keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Parasta ulkosuomalaisuudessa

Ulkosuomalaisten blogien keskuudessa on pyörinyt jo muutaman viikon ajan London and Beyond -blogin aloittama haaste "parasta ulkosuomalaisuudessa". Tässä omia mietteitäni ulkosuomalaisuuden parhaista puolista. 



Ulkosuomalaisuus on parasta mitä minulle on tapahtunut

Ulkomailla asuminen on kehittänyt identiteettiäni ja elämänkatsomustani perustavanlaatuisella tavalla. En ole enää se sama ihminen, joka lähes 10 vuotta sitten suuntasi työharjoitteluun Brysseliin. Tarkoituksena oli olla siellä puoli vuotta, mutta kansainvälinen ympäristö ja mielenkiintoiset työmahdollisuudet veivät mukanaan. Sen jälkeen elämä onkin tullut pakattua yhteen matkalaukkuun jo monta kertaa. Kliseisesti sanottuna ulkomailla asuminen on todellakin avartanut maailmaani. Suosittelen lämpimästi muutaman kuukauden irtiottoa ulkomailla jokaiselle, ihan jo elämänkoulun kannalta. 




Sopeutuvaisuutta, kärsivällisyyttä, itseluottamusta ja rohkeutta

Elämä ulkomailla ei suinkaan ole aina ollut pelkkää auringonpaistetta ja kuplajuomaa. Kaikesta on kuitenkin aina selvitty, tavalla tai toisella. Ovenkahva jäi käteen, kämpassä ei ole tullut lämmintä vettä kolmeen kuukauteen, ja sähköyhtiön asiakaspalvelussa lyödään jälleen kerran luuri korvaan. Normimeininkiä Brysselissä. Välillä arkielämän hankaluus ja byrokratia on ärsyttänyt, mutta jotenkin sen kanssa on oppinut elämään. Ja kyllä ne arjen kiemurat ovat aina jotenkin järjestyneet, ennemmin tai myöhemmin. Joskus siihen tosin vaadittiin se viisitoista puhelinsoittoa ja pari faksia. 

Erityisesti muutto Australiaan pelotti. Olin matkalla mailman ääriin aivan yksin. Se oli kuitenkin ollut suuri unelmani, jonka viimein halusin toteuttaa. Oli hetkiä, jolloin halusin vetää jostain jättiläismäisestä hätäjarrusta, joka pysäyttäisi koko universumin. Päätös jäädä tänne pysyvämmin pelotti myös. Saanko viisumin, löydänkö töitä ja uusia ystäviä, miten elän koti-ikävän kanssa kaukana perheestä ja ystävistä? 

On ollut pakko uskaltaa, kokeilla ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Ja olen saanut huomata kerta toisensa jälkeen, että asioilla on tapana järjestyä ja elämä kantaa. Arjen pienet vastoinkäymiset eivät myöskään paljoa enää hetkauta. Kyllä ne asiat järjestyvät vähemmälläkin stressillä ja riehumisella.



Elämän ei tarvitse kulkea kaavan mukaisesti

Suomessa asuessani minulla oli selkeä ajatus siitä, miten elämäni tulisi sujua: tutkinto, työpaikka, omakotitalo, avioliitto, perhe. Ja sitten olisi kaikki mallillaan. Minun ei edes pitänyt muuttaa ulkomaille saati tulla ulkosuomalaiseksi. Mutta onneksi kaavat menivat rikki. Oli vapauttavaa aloittaa uusi elämä Brysselissä puhtaalta pöydältä, elää kuin viimeistä päivää vailla huolia huomisesta. Matkan varrella uudetkin kaavat ja muut suunnitelmat ovat menneet solmuun monta kertaa, mutta kaikesta huolimatta on ollut vapauttavaa huomata, että oman elämänsä voi rakentaa monella tavalla. Ja olla rehellisesti onnellinen myös sen peruskaavan ulkopuolella. Elämän kaavattomuus ei välttämättä sovi kaikille, mutta ainakin tällaiselle levottomalle sielulle se on ollut suuri voitto.



Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa nähdä ja tehdä asioita 

Brysselissä elin expattien EU-kuplassa, ja niin töissä kuin vapaa-ajallakin ympärilläni oli myös paljon muita suomalaisia. Olin ulkosuomalainen, mutta en kokenut itseäni yhtään belgialaiseksi. Rakastin kuitenkin kansainvälisen kaupungin tunnelmaa, jossa sai paljon vaikutteita monista kulttuureista. 

Australiasta käsin on ihan konkreettisesti sen verran pitkän välimatkan päässä Suomesta, että monista Suomen asioista on etääntynyt. Aikaisemmin Suomi näyttäytyi nostalgisesti täydellisenä lintukotona, mutta nykyisin tarkastelen Suomea kriittisemmin. Arvostan Suomea ja suomalaisuutta, ja Suomessa on aina ihana käydä moikkaamassa perhettä ja ystäviä, nauttia puhtaasta luonnosta ja vetää suomiherkkuähkyt. Suomessa kuitenkin ärsyttää erityisesti yleinen negatiivisuus, suvaitsemattomuus ja kontrollivaltio. Kaiken täytyy toimia sutjakkaasti ja aikataulun mukaisesti, muuten täydellisesti säädellyn hyvinvointivaltion harmonia järkkyy. Relax, mates! 

Australiassa on helppoa elää ja nauttia elämästä, sillä asiat toimivat, joskin välillä hieman no worries -meiningillä. Koen itseni aussilaistuneeksi suomalaiseksi, jolla on juuret Suomessa ja elämä Australiassa. Australialainen elämäntapa ja -arvot on ollut helppo omaksua. Eikä tarvitse enää stressata suomalaisista juhlapyhistä, tai ainakin ne voi viettää omalla tavallaan. On ollut muuten varsin virkistävää vaihtelua esimerkiksi viettää joulua niin biitsillä kuin hotellin ravintolassakin. 

Suomessa ja suomalaisuudessa on paljon hyvää ja on varsin totta, että Suomen passi käsilaukussa on monella tapaa kuin lottovoitto. Ei kuitenkaan ole sitä yhtä oikeaa tapaa nähdä tai tehdä asioita. Suomalainen tapa ole aina se ainoa oikea, mutta belgialainen tai aussilainenkaan ei välttämättä ole yhtään sen parempi.



Ulkosuomalaiset ovat maailman paras kansa

Vuosien varrella olen todennut moneen kertaan, että yleisesti ottaen ulkosuomalaiset ovat maailman paras kansa. Heissä yhdistyy suomalainen arvomaailma ja säntillisyys yhdistettynä sosiaalisuuteen ja rentouteen. Vaikka täällä Sydneyssä kaveripiirini onkin hyvin kansainvälinen, ovat parhaimmat ystäväni kuitenkin suomalaisia - ja monet heistä juuri ulkosuomalaisia, kuka missäkin mailman kolkassa tätä nykyä. Heiltä on saanut vuosien varrella vertaistukea ja käytännön vinkkejä, mikä ovat helpottanut uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumista. Heikkoina hetkinä he ovat myös tarjonneet viiniä ja sympatiaa - sekä erittäin pahassa paikassa vodkasmoothien. 



Tämä kirjoitus on osa Parasta ulkosuomalaisuudessa -haastetta, jonka on aloittanut London and Beyond -blogin Lena. Hänen mahtava kirjoituksensa sekä linkit muiden haasteeseen osallistuneiden kirjoituksiin ja mietteisiin ulkosuomalaisuuden parhaista puolista löytyvät tästä. Lukuiloa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti