ole tietoa!


Queenstown sai pauloihinsa pari matkustajaa lisää, ja rakastuimme paikkaan jopa niin paljon, että loungessa paluulentoa odotellessamme buukkasimme sinne jo uuden reissun. Nähtäväksi jää, mitä seikkailulajia rohkenemme kokeilemaan seuraavalla kerralla. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Australian Orange Country - Kamelikilpailuja ja viininmaistelua

Blogiani pidemmän aikaa lukeneet varmaan jo tietävät, että nautin mielelläni lasillisen viiniä (tai viisitoista). Eipä siis ollut mikään yllätys, että suuntasimme viinialueelle syksyisen viikonlopun viettoon. Kohteena oli tällä kertaa Orange Country.


Orangen viinialue sijaitsee noin neljän tunnin ajomatkan päässä Sydneystä luoteeseen. Alue on yksi Australian vanhimpia viininviljelyseutuja, ja 1200 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella se on koko maan korkeimmalla sijaitseva viileän ilmaston viinialue. Syksyinen viikonloppu oli mainio ajankohta reissulle, sillä alueen luonto hehkui upeissa ruskan väreissään. Tällaista väriloistoa ei meillä Sydneyssä ole tullut vastaan. 


Orangen viinialue on yksi suosikkiviinialueistani Australiassa. Pidän erityisesti alueen Rosé-viineistä, Pinot Noir -punaviineistä sekä Chardonnay -valkoviineistä. Monet alueen viinitilat olivat meille jo entuudestaan tuttuja, ja entisten suosikkien lisäksi vierailimme myös parilla uudella, ystäviemme suosittelemalla viinitilalla. Heifer Station on ehdoton suosikkimme, minne palaamme jokaisella Orangen reissulla. Uusista tuttavuuksista erityisen positiivisia kokemuksia olivat Ross Hill Wines ja Patina Wines



Viinitilojen lisäksi Orangen ravintolatarjonta on pikkukaupungiksi suorastaan vertaansa vailla. Nautimme todella uniikin dinnerin Charred -ravintolassa, jonka menu on saanut inspiraationsa matkoista maailman ympäri. Ravintola käyttää paikallisia tuotteita ja annokset on tarkoitettu jaettaviksi. 


Viikonlopun yllätysohjelma oli kamelikilpailut. En ollut moisesta ennen kuullutkaan, joten lähdimme ottamaan selvää mistä on kyse. Kamelikilpailut ovat Orangessa jokavuotinen tapahtuma molempina pääsiäisviikonloppuina. Kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, mutta kamelit ja niiden ohjaajat ovat ihan ammattimaisia; periaatteessa pitkälti siis sama konsepti kuin hevosten laukkakilpailut. Kamelit olivat kyllä aikamoisia persoonallisuuksia. Ensimmäisen lähdön oma suosikkikamelini ei suostunut starttaamaan ollenkaan, ja toisessa lähdössä yksi kameli loikkasi ensin aidan yli pusikon puolelle, palasi kuitenkin pian takaisin radalle ja sijoittui vieläpä toiseksi. Haha, olipahan elämys! Kisat etenivät kuitenkin niin hitaasti, että parin lähdön jälkeen olimme valmiit palaamaan takaisin suosikkiharrastuksemme eli viininmaistelun pariin.


Reissu viinialueelle on aina hyvä idea. Syksyinen viikonloppu Australian O.C.'ssä oli täydellinen yhdistelmä mahtavia viinejä ja herkullista ruokaa, kaunista maaseutua sekä aidon ystävällisiä ihmisiä. Pari tuntia pidempi ajomatka hieman kaupalliseen Hunter Valleyn viinialueeseen verrattuna kannattaa, erityisesti jos on aikaa koko viikonlopun verran. Lisäksi siellä on enemmän kameleita. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Bellingen - Hippikaupunki sademetsän siimeksessä Australian itärannikolla

