sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Oman elämäni madventures - matkakommelluksia maailmalla

Matkoilla tunnetusti sattuu ja tapahtuu. Sain Laura's Itinerary -blogin ihanalta Lauralta haasteen kertoa omista matkakommelluksistani. Voit lukea Lauran hauskoista ja erikoisista sattumuksista hänen blogistaan tästä. Haaste on alunperin lähtöisin Adalmina's Adventures -blogista. 

Asumaan suurlähettilään residenssiin
Vuosia sitten suoritin työharjoittelua Strasbourgissa. Sain tuntumaa mielenkiintoisiin kansainvälisiin työtehtäviin, minulla oli ihana kansainvälinen ystäväpiiri ja nautin pittoreskin kaupungin tunnelmasta. Asuin edullisesti vuokralla kalustetussa huoneessa ja talossa ei toiminut oikeastaan yhtään mikään, vaikka vuokranantaja toistamiseen "lupasi" hoitaa kaiken kuntoon. Talvea kohden mennessä erityisesti lämmitysongelmat alkoivat käydä hermoille, sillä asunnossa alkoi oikeasti olla helkutin kylmä. Kävin muiden vuokralaisten kanssa kiivaita keskusteluja vuokranantajan kanssa, ja lopulta uhkasin jättää vuokrani maksamatta, jos hän ei olisi edelleenkään tehnyt elettäkään korjatakseen lukuisia asunnon epäkohtia, joista meillä ei ollut tietoakaan asuntoon muuttaessamme. Sitten alkoi se kuuluisa epäonninen alamäki. Eräänä iltana pyöräillessäni kotiin jäin auton tönäisemäksi ja päädyin komean voltin kautta asfaltille. Ambulanssilla sairaalaan ja diagnoosi oli murtunut ranne, joka piti laittaa kipsiin. Seuraavana päivänä olisi ollut vuokranmaksupäivä, mutta vuokra jäi puolivahingossa maksamatta. Pari päivää myöhemmin vuokranantajani lähetti työpaikalleni faksin, jossa hän antoi kuulua suorat sanat minusta - millainen valehteleva roisto olen, joka ei edes maksa vuokraansa. Samalla hän myös ilmoitti, että voin tulla iltaan mennessä keräämään kimpsuni, sillä hän lopettaa vuokrasuhteemme tähän päivään. Jouduin paniikin valtaan: sen lisäksi että olin käsi paketissa, olisin pian myös koditon. Menin pomoni, suurlähettilään, puheille mutta repesin itkemään hänen toimistossaan. Hän kuitenkin ryhtyi toimiin: hän lattoi autonkuljettajansa minun asunnolleni auttamaan tavaroideni pakkaamisessa ja totesi että paras vaihtoehto olisi muuttaa hänen residenssinsä vierashuoneeseen, sillä olihan tässä enää pari viikkoa joululomaan. Olen ikuisesti kiitollinen.


Petit France, Strasbourg

Legendaarisia roadtrippejä
Brysselin parhaita puolia oli ehdottomasti se, että sieltä pääsi kätevästi pois. Teimme ystävieni kanssa monia mieleenpainuvia roadtrippejä erityisesti Ranskaan. Eräällä Normandian reissulla me nuoret virkanaiset päätimme säästää navigaattorikuluissa, sillä sen vuokraaminen olisi maksanut lähes yhtä paljon kuin itse auto. Olivathan ihmiset matkanneet vielä 90-luvulla kartan ja kylttien varassa, joten selviäisimme varmasti ongelmitta. Todella paha virhearvio. Reissun aikana eksyimme monta kertaa ja jopa niin pahasti, että kävimme pari kertaa huoltoasemalla kysymässä missä olemme. Huomautan kuitenkin, että Ranskassa tiekyltit ovat täysin kaistapäisiä. En voi vieläkään käsittää miten kyltit "Pariisi", "muut suunnat" ja "kaikki suunnat" voivat auttaa ketään keskellä maaseutua?! Eräältä Champagnen reissulta muistan myös legendaariset autossamme kuuluneet kommentit: "Hmph, onko kukaan nähnyt tuota liikennemerkkiä ennen?" ja "Ai, eikö tästä muka saa ajaa? No, mä nyt menen tästä äkkiä!" Jostain syystä Jason ei anna minun ajaa autoaan ennen kuin olen käynyt autokoulun kertauskurssin. Hmph.

Étretat, Normandia

Hautvillers, Champagne

Kohelluksien Tel Aviv
Ystäväni asui puoli vuotta Tel Avivissa yliopiston opiskelijavaihdossa ja suuntasimme ystävieni kanssa pääsiäislomalle hänen luokseen. Tel Aviv hurmasi meidät välittömästi ja se on edelleen yksi mielenkiintoisimpia kaupunkeja, missä olen vieraillut. Kaupunkia, rantaa, mielenkiintoista historiaa - ja maailman komeimmat miehet, lääh! Viikossa ehdimme koheltaa kaikenlaista: bilettää kaupungin yössä, kokea lomaromansseja, saada kosintatarjouksia, shoppailla basaareissa, ja ehdimme myös tehdä reissun Jerusalemiin. Ystävämme ranskalaiset kämppikset paheksuivat elämäntyyliämme ja he olivat silminnähden helpottuneita, kun lähtömme aika koitti. Kämpällä laskimme yhteen viimeisiä rahojamme lentokentän taksimatkaa varten, ja ystävämme kämppikset tarjoutuivat jopa maksamaan taksin, jotta varmasti lähtisimme. Lentokentällä meitä oli vastassa todella raivostuttava turvatarkastus ja kuulustelu. Mitä Belgiassa asuvat suomalaisnaiset tekevät yksinään Israelissa? Matkalaukkumme pengottiin ja saimme lisää kysymyksiä. Onko meillä poikaystäviä, ja miksi meillä on mukana alkoholia? Olin myös ostanut itselleni muistoksi palestiinalaishuivin, joka aiheutti seuraavan kysymysryöpyn. Tiedänkö mikä huivi se on ja miksi olen sen ostanut? Lopulta pääsimme kuitenkin koneeseen asti, kaikki huivit ja viinipullot (erikseen pakattuina) mukanamme.

Tel Aviv, Israel

Viidakkokuume
Lennolla Hong Kongista Sydneyyn olin tavannut mielenkiintoisen tyypin, joka houkutteli minut reissulle Cairnsiin. No, miksipä ei. Cairnsista tein yön yli reissun Daintree Rainforest -sademetsään, missä buukkaamani majapaikka "rainforest lodge" osoittautui aivan kamalaksi murjuksi. Kaiken lisäksi minulle nousi yön aikana korkea kuume, joka ikistä lihasta kehossani särki ja olin todella heikossa kunnossa. Onneksi matkaseurueessani oli lääkäri ja sairaanhoitaja, joilta sain aamulla särkylääkkeitä. Itse olin sen sijaan pakannut mukaan "vain kaikista välttämättömimmät tavarat", kuten ballerinat mahdollisia viidakkohenkisiä bileitä varten, mutta en tietenkään mitään lääkkeitä. Kun pääsin takaisin sivistyksen pariin, diagnoosi oli dengue-kuume. Palasin Sydneyyn ja toipumiseen meni pari viikkoa. Helvetillisen alun jälkeen elämä Australiassa alkoi kuitenkin onneksi näyttää valoisampaa puoltaan. Haluan ehdottomasti palata mielenkiintoiseen Daintree Rainforestiin, tosin ilman viidakkokuumetta.

Cape Tribulation, Queensland

Anopin kanssa matkalla - never again!
Vietimme viime joululoman Hong Kongissa Jasonin vanhempien ja muutamien sukulaisten kanssa. Teimme lisäksi parin päivän reissun Zhuhaiin ja Macaoon Jasonin äidin, tädin ja heidän ystävänsä kanssa. Ajattelin, että reissu ei voisi olla niin paha, ja voisimme kuitenkin tehdä välillä kahdestaan mitä huvittaa. Big mistake! Reissu oli yhtä hössöttämistä, odottamista, pelkkää kiinalaista ruokaa, kasinoita, kulttuurieroja - ja omalla kohdallani tosi pahoja hermoromahduksia. Tiesin kyllä, että Jasonin sukulaiset hössöttävät, mutta Jasonin äidin ollessa mukana he käyvät steroideilla. Liityn samaan klubiin Jasonin veljen vaimon kanssa ja voin vakuuttaa, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen reissu Jasonin äidin kanssa. Oli nimittäin sen verran traumaattinen kokemus.

Macao

Millaisia matkakommelluksia sinulle on sattunut? 

2 kommenttia:

  1. Huh, tuo viidakkokuume ei kylla kuulosta yhtaan hauskalta! Daintree jai meilta valitettavasti valista omalla Australian-tourneella, mutta toivottavasti sinne paasisi viela uudestaankin. Minakin kirjottelin perati parin postauksen verran naita matkakommelluksia, niita kun on riittanyt...

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei käynyt pahemmin ja hyvä että löytyi toinen majoitus.
    Aika ärsyttävää ja ikävää sellainen kuulustelu ja tavaroiden penkominen

    VastaaPoista