Työprojektin kautta New South Walesin osavaltio on tullut tutuksi ihan uudella tavalla ja olen päässyt myös vähän matkustelemaan, ja lisää työreissuja on jo kalenterissa. Keskellä kuuminta kesää työreissu vei minut Australian itärannikolle Coffs Harbouriin, ja päätin jäädä sinne vielä lomailemaan viikonlopuksi kokousrupeaman jälkeen, ja Jason liittyi seuraani oman työviikkonsa päätteeksi. Paikalliset kollegani suosittelivat päiväreissua Bellingenin alueelle, sillä ensinnäkin ilmasto on siellä viileämpi ja toiseksi alueella riittää nähtävää ikivanhoista sademetsistä lukuisiin upeisiin vesiputouksiin. Ilman ennakko-odotuksia hyppäsimme auton rattiin ja suuntasimme kohti sisämaata.


Bellingen sijaitsee vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Coffs Harbourista sisämaahan, mutta tuntuu kuin olisi matkustanut paljon kauemmaksi - pikkukaupungin tunnelma on nimittäin täysin erilainen. Suloinen pikkukaupunki Bellingen, paikallisittain Bello, tanssii aivan oman bongorumpunsa tahtiin. Bello tarjoaa rentoa, vaihtoehtoista tunnelmaa, orgaanisia tuotteita, ja sen paikallisesta väestöstä huokuu urbaani tietoisuus.

Nautimme aamiaisen ihanassa 5 Church Street -kahvilassa, joka on pittoreskin Bellingenin sydän ja sielu. Uniikki kahvila käyttää paikallisia, orgaanisia, tuoreita tuotteita, ja hankkii raaka-aineet suoraan paikallisilta tuottajilta. Iltaisin kahvila muuntautuu musiikin ystävien kohtauspaikaksi.


Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa ja noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Dorrigon kansallispuistoon. Dorrigo Rainforest Centre on monien vaellusreittien aloituspaikka, ja siellä kannattaa ehdottomasti pistäytyä, sillä reittivinkkien lisäksi vierailukeskus tarjoaa mielenkiintoista tietoa alueen luonnosta ja eläimistä. Vierailukeskuksen yhteydessä on myös kahvila. 

Vierailukeskuksen vinkit mukanamme suuntasimme Wonga Walk -reitille, joka on yksi koko kansallispuiston suosituimpia vaellusreittejä. 800 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella ja tiheän kasviston suojassa oli mukavasti viileämpää; kollegat olivat siis aivan oikeassa. Reitin varrella voi hämmästellä jopa 600-vuotta vanhoja puulajeja, omituisia sieniä ja kuunnella erikoisten lintujen laulua. Noin kuuden ja puolen kilometrin pituiseen kierrokseen meiltä kului aikaa noin kaksi ja puoli tuntia.


Reitin varrella oli lisäksi useampia vesiputouksia, joista koko vaellusreissun kohokohta oli Chrystal Shower Falls -vesiputous, sillä reitti vei aivan vesiputouksen taakse. Luolamaisessa kivimuodostelmassa vesiputouksen takana voi tuntea viilentävät vesipisarat iholla ja ihailla subtrooppista sademetsää aivan uudenlaisesta näkökulmasta.



Koska vesiputouksista ei voi koskaan saada tarpeekseen, suuntasimme vaelluksen jälkeen vielä Dangar Falls -vesiputoukselle. Kaunis, 30 metriä korkea vesiputous sijaitsee parin kilometrin päässä Dorrigon keskustasta pohjoiseen, keskellä idyllisiä maalaismaisemia. Lyhyt kävelyreitti johtaa vesiputouksen juurelle - ja mikä parasta, vesiputouksen alla on myös ihan luvallista uida. Hikisen vaellusreissun jälkeen olikin ihana pulahtaa viilentävään veteen. 



Aktiivisen päivän päätteeksi palasimme vielä Bellingeniin, ja nautimme parit virkistävät pienpanimo-oluet ja pizzan Bellingen Brewery -olutpanimossa. 


Bellingen on tuntemattomampi helmi Coffs Harbourin lähialueella. Boheemi hippikaupunki on kuin sisämaan Byron Bay, ja sen ympäristöstä löytyy upeita sademetsiä ja lukuisia vesiputouksia. Kannattaa laittaa Bello muistiin Australian itärannikon roadtrippiä varten!


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi